Mä olen päättänyt että annan esikoisen huostaan!

että tunnustetaan ongelma.



Et vastannut yhteenkään kysymykseen. Tyypillistä.

koska täällä niin moni kommentoi asiaa asiantuntijan elkein tietämättä asiasta yhtään mitään. Ensinnäkin kommentoijat voisivat ilmoittaa omien lastensa iät. Sellainen, jolla ei ole kokemusta murkuista ei voi kovin luotettavasti tietää millaista elämä murkun kanssa voi olla pahimmillaan. Kyse ei ole läheskään aina vanhemman kasvatustaidoista ja kärsivällisyydestä. Itse pidän huostaanottoa äärimmäisenä, mutta joskus tarpeellisena ja jopa välttämättömänä. Mitä tulee huostaanottolukemiin, niin nuo joka viides ja joka kuudes ovat täyttä potaskaa. Liikaa niitä silti on, mutta ei suurin osa huostaanotoista suinkaan johdu tavallisten vanhempien ongelmista teinien kanssa vaan vanhempien elämänhallinnan ongelmista. Ja se on ihan eri juttu se.



Kummallisen tuomitsevia ihmisiä paikalla.



t. 16-, 15- ja 13-vuotiaiden äiti, jolla menee murkkujen kanssa toistaiseksi ihan hyvin.

En vaan jaksa enää! Ikävä tulee, mutta mä en JAKSA! Mun on pakko ajatella muuta perhettä ja itseäni myös. Häpeähän se tulee olemaan, mutta mitä sitten? kai mä pääsen sen yli?

Itselläni oli tosi vaikea murrosikä: lintsailin koulusta, pyörin juoppoporukoissa, uhkailin äitiäni veitsellä + pahoinpitelinkin...

Koskaan ei ollut silti puhettakaan että minut oltaisiin ajettu jonnekin laitokseen. Jotenkin vanhempani selvisivät. Muutin pois kotoa 17-vuotiaana, ja siitä alkoivat välit parantua.

Nyt itsellä kolme lasta, ihan normaali perheenäiti olen, ja vanhempiini on tosi hyvät välit.

Vaikka tuo on varmasti kamalaa aikaa, se ei kestä ikuisuuksia. Tyttäresi kasvaa aikuiseksi.

En vaan jaksa enää! Ikävä tulee, mutta mä en JAKSA! Mun on pakko ajatella muuta perhettä ja itseäni myös. Häpeähän se tulee olemaan, mutta mitä sitten? kai mä pääsen sen yli?

Itselläni oli tosi vaikea murrosikä: lintsailin koulusta, pyörin juoppoporukoissa, uhkailin äitiäni veitsellä + pahoinpitelinkin... Koskaan ei ollut silti puhettakaan että minut oltaisiin ajettu jonnekin laitokseen. Jotenkin vanhempani selvisivät. Muutin pois kotoa 17-vuotiaana, ja siitä alkoivat välit parantua. Nyt itsellä kolme lasta, ihan normaali perheenäiti olen, ja vanhempiini on tosi hyvät välit. Vaikka tuo on varmasti kamalaa aikaa, se ei kestä ikuisuuksia. Tyttäresi kasvaa aikuiseksi.

Meillä on tilanne toinen. Meidän esikoinen tulee nyt lähtemään laitokseen näillänäkymin. Suomessa ei muuten edes voi antaa lasta pois, lapsi voidaan huostaanottaa mutta silti vanhemmat on huoltajia. Adoptio on tietty ihan toinen asia, mutta sillä ei nyt ole meidän kanssa mitään tekemistä.

-ap

En vaan jaksa enää! Ikävä tulee, mutta mä en JAKSA! Mun on pakko ajatella muuta perhettä ja itseäni myös. Häpeähän se tulee olemaan, mutta mitä sitten? kai mä pääsen sen yli?

Itselläni oli tosi vaikea murrosikä: lintsailin koulusta, pyörin juoppoporukoissa, uhkailin äitiäni veitsellä + pahoinpitelinkin... Koskaan ei ollut silti puhettakaan että minut oltaisiin ajettu jonnekin laitokseen. Jotenkin vanhempani selvisivät. Muutin pois kotoa 17-vuotiaana, ja siitä alkoivat välit parantua. Nyt itsellä kolme lasta, ihan normaali perheenäiti olen, ja vanhempiini on tosi hyvät välit. Vaikka tuo on varmasti kamalaa aikaa, se ei kestä ikuisuuksia. Tyttäresi kasvaa aikuiseksi.

Meillä on tilanne toinen. Meidän esikoinen tulee nyt lähtemään laitokseen näillänäkymin. Suomessa ei muuten edes voi antaa lasta pois, lapsi voidaan huostaanottaa mutta silti vanhemmat on huoltajia. Adoptio on tietty ihan toinen asia, mutta sillä ei nyt ole meidän kanssa mitään tekemistä. -ap

Taidat olla aika surkea äiti?

Miten on niin vaikea tajuta, että huostaanottoa (kallista sellaista) ei tehdä vain, jos pikkuäiti on itsekäs ja uupunut, eikä VIITSI huolehtia mussukasta. Vaan tällöin on kyse vaikeista ongelmista nuoren kanssa. Ap on kertonut kuinka ls-toimenpiteitä on kohdistettu perheeseen jo kahden vuoden ajan. Edellinen kirjoittaja, joka oli pahoinpidellyt äitiään olisi totisesti sietänyt saada hiukan suurempia sanktioita aikoinaan, jottei nyt tulisi tänne lyttäämään vaikeuksissa olevaa äitiä. Kenenkään ei tarvitse sietää nuoreltaan mitä tahansa käytöstä sillä perusteella, että "hormonit hyrräävät" Jos nuori ei usko vanhempiensa asettamia rajoja, yhteiskunnalla on velvollisuus puuttua asiaan.

Ei ole mitään syytä antaa!



ps. mä en vois ikinä antaa mun esikoisen muuttaa yksikseen asumaan, eihän sitä voi jättää edes meidän taloa vahtimaan saati sitten että asuisi yksin.



Joojoo, olen surkea äiti, mitä vielä? sun loukkaukset ei satuta mua pätkääkään!



-ap

kun olet jo diagnosoinut meidän perheen ja etenkin vanhempani, perheemme on siis tyyppiesimerkki syntipukki ilmiöstä (menikö oikein)? Mitä sitten enää kyselet. Onko oma perheesi kenties tyyppiesimerkki täydellisestä perheestä? ;)



Tällä tasolla tätä keskustelua on turha jatkaa..

Miten on niin vaikea tajuta, että huostaanottoa (kallista sellaista) ei tehdä vain, jos pikkuäiti on itsekäs ja uupunut, eikä VIITSI huolehtia mussukasta. Vaan tällöin on kyse vaikeista ongelmista nuoren kanssa. Ap on kertonut kuinka ls-toimenpiteitä on kohdistettu perheeseen jo kahden vuoden ajan. Edellinen kirjoittaja, joka oli pahoinpidellyt äitiään olisi totisesti sietänyt saada hiukan suurempia sanktioita aikoinaan, jottei nyt tulisi tänne lyttäämään vaikeuksissa olevaa äitiä. Kenenkään ei tarvitse sietää nuoreltaan mitä tahansa käytöstä sillä perusteella, että "hormonit hyrräävät" Jos nuori ei usko vanhempiensa asettamia rajoja, yhteiskunnalla on velvollisuus puuttua asiaan.

Yhteiskunnan velvollisuus on kasvattaa teidän kakaranne. Menkääpä itseenne ja miettikää mikä siinä omassa kasvatuksessa meni alunperin pieleen?

Ai niin, mutta eihän teitä saa arvostella, ettei tule paha mieli. Voi kyynel!

Ajatelkaa miltä niistä lapsista tuntuu kun äiti haluaa heistä eroon. Sehän ratkaiseekin ongelmat...

Oletko keskustellut päätöksestäsi lapsesi kanssa? Mitä hän on sanonut asiaan?

Miten on niin vaikea tajuta, että huostaanottoa (kallista sellaista) ei tehdä vain, jos pikkuäiti on itsekäs ja uupunut, eikä VIITSI huolehtia mussukasta. Vaan tällöin on kyse vaikeista ongelmista nuoren kanssa. Ap on kertonut kuinka ls-toimenpiteitä on kohdistettu perheeseen jo kahden vuoden ajan. Edellinen kirjoittaja, joka oli pahoinpidellyt äitiään olisi totisesti sietänyt saada hiukan suurempia sanktioita aikoinaan, jottei nyt tulisi tänne lyttäämään vaikeuksissa olevaa äitiä. Kenenkään ei tarvitse sietää nuoreltaan mitä tahansa käytöstä sillä perusteella, että "hormonit hyrräävät" Jos nuori ei usko vanhempiensa asettamia rajoja, yhteiskunnalla on velvollisuus puuttua asiaan.

Yhteiskunnan velvollisuus on kasvattaa teidän kakaranne. Menkääpä itseenne ja miettikää mikä siinä omassa kasvatuksessa meni alunperin pieleen? Ai niin, mutta eihän teitä saa arvostella, ettei tule paha mieli. Voi kyynel! Ajatelkaa miltä niistä lapsista tuntuu kun äiti haluaa heistä eroon. Sehän ratkaiseekin ongelmat...

Sanoisin tähän kuin että "ihan sama, ei kiinnosta"

tuskin...



En löytänyt vuoden 2009 tilastoa, onkohan sitä vielä olemassakaan?

Noi on hurjan isoja ja raskaita päätösiä.

Ootko sinä äitinä saanut tarpeeksi tukea ja apua ja keskustelukaveria teidän/sun tilanteeseen?

Sähän oot varmaan sun elämän suurimman kriisin keskellä...

Voimia! Mikä sun päätös sitten tulee olemaan.

Sähän olet se aikuinen ja kuitenkin kannat päätöksestä seuraukset.

eli se todellakin sai tapaukset räjähtämään kattoon. Niin asiakkuudet kuin huostaanototkin, joista on tullut yleisin "auttamisen muoto".



Ja vuonna 2008 tahdonvastaisia huostaanottoja oli jo 2 200 mikä on yli tuplasti enemmän kuin vuonna 1995.

Tiedän ja uskon, että määrä on kasvanut, mutta että noin paljon? Lisäksi huostaanottoja myös ilmeisesti puretaan entistä enemmän (HS 22.12.2009).



Kriittinen saa olla, mutta väitteiden tueksi on oltava faktaakin.

on jo joka viides :(

jossa joka viides lapsi on huostassa?

jossa joka viides lapsi on huostassa?

Pannaan pertti pois perheestä, että meillä muilla on kivaa. Haloo! Missä vanhempien kasvatusvastuu? Lapsien eteen joutuu tekemään uhrauksia, se on aina ollut niin ja tulee olemaan. Todella ikävää, että teihin moniin iskostunut jo ajatus, että yhteiskunta huolehtikoon teineistä. Monissa tapauksissa kyse vain murrosiästä. Psykiatriset tapaukset erikseen. Vanhemmuus on hukassa. Mites jatkossa kun nämä teininä huostaanotetut tekevät lapsia ja lapsenlapsia. Kuka heidät hoitaa kun opittu malli, et pois kotoolta? En ole todellakaan tyytyväinen tähän suuntaukseen

Tarkoitan että kaikki perheet sinun teoriasi mukaan pitäisi olla täysin samanlaisia/samasta muotista, niin asiat toimisivat. Vuosien vastoinkäymiset vie mehut keneltä hyvänsä. Kaikilla ei vain ole riittävästi niitä voimavaroja syitä on monia. Silloin yhteiskunnan velvollisuus on tulla apuun. Apu tulisikin tarjota hyvin varhaisessa vaiheessa. Se säästää yhteiskunnan varoja huomattavasti enemmän kuin huonosti voiva perhe, jolla ei ole mahdollisuutta tukea ja kasvattaa ongelma nuorta/lasta. Syystä että ei ole koulutusta ymmärtää ongelmien alkuperää ja syitä. Tämän kuvion sotkee myös se että läheisen tukeminen voi olla mahdottomuus, koska on kyse äiti/isä suhteesta jossa vanhemmat peilaavat lasta omiin odotuksiin vaatimalla lapselta mahdottomuuksia joihin lapsi/nuori ei koskaan ylety. Ulkopuolinen ilman näitä rasitteita voi olla ainoa ratkaisu, koska hänellä ei ole samaa ahdistavaa tunnesidettä autettavaan. Nuori kuuntelee ulkopuolista koska hän tietää ettei tämä ole "mutsin" paskanjauhamista yhteiskunnan säännöistä joita tulisi noudattaa....

Tiedätkö mitä yhteiskunalle maksaa vankilakierteessä oleva nuori?

Koti koulu yhteiskunta kaikki me olemme yhteisesti vastuussa lapsista ja nuorista. Heikompia on tuettava kävelemään omilla jaloillaa enemmän kuin toisia. Perheen "mustalammas" on yhtä arvokas kuin ongelmaton sisar... eli tästä lähdetään.

Jokainen perhe tarvitsee yksilöllisen avun. Kun kaikki on kokeiltu se ei tarkoita että nostetaan kädet pystyyn ja syyllistetään vanhempia jotka taas syyllistävät lapsiaan, itseään, koulua, yhteiskuntaa naapureitaan etc....