Lue keskustelun säännöt.
Juuri tällaisen äidin lapsista kasvaa koulukiusaajia
16.04.2010 |
Toisesta ketjusta lainattu:
"Meillä on kaksi normaalia ja tasapainoista poikaa (7 ja 5 v.). Olin viime viikolla lastenlääkärissä nuoremman kanssa. Odotushuoneessa oli myös n. 3 vuotias tyttö, joka leikkinurkassa pöydän ääressä. Poikani istuutui tytön viereen ja alkoi myös piirtämään. Poika yritti jutella tytölle ja kun tyttö ei vastannut eleelläkään, niin poikani laittoi kasvonsa tytön eteen ja sanoi "Bööh!". Tyttö alkoi itkemään ja tytön äiti rähjäämään pojalleni kuin mielipuoli.
Odotushuoneessa istui myös nuoripari vastasyntyneen vauvan kanssa ja tämä vauvan äiti jupisi myös puoliääneen, kuinka hänkin olisi puuttunut tytön äitinä tilanteeseen.
Ja nyt saa kivittää: Minun mielestäni poikani ei tehnyt mitään sellaista, johon toisten äitien olisi tarvinnut puuttua niin ärhäkkäästi.
Kyllä poikani olisi tajunnut itsekin, että kyseinen tyttö olikin Mimosan kukka, jonka suuntaan ei saisi edes katsoa."
Tasapainoinen lapsi ei iske juuri siihen kohtaan, jossa toinen on heikko. Ko. tyttö vaikuttaa normaalilta 3-vuotiaalta, joka arastelee isompia arvaamattomasti käyttäytyviä lapsia.
Tuon kirjoittajan poika taas vaikuttaa kovin tunnekylmältä lapselta, jolla ei ole mitää tajua siitä miten pienempiä tulee kohdella.
Kommentit (25)
tyttäresi tulee kohtaamaan tässä elämässä vielä paljon pahempiakin poikia, joten sinun kannattaisi ehkä aloittaa ajoissa opettamaan tytölle puolustautumista ja omien rajojen asettamista. Tämä ei tarkoita, että tyttösi pitäisi mennä karate-tunneille, vaan sitä, että hän oppisi katsomaan vilkkaampiakin poikia silmiin ja sanomaan "EI!".
asettamista sekä silmiin katsoen ilmoittamaan ei. Oletko tosissasi? Jos kaikki opettaisivat lapsensa kunnioittamaan toisten rajoja ja ymmärtämään milloin toinen ei halua kontaktia, niin ehkä tytöt eivät kohtaisi pahoja poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kiusaamisessa ole olennaista se että halutaan olla ilkeitä, ei se että koitetaan saada JOTAIN reaktioo hissukasta? Jos mun lapsi sanoisi BÖÖ toiselle lapselle, niin en pidä sitä kiusaamisena. Itsekin sanon lapsilleni joskus BÖÖ, enkä todellakaan kiusaa lastani! :D Tämä siis hauskuttelu mielessä. Se, että jonkun lapsi alkaa siitä itkemään että lapselle sanotaan BÖÖ, kertoo minusta vaan sitä että toisen tarttee saada vähän enempi rohkasua muitten kanssa olemisesta! Ainakin itse äitinä näin tekisin jos joku sanoisi lapselleni BÖÖ. ;)
vaikka hissukoita. Jokaisella lapsella on myös oikeus olla reagoimatta muiden lasten tai aikuisten yrityksiin ottaa kontaktia. Jokainen lapsi saa olla tekemisissä toisten lasten kanssa omilla ehdoillaan. Aikuisten velvollisuus on opettaa tämä omille lapsilleen.
tönimistä tarhassa: meidän vili-petteri osaa jo puhua niin hyvin ja kun muut ei osaa, etsii tönimisellä kontaktia toisiin lapsiin. just juu.
paitsi, että ei osaa puhua edes ikätasoisesti
vaikka äidin mielestä puhuu niin hyvin!
Mä itse en olis ruvennut tytön äitinä ihan rähjäämään, toki olisin sanonut jotain mutta nätisti.
Tuon pojan käytös ei viittaa mihinkään outoon, eikä liioin tytönkään joka saattoi pelästyä oikeasti. Vanhemmilla siinä tietysti on vastuu ja lapsi pitää opettaakin siihen mikä on sallittua ja mikä ei.
Olemme istuneet ties millaisissa asiantuntijapalavereissa lapsemme takia, jolla oli 3-4 ikävuoden tienoilla tätä ymmärryksen puutetta siitä miten lähelle voi toista ihmistä mennä, miten otetaan kontaktia nätisti jne. Lapsemme on kehitysviiveinen ja hän kyllä asian on oppinut. Mutta edelleen hän ei täysin ymmärrä reviirin merkitystä, tosin enää ei mene liian lähelle toisia. Meille on asiasta sanottu niin että lapsi opettelee niitä taitoja ja aikuisen tehtävänä on sitten olla siinä kertomassa, mikä on sallittua ja mikä ei. Lapselle muodostuu kuitenkin vähän eri tahtiin se ymmärrys, miten lähelle voit toista, etenkin vierasta ihmistä mennä.
Koulukiusaajia ei voida sanoa tulevan sen enempää villeistä lapsista kuin aroistakaan. Minua on koulussa kiusanneet hyvin monenlaiset lapset ja pahinta oli niiden hiljaisten, hieman ujompien lasten kiusaaminen, jotka nauroivat ja ilkkuivat.. he saivat toisetkin nauramaan ja sitten äänekkäät puhumaan.
Koulukiusaajalla on huono itsetunto, hän ei ole saanut lapsena arvostusta, hänelle ei ole asetettu rajoja eikä opetettu moraalia. Hän saattaa yhtä hyvin olla poliisin poika kuin vaikka työttömän tyttö. Koulukiusaaminen on usein myös ryhmäilmiö ja siihen voi liittyä sellaisetkin lapset, joilla em asiat eivät ole. Esimerkiksi koulussamme oli eräs lääkärien lapsi, kiltti tyttö kuin mikä ja todella sosiaalinen. Häpäisi pahasti erään pojan ripustamalla pojasta osanakukuvan seinälle. Yläasteella vielä tapahtui. Eli ihminen kuin ihminen kykenee kiusaamaan.