MIKÄ on perimmäinen syy siihen että loukkaannutaan jos toiset ei pidä häitä

Miksi muiden pitäisi maksaa itsensä puille paljaille, että saisit tavata serkkujasi?

Äidin puolen sukulaisista juuri kukaan ei ole pitänyt kunnon isoja häitä. En ole nähnyt serkkujani sitten lukioaikojen ja ylioppilasjuhlien. Tylsää. Ymmärrän toisaalta asian hääparin kannalta, mutta toisaalta yhteisöllisyys on henkitoreissaan jos kaikki juhlii vain pienimmässä mahdollisessa piirissä.

serkkujasi?

Äidin puolen sukulaisista juuri kukaan ei ole pitänyt kunnon isoja häitä. En ole nähnyt serkkujani sitten lukioaikojen ja ylioppilasjuhlien. Tylsää. Ymmärrän toisaalta asian hääparin kannalta, mutta toisaalta yhteisöllisyys on henkitoreissaan jos kaikki juhlii vain pienimmässä mahdollisessa piirissä.

Et kuitenkaan yhden illan ja yön aikana ehtisi kaikkea jutella serkkujesi kanssa, joten mikset ota heihin yhteyttä nyt kuin että odotat jonkun järjestävän häät...(?)

Häät ovat erittäin tärkeä siirtymäriitti ihmisen elämässä. Siksi ne on hyvä pitää kunnollisina.



(Selkeä siirtymäriitti vaikka kauan yhdessä jo asuneille. Eihän heillä ulkoisesti juuri mikään naimisiin mentyä muutu, mutta kun pitää kunnon häät, niin itse tajuaa muutoksen ja suku tajuaa ja tukee parin tajuamista.)

nyt pelkästään ahneutta ole. Meillä olisi appivanhemmat 100%:na sponsoreina, kunhan vaan sataisiin ne häät. Toisaalta voisin ne juhlat ihan hyvin kustantaa itsekin, en ole lainkaan pihi enkä sutrisi sitä rahan menoa. Mutta kun en vain halua! Ahdistaa ajatuskin isoista juhlista, jossa pitäisi olla päätähtenä. An edes tiedä miksi näin. En ole lainkaan ujo ja työssänikin puhun jatkuvasti isoille ihmismassoille eikä se ole ongelma. Mutta häiden prinsessana en tahdo olla! En, vaikka sukulaiset kuinka sitä toivoisivat.

Joten mentiin maistraatissa, läsnä perheenjäsenet.



Tietty oltais voitu sanoa sukulaisille että joo, tulkaa vaan. Pidetään sellaiset 100-150 hengen nyttärit tossa meidän opiskelija-asunnon pihalla niin saadaan ne isot häät kun ei ole varaa muuten niitä pitää. Monikohan olisi tullut?

MInäkin yritin ystävälle ehdottaa että mennään syömään yhdessä mutta ei se kelvannut kun olisi pitänyt olla ne häät :(

Kovin isoja juhlia ei jaksa montaa kertaa vuodessa järjestää, mutta jos pienetkin lasketaan, meillä juhlitaan suunnilleen joka toinen viikko (ystävänpäivä, juhannus, pikkujoulut, joulu, uusivuosi, hääpäivä, muutama muu merkkipäivä, omat ja lasten synttärit, omat ja lasten nimpparit ja sitten nämä harvemmin olevat eli varpajaiset, rotinat, ristiäiset, koulun aloitus, rippijuhlat, valmistujaiset, kihlajaiset, häät [hautajaisia en laske samalla tavalla juhliksi, mutta kyllä niitäkin on]). Tulikohan kaiki mainittua... Jos ei ihan kaikkia joka vuosi itse järjestetäkään, niin monta noita kuitenkin on ja kyläänkin kutsutaan ihmisiä vielä lisäksi. Joitain sukulaisia ei vaan tule tavattua juuri koskaan, kun vastavuoroisuus puuttuu kokonaan. Tulee tunne, että eivät halua olla tekemisissä meidän kanssamme ja enhän minä väkisin halua ketään tavata.



En nyt siis tarkoita sitäkään, että pitäisi pitää juuri isot häät, mutta tykkään siis itse juhlia ja häiden pitämättä jättäminen harmittaa tämän vuoksi. Enemmän harmittaa se, jos ei mitenkään pidetä siteitä yllä.



Nro 5

Varmaan ahdistaa oma lammasmaisuus.

siellä vasta oli nyreitä naamoja vaikka ketään pakotettu tulemaan. Häitä nyt tunnutaan pitävän elämää vakavampana asiana. Ja nimenomaan niitä juhlia, ei niinkään vihille menoa. Kuuluu samaan kategoriaan lastenhoidon kanssa. Älä ap välitä, teet niin tai näin, aina joku on tyytymätön.

että teet mitä valintoja tahansa häissäsi (alkoholia vai ei, kutsutaanko serkut vai ei, onko sinulla huntu vai ei), niin AINA tulee arvostelua ja AINA on nurisijoita.



Siksi häiden järkkääminen onkin vain vahvoille ihmisille, joille toisten mielipiteellä ei ole väliä. Jos siis haluaa omannäköisensä juhlat.



Onpa niitä ollut häitä, missä on kutsuttu vain ja ainoastaan kavereita ja sukua pelkästään ne, joiden kanssa oltu tekemisissä. Eli ei automaattisesti kaikkia serkkuja ja tätejä jne. Siinä vasta porinaa ja nurinaa syntyy... :-)



Toinen ääripäää on, että kutsutaan myös mm. vanhempien tuttavia, joista olet kuullut tyyliin nimet (muttakun vanhemmat maksaa 100% kuluista, niin saavat oikeuden kutsuvieraslistaankin).

Kolme ihmistä vaivautui jopa antamaan meille onnittelukortin, siitä olen kiitollinen!

Jos pidät tärkeänä saada onnittelukortteja, niin silloin ei pidä mennä salaa naimisiin. Moni pitää vähän nolona lähettää mitään kortteja jälkikäteen, kun se varsinainen juhlapäivä oli ja meni jo... Vähän siis ristiriitaista mennä salaa naimisiin, mutta sitten kuitenkin odottaa, että naimisiinmeno huomioitaisiin. Et tainnut itsekään tietää mitä halusit, mutta sen varmaan jo huomasitkin, että kakkua ei voi sekä syödä että jemmata :-)

häihin vain lähimmät kaverit, ja oli hauskat pippalot. Sukulaisista porukat rutkutti, että pitäs kutsu, mutta kysyin sitte että miksi? Itse maksoimme häämme. En nähnyt tarpeelliseksi kutsua väkeä, jonka kanssa ei muutenkaan olla tekemisissä. Paras oli, että äitini yritti väen vängällä pakottaa kutsumaan isäni, jota olen nähnyt viimeksi 25 vuotta sitten. :D

kun todella läheinen serkkuni ei kutsunut pieniin häihinsä. Olisin siis vain halunnut olla läsnä hänen tärkeällä hetkellään. Oltiin lapsesta asti vitsailtu, kun toinen kammosi juhlia, että 'vaikket ketään muuta kutsuisi, niin minä ainakin olen silloin paikalla'. Kutsuivat siis vain vanhemmat ja sisarukset, eivätkä pitäneet kahveja kummempia juhlia.



Ollaan edelleen yhtä läheisiä, eikä serkku tiedä että pahastuin.

etten mitenkään voinut kutsua kaikkia häihini. No pidettiin tosi isot ristiäiset, asialliset päiväjuhlat, joihin kutsuttiin paljon loukkaantuneita mummoja ja tätejä. Vain harva tuli paikalle. Sitten pidettiin tuparit, iltatilaisuus, rentoa olemista ja booli- ja ruokatarjoilu. Kutsuin niitä etäisempiä ja nuorempia sukulaisia seurustelukumppaneineen, joita en ole koskaan nähnyt ja jotka olivat tosi loukkaantuneita kun eivät päässeet häihin. Vain kaksi tuli, joista toisen avopuoliso oli jo eri ihminen. Kyllä siis vaan häät ovat ne ykkösluokan juhlat, joista poisjäänti on loukkaantumisen paikka.