Mä olen päättänyt että annan esikoisen huostaan!

mä annoin 16v tytön huostaan...sen tempausten takia...

ikävä on molemminpuolin,mut ei vaan sujunut enää kotona elo...

kolme muuta lasta jäi mulle.

joka toinen viikonloppu näen isoa tyttöä...

rankkaahan tää on mutta tähänkin tottuu..välil itketäänkin...

mutta tytöllä ei esim koulu enää sujunut kotoa käsin,pinnasi liikaa.päätyi huonoon seuraan jne...

olisi mennyt koko elämä pilalle,jollen ottanut yhteyttä sos.viranomaisiin itse.tyttö sai valita paikan jonne menee.ei ole laitos,vaan erittäin kodinomainen,ihanat aikuiset tukena...ja muita nuoria kavereina siellä.

ei tällänen ratkaisu ole häpeä.tyttö viel kiittää mua aikuisena,kun ymmärtää asiat.

tsemppiä sulle.toki mieti tarkkaan,oisko pelkästään joku tukiperhe hyvä vaihtoehto,että lapsesi olisi välillä siellä.

meillä tämä tytön huostaanotto oli aluksi määräaikainen mutta totesin että ei se muuksi muutu jos takasin kotio palaa...joten jatkettiin.

ja viiime kesänä poika lähti lähelle nuorisokotiin asumaan. Ei noudattanut sielläkään mitään sääntöjä joten muutti pohjoiseen aivan ihanaan nuorisokotiin. On aivan eri poika nyt kun pääsi pois erittäin huonosta kaveripiiristä, haki lukioon, on alkanut harrastaa ja kotilomat pyörivät tosi hyvin. Kannattaa harkita maiseman vaihdosta varsinkin jos kysessä on huumeita tai lääkkeitä tai pikkurikoksia.

Kielenkäytöstäsi päätellen olet.

Mutta en siis ole. Silti multa löytyy ymmärrystä niille jotka joutuvat kamppailemaan murrosikäisen törkeästi rajoja rikkovan ja kapinoivat lapsen kanssa. Voin kuvitella että ei ole helppoa. Toihan osoittaa vain suurta rakkautta että on valmis menemään noin pitkälle kuin ap, että saisi lapsen elämän oikeille raiteille ennenkuin se on myöhäistä.

Tsemppiä ap!

ja siellä oli ihan kivaa. Mitä nyt joka toinen (ainakin) käytti huumeita (pilveä, lääkkeitä) säännöllisen epäsäännöllisesti. Tulihan niitä itsekin kokeiltua mutta siihen jäi. Ei tarvinnut hakea huomiota sellaisella.

Lastenkodissa on paljon aikuisia jotka ovat siellä lasten takia joten he keskittyvät niihin myös.

Sen jälkeen kun on kotona hakenut huomiota jopa negatiivisilla asioilla niin lastenkodissa saatu helppo huomio tuntui mahtavalle.

Noh, vanhempieni vikahan se on, jos eivät tajunneet missä tekivät pieleen eivätkä koskaan kuunnelleet minua, aina oli muuta.

Ja kyvyttömyyttä yrittää tai nähdä yhtikäs mitään. Ongelmat lakaistaan perinteisesti maton alle - metodi on vain nyt sitten toinen.



Ja varmaankin tämä metodi on sitten vuorollaan käytössä joka mukulan kohdalla.

ja siellä oli ihan kivaa. Mitä nyt joka toinen (ainakin) käytti huumeita (pilveä, lääkkeitä) säännöllisen epäsäännöllisesti. Tulihan niitä itsekin kokeiltua mutta siihen jäi. Ei tarvinnut hakea huomiota sellaisella. Lastenkodissa on paljon aikuisia jotka ovat siellä lasten takia joten he keskittyvät niihin myös. Sen jälkeen kun on kotona hakenut huomiota jopa negatiivisilla asioilla niin lastenkodissa saatu helppo huomio tuntui mahtavalle. Noh, vanhempieni vikahan se on, jos eivät tajunneet missä tekivät pieleen eivätkä koskaan kuunnelleet minua, aina oli muuta.

Meillä ne jotka jäi kiinni huumeista lähetettiin pitkälle kauas helsingistä. Seuloissa joutui käymään jos oli pienikin epäilys huumeidenkäytöstä.

Mä jouduin lastenkotiin sen takia että en uskonut vanhempiani ollenkaan. Menin missä halusin enkä ilmoitellut kotiin, lintsasin koulusta.

Mä en voi syyttää mun vanhempia, mulla on ollut ihana lapsuus ja ihanat vanhemmat. Nykyään meidän välit on hyvät ja läheiset. Ymmärrän nyt aikuisena täysin mun vanhempien päätöksen.

Mun sisko kertoi mulle pari vuotta sitten että se oli onnellinen kun mä muutin pois kotoa. Inhosi kuulema mua ja sitä mitä tein meidän äidille ja isälle, äiti itki usein ja oli huolissaan kun ei tiennyt missä olen. Siskoni oli myös pelännyt mua!

Onneksi omat lapset on vielä pieniä ja toivottavasti omena tippuu kauas puusta!

Nyt on parissa vuodessa hyvässä huostapaikassa tilanne rauhoittunut ja tyttö selvästi aikuistunut.

viettää ne pari vuotta sitten missä tahansa. Olen monissa vertaistukiryhmissä ja sopeutumisvalmennuskursseilla (meillä on as-lapsi) kuulllut hirveitä tarinoita siitä, miten joidenkin perheiden on pakko antaa lapsesnsa murroiässä huostaan, koska juuri siinä iässä neurologia aiheuttaa myös sopeutumisvaikeuksia jms. ja lapset ovat väkivaltaisia muita perheenjäseniä kohtaan tai saattavat uhmalla sotkea naapureiden pihoja/pervekkeita ja pitää sellaista meteliä, että häätö uhkaa perhettä. Ymmärrän siis, että saattaa olla tilanteita (joihin joutumista itse aion yrittää kaikin voimin välttää) joissa perheen kannalta on paras luopua lapsesta. MUTTA minä en silti usko, että se useinkaan on sen lapsen kannalta paras vaihtoehto. Ei se paikanvaihto mitään auta ja noissa nuorisokodeissa tosiaan usein on se seura vielä huonompaa (kuka sijaisvanhempi ottaa murrosikäisen kotiinsa - ei moni!). Mutta toki pari vuotta tekee ihmeitä hulluimmankin murrosikäisen kasvussa - kaipa sillä voi sitten perustella tämänkin.

Ja kyvyttömyyttä yrittää tai nähdä yhtikäs mitään. Ongelmat lakaistaan perinteisesti maton alle - metodi on vain nyt sitten toinen. Ja varmaankin tämä metodi on sitten vuorollaan käytössä joka mukulan kohdalla.

Mutta en viitsi vajota samalle tasolle noin lapsellisen ja tyhmän ihmisen kanssa. Kasva sinä aikuiseksi, vaikuttaa siltä että olet jäänyt ihan kokonaan ilman kotikasvatusta, joku on mennyt pahasti pieleen.

T: 29

On paljon perheitä, joissa vain yksi lapsi on kaivannut huostaanottoa. Syynä esim. huonoon seuraan joutuminen, väkivaltaisuus muita perheen lapsia kohtaan yms. Täytyy ajatella myös muita lapsia kuin vain sitä yhtä ongelmatapausta.

Ja kyvyttömyyttä yrittää tai nähdä yhtikäs mitään. Ongelmat lakaistaan perinteisesti maton alle - metodi on vain nyt sitten toinen.

Ja varmaankin tämä metodi on sitten vuorollaan käytössä joka mukulan kohdalla.

Aikuista käytöstä.



Oletko muuten koskaan kuullut syntipukeista? Ei mistään perheeseen tipahda yhtä ongelmalasta silkoisten vanhempien ja putipuhtaiden lapsosten pariin noin vain.

Musta on tervettä vanhemmuutta myöntää, jos lapsen paras paikka olisi jossain muualla kuin kotona. Tuttavaperheessä nuori otettiin vanhempien suostumuksella huostaan, ongelmina mm. koulupinnaus, päihteidenkäyttö, rötöstely, karkailu kotoa useaksi yöksi...tätä oli jatkunut jo yi vuoden päivät, siinä ei todellakaan vanhempien sinnittely auttanut.



Tämä nuori otettiin huostaan 15-v., sijoituspaikka sijaitsi kaukana kotikaupungista ja epämääräisestä kaverijengistä. Hän sai siten vietyä peruskoulun loppuun, kotona siitä ei olisi tullut mitään. Samoin huumeidenkäyttöön tuli taukoa, ikää lisää ja järkeä päähän. Kotona tämä ei vaan olisi enää onnnistunut, tilanne oli jo niin huonossa jamassa.



En ymmärrä, miten joku voi antaa neuvon "sinnitelkää vielä kolme vuotta". Kun lapsi täyttää 18v, niin esim. huumeongelmaista on hyvin vaikea saada hoitoon. Alaikäinen sentään voidaan huostaanottaa.

Ihan tavallisista, rakastavista ja huoltapitävistä perheistä tulee välillä niitä ongelmanuoriakin, vaikka perheen muut lapset kuinka mallikkaasti käyttäytyviä tahansa. Se nyt vaan on taivahan tosi.

Ei mistään perheeseen tipahda yhtä ongelmalasta silkoisten vanhempien ja putipuhtaiden lapsosten pariin noin vain.

huono käytös murrosiässä oli myös omaa luokkaansa. Viinaa, tupakkaa, huumeita, putkassa muutaman kerran. Iso "syy" oli kaveriporukassa, mutta suurin syy löytyi kotoa ja sen nimi oli äiti. En tiedä teidän tilannetta, mutta meillä näin. Meillä ei puhuttu mistään. Äitiä kiinnosti oma elämänsä.

Teinit laitetaan nykyään huostaan. Tuohon kauemmaksi sijoittamiseen auttaisi ihan yksinkertaisesti sekin, että koko perhe muuttaisi muualle, jonnekkin kauas. Samalla tavalla se nuori joutuisi erilleen vanhasta kaveripiiristä.



Mutta eihän perheet viitsi vaivautua, helppo laittaa laitokseen yhteiskunnan hoidettavaksi.



Aivan samoihin juttuihin meitä painostettu kun lapsi oli murrosiässä. Emme suostuneet todellakaan. Pari vuotta siinä meni, että elämä oli todella hankalaa, mutta sitten rauhoittui.



Ennemmin hakisin keskusteluapua vanhemmille. Väsyneen äidin olisi hyvä käydä laadukkaassa terapiassa apua jaksamiseen saamassa, se auttaisi kestämään arkea paremmin. Hyvä tietenkin jos nuorikin suostuisi terapiaan, niin ei tosin aina käy.

Mikä on sen käytöksen syy? Sitä pitäisi miettiä, eikä ajaa nuorta pois kotoaan.

harkitse vielä! Olisko vielä joku keino käyttämättä, joku kivi kääntämättä? Onko lapsenne saanut keskusteluapua esim. nuorisopsykiatrian yksiköstä tms?



Ymmärrän oikein hyvin, miksi olet ajatellut antaa tytön huostaan - en yhtään epäile, ettetkö ajattelisi myös hänen parastaan. MUTTA lastenkodissa voi joutua vielä pahempaan seuraan.



Jos ette ole olleet yhteydessä nuorisopsykiatriaan tms. niin kokeilkaa vielä sitä!



Tsemppiä. Koko perheelle.

Tajuatteko ollenkaan, miten paljon aikaa, huomiota ja energiaa vaativa murkku vie? Se kaikki on pois muilta lapsilta.



Joskus on nähtävä metsä puilta ja tehtävä ratkaisu koko perheen parasta ajatellen. Nuori on kuitenkin ilmeisesti saanut kotoa hyvät eväät ja voi palata takaisin kun järki kasvaa päähän :)

Se tehdään, jos ja kun lastensuojeluviranomaiset näkevät parhaaksi. Avohuollon sijoitus toteutetaan asianosaisten suostumuksella.

Teinit laitetaan nykyään huostaan.

Ennen niitä mätkittiin turpaan jos ei ollut kunnolla ja lähetettiin vaikka mummolaan tai sukulaisiin vähäksi aikaa "rauhoittumaan". Nimimerkillä "Sukulaisperheen elämää 80-luvulta".

Nykyisessä huostaanotossa on sentään jotain järkeä.

ja lapsen synnynnäiseen temperamenttiin.



Ei kaikki huono käytös johdu traumoista, toki niitäkin voi olla.