Lue keskustelun säännöt.
Puolisoiden yhteiset tilit, onko se outoa??
17.04.2010 |
Mainitsin että mulla ei ole omaa tiliä, vaan yhteinen puolison kanssa. Ja mua sääliteltiin, ihmeteltiin ja melkein naureskeltiin.. Miksi??
Olemme molemmat töissä, kaksi lasta ja isot menot (asuntolaina, autolaina jne..) Rahaa käytetään siihen mihin tarvitsee, miettimättä kumpi sen on tienannut. Jos tahdon ostaa jotain kalliimpaa, siitä puhun ensin, en kysy lupaa, mutta koska olemme taloudellisesti tiukilla, täytyy miettiä onko tällä hetkellä varaa siihen.
Olenko alistettu, kuten ystäväni naureskelivat?
Kommentit (67)
Toinen on käyttötili ja sinne menee kaikki tulot, molempien kortit käyttää tätä samaa tiliä. Sieltä sitten siirretään säästötilille rahaa.
Minä muuten sain taannoin perintöä, joka meni ihan yhteiselle tilille. Mies sitten sillä rahalla osti auton. Auto on miehen nimissä mutta käytännössä palvellut kaikki nämä vuodet koko perheen tarpeita. Eipä kukaan enää ylimääräisiä veroja kysellyt. Oikeasti, jos se perintö olisi katsottu tulevan myös miehelleni niin eikös verokin olisi ollut pienempi (kahdelle jaettuna se summahan olisi saanut sisältää kahdesti sen verottoman osuuden)? Tai jos perheen sisällä olisi rahat noin erilliset niin eikös mieheni olisi pitänyt maksaa lahjaveroa tai jotain, kun minun perinnölläni auton osti?
Onneksi me ollaan perhe eikä tarvitse miettiä noin monimutkaisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä yhteisten rahojen käyttöön muutenkaan tarvita toisen lupaa joka hametta varten. Ne rahathan on puoliksi minun, joten kyllä mullakin on oikeus käyttää niitä ihan yhtä lailla, ei yhteinen tili tarkoita miehen tiliä, vaain oikeasti YHTEISTÄ. Kohtuudessa on tietenkin pysyttävä kummankin. Ja jos jommalla kummalla on vaikeuksia rahanhallinnassa, niin silloin yhteinen tili ei toimi.
Yhteisen tilin järkevyyteen ei myöskään vaikuta se onko puolisoiden tulot samansuuruiset vai erisuuruiset. Kun rahat on yhteiset, niin kumpikin tuo tillille oman osuutensa ja kumpikin käyttää sieltä.
Meillä vain yhteinentili.
Toimii hyvin, paremmin kuin erillistilit. Jos meillä olis kolme eri tiliä niin makuuttaisimme 30k€ pankissa. Kummankin omalla tilillä ja yhteisellä, kullakin 10k€.
Nyt meillä on muodostunut käytäntö jossa kysytään toiselta jos on ostamassa, jotain 100€ paikkeilla olevaa. Tuo estää heräteostokset tehokkaasti. Ei kerry turhaa krääsää niin paljon :)
Onneksi me ollaan perhe eikä tarvitse miettiä noin monimutkaisesti...
mun mielestä kumpikaan vaihtoehto ei oo outo,se mikä jollekin sopii ei sovi toiselle ja jokainen pari tekee niiku parhaaksi näkee!
Enemmän riitaa tulee tilanteissa, jossa toinen kuvittelee, koska maksaja on selvillä, että tavara on oma. Avioerossa ilman avioehtoa menee sekin puoliksi ja se vasta risookin. Paha juttu on, kun toinenkin luulee näin ja antaa toisen viedä sen oman puolikkaansa tästä syystä, että olisi muka toisen ostama. Usein se on juuri valitattavasti nainen, joka antaa tietoisesti tai tietämättää itseään vedättää näin.
niin tulee ongelmia. Minä taas tiedän tapauksen, jossa mies maksoi yksin yhteistä asuntoa, josta nainen vei puolet erotilanteessa. Ei siis ollut avioehtoa, eikä mies voinut todistaa, että juuri hänen rahoistaan talo oli maksettu, sillä lyhennys lähti yhteiseltä tililtä, jossa oli ne kuuluisat "yhteiset rahat"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän riitaa tulee tilanteissa, jossa toinen kuvittelee, koska maksaja on selvillä, että tavara on oma.
Minun ostamani auto on minun autoni, vaikka eroaisimme. Minun ei tarvitse antaa siitä puolia miehelleni. Ainoastaan yhteinen omaisuus menee puoliksi, jos ei ole avioehtoa. Jos maksaja on selvillä, niin tavara todellakin on oma.
Ei ole tullut mieleenkään toisenlainen systeemi, vaikka sivusta ollaan kyllä muitakin järjestelyjä seurattu.
Kaikki riippuu varmaan enimmäkseen ihmisten suhtautumisesta rahaan. Meille sillä on aina ollut vain välineellinen arvo. Köyhinä opiskelijoina sitä oli aika vähän, mutta saatiin riittämään. Nyt hyvätuloisissa töissä rahaa riittää kaikkeen, mihin halutaan.
Köyhinäkään aikoina ei olisi tullut mieleenkään riidellä rahoista! Sitä joko on tai ei ole. Ei asia riitelystä muuksi muutu. Toisaalta olemme aina voineet luottaa toisiimme niin, ettei mitään älyttömyyksiä (siis tilin tyhjentelyjä kännipäissä, järjettömän kalliita ostoksia jne)ole koskaa tullut tehtyä.
Kumpikaan ei syynää toisen rahan käyttöä. Miksi syynäisi, kun yhteisessä taloudessa ja perheessä eletään ja ostokset tulevat yhteiseen kotiimme tai perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistus on sen jonka nimissä tavara on, mutta ilman avioehtoa eron tullessa varat ja velat lasketaan yhteen ja lopputulos jaetaan kahtia.
Enemmän riitaa tulee tilanteissa, jossa toinen kuvittelee, koska maksaja on selvillä, että tavara on oma.
Minun ostamani auto on minun autoni, vaikka eroaisimme. Minun ei tarvitse antaa siitä puolia miehelleni. Ainoastaan yhteinen omaisuus menee puoliksi, jos ei ole avioehtoa. Jos maksaja on selvillä, niin tavara todellakin on oma.
Minun ostamani auto on minun autoni, vaikka eroaisimme. Minun ei tarvitse antaa siitä puolia miehelleni. Ainoastaan yhteinen omaisuus menee puoliksi, jos ei ole avioehtoa. Jos maksaja on selvillä, niin tavara todellakin on oma.
"Puolisoiden omaisuus
Avioliiton solmiminen ei aiheuta muutoksia puolisoiden omistussuhteisiin. Se omaisuus, joka puolisolle kuuluu avioliittoa solmittaessa, jää avioliiton solmimisen jälkeenkin hänen omaisuudekseen. Samoin omaisuus, jonka puoliso hankkii avioliiton aikana tai saa perintönä taikka lahjana, on yksin hänen omaisuuttaan.
Puolisot voivat kuitenkin hankkia omaisuutta myös yhteiseen omistukseen, esimerkiksi ostamalla yhteisesti asunto-osakkeet ja maksamalla kauppahinnan puoliksi omista varoistaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ostamani auto on minun autoni, vaikka eroaisimme. Minun ei tarvitse antaa siitä puolia miehelleni. Ainoastaan yhteinen omaisuus menee puoliksi, jos ei ole avioehtoa. Jos maksaja on selvillä, niin tavara todellakin on oma.
kun olette vielä naimisissa. Mutta erotilanteessa autosi arvo (jos siis se on vielä sinulla) lasketaan yhteiseen kassaan, joka sitten laitetaan puoliksi. Jos haluat pitää autosi, sinun pitää luovuttaa vastaavasti jotain muuta omaisuutta tai rahaa. Sama koskisi esim arvokoruja vaikka olisit omistanut ne jo ennen avioliittoa.
niin tulee ongelmia. Minä taas tiedän tapauksen, jossa mies maksoi yksin yhteistä asuntoa, josta nainen vei puolet erotilanteessa. Ei siis ollut avioehtoa, eikä mies voinut todistaa, että juuri hänen rahoistaan talo oli maksettu, sillä lyhennys lähti yhteiseltä tililtä, jossa oli ne kuuluisat "yhteiset rahat"...
En minäkään tienaa yhtä paljon kuin mieheni. Käytännössä hän siis maksaa talostamme ja kaikista menoistamme enemmän. Jos meille nyt tulisi ero, minä saisin silti puolet yhteisestä omaisuudesta.
Oudolta kuulostaa esimerkkisi. Miksi tuollaisessa tilanteessa pitäisi todistaa, että yhteinen asunto maksettiin juur miehen rahoilla. Mitäs niillä naisen rahoilla tehtiin. Ostettiin kenties ruokaa? Siitähän ei tietysti jää mitään pysyvää omaisuutta...
Kun emme vielä olleet naimisissa, minä kävin jo töissä ja mieheni opiskeli. Maksoin käytännössä kaikki yhteiset menomme, silloin ei vaan asumisesta kertynyt omaisuutta, kun asuttiin vuokralla. Me olimme jo silloin perhe. Ei minun perheessäni lasketa kaikkea puoliksi. Yhdessä eläminen on paljon muutakin kuin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa olla joku tili vain omissa nimissä jossa rahaa tälläisen varalle. Eihän kuolemaa kukaan toivo, mutta sellainen voi osua kohdalle koska vaan... :(
Eli siitä perunkirjoituksiin asti jäässä olevasta tilistä on puhe. Yhteiset molempien nimissä olevat tilit menee jäähän perunkirjoituksiin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suostuneet menemään avioon? Ettekö tiedä, mihin olette sitoutuneet? Omaisuus pääsääntöisesti menee fifty-fifty, kuten myös muuten molempien henk.kohtaiset pankkitilien sisällöt eron hakuhetken päiväyksen mukaan! Poikkeus on avioehto, tai jos avioliitto on lyhytaikainen tai muu syy tuomioistumessa kohtuullistaa tilanne toisen eduksi.
Mutta erotilanteessa autosi arvo (jos siis se on vielä sinulla) lasketaan yhteiseen kassaan, joka sitten laitetaan puoliksi. Jos haluat pitää autosi, sinun pitää luovuttaa vastaavasti jotain muuta omaisuutta tai rahaa. Sama koskisi esim arvokoruja vaikka olisit omistanut ne jo ennen avioliittoa.
Mutta jos se yhteiselo ei olekaan rahoitettu fifty-fifty, niin tulee ongelmia. Minä taas tiedän tapauksen, jossa mies maksoi yksin yhteistä asuntoa, josta nainen vei puolet erotilanteessa. Ei siis ollut avioehtoa, eikä mies voinut todistaa, että juuri hänen rahoistaan talo oli maksettu, sillä lyhennys lähti yhteiseltä tililtä, jossa oli ne kuuluisat "yhteiset rahat"...
Yhteinen asunto on yhteinen asunto, oli ne rahat siihen otettu kenen tililtä hyvänsä. Sitähän se avioliitto merkitsee. Jos ei halua jakaa elämää toisen kanssa, niin ei pidä sitten mennä naimisiinkaan. Eipä tarvi sitten luopua siitä "omasta" omaisuudesta erossa.
niin mitäpä sitä todistelemaan:
eikä mies voinut todistaa, että juuri hänen rahoistaan talo oli maksettu
jompikumpi sattuu kuolemaan (jota kukaan ei kai tooivo ja odota) niin tililtä ei voi nostaa rahaa tai maksaa laskuja ennen hautausta ja PERUNKIRJOITUSTA. Jos on joku joka lainaa niin OK, mutta muuten kannattaa sitäkin miettiä.
ei ole totta. Minun mies on kuollut ja tili on ollut kyllä aina sen jälkeen käytössä. Meillä siis tämä oli yhteinen tili, jonne molempien rahat menivät. Kun tilissä lukee nimien välissä TAI, se on molempien käytössä, huolimatta siitä vaikka toinen nyt sattuu kuolemaan.
Jos on omat tilit, kuolleen puolison tiliä ei saa käyttää ennen vaadittavia toimenpiteitä.
Ja mitään ongelmaahan ei tule myöskään tuon yhteisen tilin kanssa siinä mielessä, että kuolinpäivän saldon mukaan mennään. Se jaetaan ensin puolison kanssa puoliksi ja sitten rintaperillisille, eli lapsille se toinen puolikas. Ja jos nyt leski sattuis olla käyttänyt rahat, niin se on sitten lesken omistaan hoidettava lapsille.
Meillä on seurusteluajoista ollut yhteinen tili, jolle menevät molempien palkat, lapsilisät, muinoin opintotuet jne. Sieltä maksetaan lainat, matkat, autot, kaikki. Kumpikin saa käyttää ihan niin paljon rahaa kuin lystää, kysellä ei tartte. Olemme ilmeisetsi molemmat vastuuntuntoisia kuluttajia, koska mitään ongelmia ei ikinä ole ollut. En voisi kuvitellakaan, että rahat olisi jotenkin erikseen, kyllä näin on paljon helpompaa. Erilaisia maksuja monen lapsen kanssa on tosi paljon ja olisi ihan hullua aina miettiä, miltä tililtä mikäkin maksetaan tai saako joku nyt ostaa kengät tai fillarin tms.
Huvittavinta oli joskus yli 15 v sitten, kun tiliä avattiin, että pankkitoimihenkilö ei millään olisi suostunut lopettamaan omia tilejämme ja avaamaan yhteistä, vaan kovasti suositteli rahojen pitämistä erillään. Kamala ajatuskin! Mainittakoon vielä, että tällä hetkellä tienaamme suunnilleen yhtä paljon, yleensä mies tienaa vähän vähemmän ja kauan sitten mä rahoitin miehen opinnot äitiyspäivärahakaudellani. Ei ongelmia! Ei se ole raha, joka ratkaisee, vaan suhteen laatu, luottamus ja järki, taloudenhallinta ja elintavat. Emme ole mitään isotuloisia, mutta rahaa on aina ollut tarpeeksi.
osakkeista, jotka kummit olivat kummi- ja synttärilahjoina hänelle antaneet. Meillä ei ollut avioehtoa ja koska mies kuvitteli "omistavan nämä" erossakin, niin lakimies hoiti sitten jaon. Yritti viimeiseen asti väittää toista. Lakimiehen osituksentekokulutkin meni puoliksi. :)
rahat on joka tapauksessa yhteisiä, mutta kun toinen on ei-niin-harkitseva rahankäytössä...