Mopsi koirarotu...

Itse olen harrastanut mopsieni kanssa agilityä jo kaksi vuotta ja tänä kesänä on tarkoitus alkaa kisaamaan. Salaisuus "menestykseeni" on noin neljä kiloa laihemmat mopsit kuin muilla harrastajilla.



Kyllä minua kiukuttaa ne läskipunkeromopsit (joita todellakin on enemmistö), jotka korinallaan pilaavat kaikkien maineen. Toivoisin myös, että tulevaisuudessa jalostukseen käytettäisiin pidempi kuonoisia yksilöitä. Toisella mopseistani on mopsiksi "pitkä" kuono, jolloin ei hengitys korise eikä rohise. Toisella on lyhyempi kuono, mutta normi agilitytreeneissä hengästyminen ei ole ongelma, mutta helteellä ei voi pitkää treeniä vetää.

on iloinen ja energinen touhottaja. Mopsi tarvitsee liikuntaa ja usein meidänkin mopo saa pihalla sellaisia hepulikohtauksia, jolloin juostaan 100 lasissa perse maata viistäen saparo suorana (se on semmoista hepulijuoksua, ei ne muuten noin juokse). Mopsit tykkää hellyydestä ja aika usea niistä on sellaisia pusunaattoreita.



Agility ohjaajalle: kyllä meidän mopo vaan hyppii ihan kepeesti, on sporttinen rungoltaan painaa 9,5kg vaikka rotumääritelmässä sanotaan maksimipainoksi 8,5kg (ihmettelen vain kuinka paljon noi näyttelyissä voittavat mopsit oikein painaa, 13kg???).



Mopsi haluaa olla kaikessa mukana, keittiössä silloin kun emäntä kokkaa, jalkojen välissä silloin kun ompelen (hankalaa toisinaan), pihatöitä tehdään kanssa yhdessä.



Oma mopsini ei ole minussa koko ajan kiinni kun ulkoillaan, osaa hyvin irtautua lenkillä juoksentelemaan metsään. Sisällä seurataan kyllä, koska ei sitä koskaan tiedä vaikka jääkaapista tipahtais jotain (TODELLA harvoin näin tapahtuu, mutta toivossa on ilmeisesti hyvä elää).

eläinlääkärissä rokotuttamassa koiriani tässä taannoin ja kysyin mieheltä joka odotti odotushuoneessa, että mitäs sinulla on laatiokossa. Kurkkasin ja mies sanoi, että 3 viikkoiset mopsinpennut tässä taas tulevat leikkaukseen. Mies naureskeli, että jokaisessa pentueessa aina muutaman kitalaki pitää leikata, että pystyy hengittämään. Whaaaaaat?!!? Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen o_O. Miksi h*lvetissä joku kasvattaa sellaista rotua joka ei ilman leikkausta edes eläisi?! Tsiisus mitä eläinrääkkäystä..

Otti sen säälistä pari vuotiaana, on siis eläinsuojelutapaus. Ei siis muuten olis tuota rotua valinnut. Koira on nyt 10v ja terveenä pysynyt. Ihan mukava koira, joka tosin välillä rohisee pahasti jos hengästyy. Rakastava ja kiltti koira, ei riehu ja tykkää kuljeskella mukan, pitää lapsista.. Löhöilee jaloissa.Käy mielellään kävelylenkeillä. Tää tapaus on kova merkkailemaan pissillään, mutta olen nähnyt parhempiakin.

Silmiä pitää pyyhkiä ja pitää huolta, että naam pysyy siistinä ja puhtaana. Ihan kiva koira, mutta en kyllä ( tai ei mun sukulainenkaan) sitä ehdoin tahdoin olis valinnut.

te oikein puhutte? Luonani asuu mitä sporttisin mopsineiti. Tämä neiti kävelee ja lenkkeilee vaikka kaksi tuntia putkeen ja vielä senkin jälkeen jaksaa leikkiä ja innostua. Metsässä juokseminen on sen ihan paras juttu, olen nähnyt kömpelömpiä jäniksiä ja oravia kuin tämä timmi-Mimmi kun se hyppii kiveltä ja kannolta toiselle =). Mettäkeikan jälkeen juostaan vielä kotiin kolmanteen kerrokseen, eikä tunnu missään.

Mopsin terveys on paljon kiinni siitä mihin totuttaa koiransa, jos opetat sille että se on sohvaperuna, niin ei kai se muuta voi vaikka juosta tekisi mieli. Jos kuuntelet koiraasi ja annat sen elää kuin koiran kuuluu niin ei niitä ongelmia tule. Mopseja ei missään tapauksessa saa päästää lihavaksi, se on myös täysin vastoin rotumääritelmää ja vastuutonta. Mopsin kuuluu olla "patukka", mutta lihaksikas sellainen. Mopsin rakenne on erilainen ja myös haavoittuvainen, mutta jos tarkasti valitsee kasvattajan ja on valmis todellakin ottaa selvää kasvattajasta niin ei voi mennä hirveen väärin. Maksa mieluummin enemmän hyvältä kasvattajalta hankitusta mopsista kuin ottaisit halvemman. Itselläni on perheepiirissä ollut 13-14 vuotta vanhoja mopseja, eli eivät ihan lyhytikäisiä kuitenkaan ole.

Jos haluat mopsin niin mieti kuitenkin tarkkaan, mopsi on omaperäinen luonteeltaan, ei todellakaan "koiramainen" vain jotain aivan muuta. Oma tapauksemme oppii asiat kerrasta, ollut sisäsiisti alle 5 kuisena, ei tee tuhoja kotona yksin olleessaan, on koko kylän rakastama hassu pusuttelija, varjoni ja ajatustenlukija, ilopilleri ja vaan niin mussukka kuin voi vain olla =) Voisin kirjoittaa vaikka romaanin tänne, mutta kysele jos haluat tietää lisää. Oma mopsukkani on vasta alle vuoden, mutta terve on ollut, mitä nyt vatsa meni kerran sekaisin kuumudesta, mutta henki kulki ;)

sanoa, että meidänkin naapureilla on mopsi ja he juoksevat koko ajan eläinlääkärissä koiran hengitysvaikeuksien takia.

Älytöntä, että koirista on jalostettu tuommoisia ja ihmiset edelleen niitä ostavat...

Luonani asuu mitä sporttisin mopsineiti. Tämä neiti kävelee ja lenkkeilee vaikka kaksi tuntia putkeen ja vielä senkin jälkeen jaksaa leikkiä

Tuotako sinä sanot "sporttiseksi"?? Että koira jaksaa oikein kävellä kaksi tuntia ja senkin jälkeen jaksaa leikkiä? Kun moni muu pikkukoira jaksaa JUOSTA monta tuntia (huom, enemmän kuin kaksi...) eikä ole millänsäkään.

Jos kertomasi on totta, niin onhan mopsisi paremmassa kondiksessa kuin moni muu mopsi, mutta ei se suinkaan tee siitä "sporttista". Koiran perusominaisuus on liikkua ja juosta, ja jos sinun yksilösi jaksaa kävellä 2 tuntia, niin onhan se silti keskiarvoltaan normikoiraa aika rutkasti surkeampi tapaus.

Kuten täälläkin on kirjoitettu, niin varmaan jokainen koiriin perehtynyt tietää, että JOKAINEN MOPSIYKSILÖ ei ole sairas, mutta kun rodunomainen RISKI on mitä moninaisimpiin terveysongelmiin, niin tällaisen rodun tukeminen lähentelee jo eläinrääkkäystä.

Monet ovat kuitenkin kertoneet että mopsit ovat jalostettuja, siksi sairaita... Mitä sairauksia on mahdollisesti, miuita kuin hengitysvaikeudet juuri tuon "lyttynokan" vuoksi? Mahdollisesti silmätulehdukset suurien ja ulkonevien silmien vuoksi? Onko vielä muita?

Mitä hyvää mopseissa on teidän mielestänne kun suurin osa vastauksista ovat olleet negatiivisia?

Minkälainen mopsi on esim perhekoirana, jossa lapsia?

Minkälainen on mopsin luonne? Kiintyy omistajaansa, mutta jos perheessä on useampi henkilö, niin...?

Meillä oli tiibetinspanieli, kun olin lapsi. Se eli lopulta 17 vuotiaaksi! Koira on mopsin kokoinen ja pekingeesin näköinen, mutta kuono ei ole lytty. Tipsut ovat hyväluontoisia ja pitävät lapsista. Ne jaksavat juosta lasten kanssa ja leikkiä, mutta ovat niin kevyitä, että lapsi ei kaadu vaikka koira hyppää vasten. Myös kouluikäiset lapset voivat viedä tipsua ulos pienen opettelun jälkeen.

Minä mietin mopsin hankkimista vuoden verran ja vertailin rotuja keskenään ihan huolella. Edellinen koirani oli rottis joten pikkukoirista ei niinkään ole ollut kokemusta, mutta mopsiin päädyin lopulta, koon ja luonteen takia. Mutta siis koska paneuduin tuon kokoisiin rotuihin melko huolella niin tuntuu että kaikissahan noissa on jotain vikaa ja kaikki tuntuvat olevan ylijalostettuja jne.

Mutta minun pointtini asiaan on että tapauskohtaisia kaikki...toinen edellisistä koirista(rottis) oli terve ja toinen hirmu sairas.

Mutta nyt olemme onnellisia mopsin omistajia.

- Teillä onkin sitten hauskoja ja hilpeitä hetkiä edessä ja roppa-kaupalla =) Omat naurulihakseni ovat kyllä niin treenatut oman moppeliini tultua taloon. =)

Niin,seropien kannalta ajatellen,koiria ei ole tutkittu,eikä ole minkään näköistä virallista tietoa perimästä.Seropit on ihan mahtavia,en sillä sano, mutta kyllä itse haluan tietää millaisista koirista omani on,ja mitä todettuja sairauksia.Ja aina sanotaan että seropit on terveempiä..no onhan tietenkin tilastollisesti,koska niitä ei tilastoida ja tutkitaan paljon vähemmän kuin puhtaita rotuja.

Kaikissa roduissa on myös perinnöllisiä sairauksia,mitään ylistämättä tai alentamatta.Itse käyn mopsini kanssa kehissä,mitään perinnöllistä sairautta ei ole todettu,ja kaikenlisäksi sukusiitosprosentti on 0,00,eli ei edes sisäsiitosta.

Luin täältä monenmoista ajatusta mopseista ja mopsien ns. rääkkäämisestä, ikävää luettavaa!

Jos mopsi on niin rääkätty ja sairas rotu niin miksi sitä ei, sen parin tuhannen vuoden olemassaolon aikana, ole kielletty tai se ei itsestään ole kuollut sukupuuttoon?

Mopsi on näköjään tunteita ja mielipiteitä herättävä rotu sillä niin hurjaa tekstiä en muista roduista muista lukeneeni. Ihme että itse olen törmännyt vain todella pirteisiin, liikkuvaisiin (agilityä ja metsävaelluksia harrastavia), terveisiin (0-1 lääkärinkäynti elämänsä aikana), pitkäikäisiin (12 v ja ylöspäin) ja ennemminkin laihanpuoleisiin ja rotumääritelmän mukaisiin painon suhteen kuin lihaviin mopseihin. Omituista!!! Ehkä nykyään on erisorttisia mopsinomistajiakin, ne jotka vielä luulevat että mopsi on lällykkä ja antaa sen maata vain sylissä tai sohvalla ja niitä jotka ymmärtävät että mopsi on melkoinen energiapatukka ja paljon pienessä koossa ja että mopsi pystyy paljoon =)

Eiköhän annetta kaikkien kukkien kukkia myös koiramaailmassa ja pidetään mussukoistamme tai mopsukoistamme hyvää huolta ja iloitaan rotujen kirjavuudesta. Jokainen koirulihan on oma persoona ja sellaisenaan perheelleen ja muille se ihanin kaveri, oli se sitten mopsi tai mikä tahansa muu. =)

Aikas vanha aihe, mutta kirjoitanpa silti. Täällä on louskuttaneet ihmiset, joilla ei ole ilmeisesti mopsia koirana. Itseä huoletti myös hankkiessa, että jos rotu onkin oikein sairas, ja joudun alvariinsa viemään sitä lekurille.



Sormet ristiin ja koputetaan puuta kun sanon, että meidän mopsi on ollut erittäin terve koko elämänsä. Yksi hienoimpia koiria, mitä minulla on ollut. Olen hieman allerginen koirille, mutta mopsi turkki ei aiheuta minulle ihottumaa. Mopsimme käyttää kuononsa röhinää kommentointiin. Tiedän milloin röhinä on mm. vaativa tai ihmettelevä. Eikä hän koko ajan röhise. Lenkilläkin pieni koiramme viihtyy, viileällä säällä uskalletaan mennä jopa 10km lenkin.Ei se matka Suomen pystärilläkään oikein mene lämpimällä ilmalla...



Voisin jatkaa lätinääni niin pitkään, kun mieleeni tulee hauskoja tapauksia matkamme varrelta. Hankimme toisen koiran myöhemmin mopsimme seuraksi, ja se oli erittäin hyvä valinta, koska mopsi haluaa läheisyyttä ja seuraa 24/7, ja itse en jaksa olla koiran kyljessä kiinni niin paljon. Mopsi yrittää ymmärtää aina sinua, mopsi pitää sinua aina silmällä, eikä lähde metsälenkeilläkään kauas. Mopsi rakastaa syömistä, lokoilua, uimista, autoilua, pentuja, telkkarin katsomista ja pajaamista.



En tiedä onko viimeinen paljastus hyvä vai huono asia; mopsi ei ole mikään välkky, vaikka tietää mitä sanalla 'makkara' ja lempilelun nimellä tarkoitetaan, niin opettamisessa pitää olla kärsivällinen, koska asiat pitää tahkota mopsin kalloon, jolloin ne pysyvät siellä, muutoin innostuksen keskellä tuppaa vähäpätöiset asiat unohtumaan. Mopsin alkaa lentosuukoistakin häntä väpättämään. Sellaisia ovat mopsit. Sitähän sä kysyit!

Itselläni ei ole koskaan mopsia ollut, mutta jos olet eläinten ystävä, niin älä ota ikinä kuonotonta tai muuten yhtä sairaaksi rakenteeltaan jalostettua koiraa. Lenkkipolulla en ole koskaan nähnyt normaalisti liikkuvaa ja hengittävää mopsia. Kaikki huohottaneet enemmän tai vähemmän vaivalloisesti ja liikkuneet kuin tynnyrit. Ei ole eläinrakkaan teko tukea sellaisten koirien kysyntää.



Jos tahdot pienen ja kivanluonteisen koiran, niin hyvinvoivia vaihtoehtoja on useita.

Kyse ei, kuten esim. monilla kookkailla roduilla ole siitä, että lonkat ym. ovat usein "vialliset" vääränlaisen jalostuksen takia, vaan siitä että koira on jo lähtökohtaisesti sen mallinen, että se on sairas. Siinä on kuitenkin pieni ero. Hyvälonkkaisista sukulinjoista tuleva sakemanni voi elää varsin terveen ja hyvän elämän, mopsin elämä taas on aina enemmän tai vähemmän kärsimystä.



Tottakai kaikki jalostuksesta johtuvat ongelmat pitäisi karsia (kasvatusta säädellään lainsäädännöllä tällä hetkellä hyvin huonosti), mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että takuuvarmasti sairaan ja tuskaista elämää elävän koiran ottaminen on väärin. Toki tässäkin ketjussa moni mopsin omistja kertoilee kuinka heidänn koiransa on ihan terve. Niin, niihin jo alusta asti olemassaoleviin "vikoihin" tottuu, eikä niitä ehkä itsekään enää tajua sairauden oireiksi. Koira on fyysinen olento. Se nauttii liikkumisesta ja siitä, että se pystyy kommunukoimaan kunnolla toisten koirien kanssa. On eläinrääkkäystä kasvattaa koiria jotka eivät voi elää koiramaista elämää.



Itse pidän mopsin, englanninbuldogin tms. todella huonosti voivan rodun ottamista todella tuomittavana, ja vielä ikävämpää on että nämä moraalittomat täällä oikein komppaavat toisiaan ja todistelevat että mitään vikaa ei ole.

Minä mietin mopsin hankkimista vuoden verran ja vertailin rotuja keskenään ihan huolella. Edellinen koirani oli rottis joten pikkukoirista ei niinkään ole ollut kokemusta, mutta mopsiin päädyin lopulta, koon ja luonteen takia. Mutta siis koska paneuduin tuon kokoisiin rotuihin melko huolella niin tuntuu että kaikissahan noissa on jotain vikaa ja kaikki tuntuvat olevan ylijalostettuja jne.

Mutta minun pointtini asiaan on että tapauskohtaisia kaikki...toinen edellisistä koirista(rottis) oli terve ja toinen hirmu sairas.

Mutta nyt olemme onnellisia mopsin omistajia.

eivät ne koiran elämää rajoita. Ja kyllähän myös lihavat koirat voivat kuntoilla ja jaksaa kuten myös lihavat ihmisetkin.. ei se ole läskin määrästä kiinni

Tässä on ote sairaimmista koiraroduista. Itse aion mopsin hankkia kyllä ja vielä enemmän ku tämän listan näen.. itse en erityisemmin pidä saksanpaimenkoirasta esimerkiski siki että se yleistetään poliisikoiratoiminnan takia agressiiviseksi ja vaikeasti hallittavaksi,joten on yleistämisen orja,kuten te kaikki mopsin mollaajat :)Vakuutusyhtiö Tapiolasta kerrotaan, että ne joutuvat nykyisin eniten korvaamaan saksanpaimenkoirien, kultaisten ja labradorinnoutajien eläinlääkärikuluja. Lähivakuutus puolestaan kertoo sairaimpien rotujen olevan noutajia ja boksereita.

Taloussanomat listasi Ruotsin sairaimmat koirarodut vuosilta 2003–2006 vakuutusyhtiö Agrian tilastojen mukaan:

1. Bokseri

2. Berninpaimenkoira

3. Sileäkarvainen noutaja

4. Rottweiler

5. Rhodesiankoira

6. Cavalier kingcharlesinspanieli

7. Saksanpaimenkoira

8. Englanninspringerspanieli

9. Labradorinnoutaja

10. Kultainennoutaja

Tottakai vakuutusyhtiöt korvaavat enemmän esim. saksanpaimenkoirien, kultaisten- ja labradorinnoutajien eläinlääkärikuluja, koska ne ovat huomattavasti yleisempiä!

Meillä oli ihana ,erittäin ihmisrakas musta mopsityttö jonka haimme Lohjalla sijaitsevasta kennelistä

8 vkon ikäisenä pienenä pallerona.Valitettavasti mopsityttömme oli lähes alusta alkaen hyvin sairas.

Vaikea ruokaaineallergia(ruoka vaihdettiin useaan kertaan ja koiraa käytettiin allergioihin erikoistuneella

eläinlääkärillä),ihoatopia,minkä takia ihoa piti pyyhkiä erik.pyyhkeillä 2 krt pvässä).Silmissä havaittiin

jo 1v iässä kuivumista joten silmiin piti laittaa 2 krt päivässä voidetta. Lisäksi tassut eivät kestäneet

syksy-,talvikelejä, vaan varpaiden välit tulehtuivat ja koiralla piti pitää tossuja. Mopsimme kohtu jou-

duttiin poistamaan jo ensimmäisestä juoksusta kohtutulehduksen takia. Uudestaan ja uudestaan toi-

stuva virtsatietulehdus (koiraa hoidettiin ja tutkittiin jopa Viikin eläinsairaalassa,tuloksetta) oli lopulta

syy miksi raskain mielin jouduimme nukuttamaan lemmikkimme ikiuneen vain 2v 9kk iässä.Jokainen

jolla on lemmikki tietää miten raskas asia on kyseessä. Oli kuitenkin pakko jo ajatella miten paljon

eläinkin voi kestää jatkuvasti toistuvia hoitoja. Mopsi on aivan ihana koira mutta kokemus oli niin

raskas ettemme enää uskaltaneet ottaa toista samanrotuista koiraa,enkä suosittele kellekään vaikka

varmasti terveitäkin löytyy.

9

8

Vierailija kirjoitti:

viestin loppu:

Piti sanomani, että varmasti tähänkin ketjuun tulee joku mopsin omistaja vähättelemään terveysongelmia, ja kehumaan koiran ihanaa luonnetta. Totta kai noihin sairauden oireisiin tottuu ja niitä alkaa pitämää normaalina, kun niitä päivästä toiseen katselee.

Meillä on ollut mopsi. Ihana luonne. Kasvattajankin mielestä valioyksilä, olisi halunnut koiraa kuljetettavan näyttelyissä. Ei käytetty.

Mutta kovin sairas oli tämä pieni koira. Epileptisiä kohtauksia, hengitysvaikeuksia ja silmätulehduksia. 

Kuumalla kamalan huono olla. En ikinä enää ottaisi mopsia koiraksi ja toivon ettei kukaan mukaan. Mopsista ei kykene huolehtimaan niin hyvin, että sen elämä olisi mukavaa ja leppoista. Tätä mieltä minä olen.

Haluaisin kertoa tässäkin meidän ihanasta seurallisesta mopsitytöstämme ,jonka haimme 8 vkon ikäisenä

lohjalaisesta kennelistä. Koiralla oli napatyrä,josta saimme tietää vasta kun olimme hakemassa koiraa ja

papereita tehtiin(kävimme katsomassa pentua 4vkon iässä mutta ainakaan sillä mustalla tytöllä ei ollut na-

patyrää,joten ...) Koiramme oli sairas lähes alusta alkaen: hilsepunkki,jota hoidettiin monta vkoa liuoksilla(oli saanut kennelistä,ja oli kaikilla pentueen pennuilla),korvatulehdus jota hoidettiin monta vkoa ja sitten ilmeni että koiralla on vaikea ruokaaineallergia(hoidettiin allergioihin erik.eläinlääkärillä ja ruoka

vaihdettiin useaan kertaan)vaikea ihoatopia ,jota hoidettiin pyyhkimällä ihoa kahdesti päivässä eläinasemilta ostetuilla erik.pyyhkeillä.Sarveiskalvon kuivuminen huomattiin vuoden iässä.Hoidettiin

silmävoiteella jota laitettiin silmiin kahdesti päivässä. Lisäksi kohtu tulehtui heti ensimmäisestä juoksusta

ja jouduttiin poistamaan.Koirallamme oli krooninen varpaidenvälitulehdus jonka takia ulkoilussa piti

käyttää tossuja ainakin syksyllä ja talvella.Lopulta jatkuvasti uusiutuva virtsatietulehdus (koiraa hoidet-

tiin lopulta jopa Viikin eläinsairaalassa)oli syy miksi raskain mielin oli pakko antaa eläinlääkärin nukuttaa

koiramme ikiuneen vain 2v9kk iässä. Jokainen jolla on lemmikki tietää miten raskas päivä se on.Mopsi on

aivan ihana koira luonteeltaan mutta en kyllä toivo kenellekään samanlaista kohtaloa kuin meillä oli lemmikkimme kanssa.Harkitkaa tarkkaan kun valitsette minkärotuisen koiran otatte.

9

Mopsi on suorastaan ihana koira, rakastaa todella hoitajaansa. Istuu tai nukkuu mielellään hoitajansa jaloissa tai vieressä sohvalla. Mopsi tykkää katsoa telkkaria pitkiäkin aikoja ja ymmärtää kyllä, mitä näkee. Kun tulee joku eläin ruutuun, niin alkaa puhkumaan. Viisas ja tarkka, hoksaa heti, kun otan esille kynsisakset ja vilahtaa samantien sängyn alle. Samoin käy, kun lasken kylpyveden, mopsi tekee nukkuneeksi "eihän nukkuvaa voi pestä".  Mopsi-poikani on ilmeikäs, usein huomaan, että poika nuuskii ruokaan ja sitten katsoo minua, ilmeistä päättelen, että ajatus on "hitto tätä samaa pas...".  Tämä samainen veijari menee keittiöön ja kolkuttaa kaapin ovia eli "soittaa minulle, että ruokaa lisää, se  ei riittänyt". Poika nukkuu vieressä ja kuorsaa. On 3 v + rapiat. Naapurillani on 12 v urosmopsi. Joten kyllä mopsi elää hyvällä hoidolla pitkäänkin. 

Toivoaa vaan täytyy, että on terve yksilö.