Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan "hysteerinen" kun en haluais jättää alle 1v lasta mummolaan yökylään?
15.04.2010 |
Meillä on viisi lasta, joista nuorin on nyt 9kk ja kun oltais menossa miehen kanssa lomailemaan niin nuorin olis 10kk. Kaksi nuorinta on vuoden ikäerolla ja tämä on tosiaankin välillä ollut todella rankkaa eikä olla miehen kanssa oltu aikoihin missään kaksin.
Nyt mies on jo jonkin aikaa puhunut, että ois kiva päästä jonnekin kaksin ja on alustavasti varannut matkan (tuo on mahdollista vielä perua) ja oltais 5päivää erossa lapsista. Lapset hoitaisivat mieheni vanhemmat. He ovat lapsille ennestään tutut, mutta eivät ole heidän kanssaan olleet koskaan yötä. Miehen vanhemmat tulisivat kuitenkin meille, koska nuorin nukkuu tosi huonosti missään muualla kun kotona niin minimoitais ainakin se, ettei isovanhemmat joudu älyttömiä valvomaan. Miehen vanhemmat itse tarjoutuivat ja toisaalta ei kehtais kieltäytyäkään ja toisaalta tuntuu pahalta jättää erityisesti nuorin.
Kommentit (88)
en ole koskaan jättänyt yökylään ketään lapsistani noin pieninä. En ole edes halunnut matkalle ilman lapsiani. Kaikki lapset ovat olleet matkoilla mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 1v8kk oli ekän kerran yökylässä mummolla, yhden yön. Tällä hetkellä tuntuu että tuo on aika maksimiaika. Isompana voi sitten olla pidempiä aikoja, aivan kuten isommatkin sisaruksensa.
Meidän nuorin oli 11kk kun lähdettiin miehen kanssa 6päivän lomalle. Minulla/meillä oli myös univelkaa, koska kaksi nuorinta pienellä (1v 3kk) ikäerolla ja nuorimman kanssa olin valvonut reilu 9kk.
Mietin samaa, että pärjääkö lapset, vaikka tiesin, että hoitajat on tutut ja luotettavat jne. Onneks lähdettiin lomalle, se teki todella hyvää meille molemmille kun sai univelkaa pois ja lasten kanssa jaksoi loman jälkeen paljon paremmin.
turvattoman tai ristiriitaisen kiintymyssuhdemallin - siis sellaisen, ettei voi luottaa kuin itseensä hädän tullen, perusturvallisuuden tunne on siis jäänyt heikoksi.
Olisiko joskus hyvä miettiä asioita enemmän vauvan kannalta?
Ei se ole vauvalle hyväks, että äiti on yliväsynyt kun ei saa koskaan nukkua. Minä olen ehdottomasti ap:n ja miehensä loman kannalla, kyllä ne lapset pärjää kun on tutut ja hyvät hoitajat.
turvattoman tai ristiriitaisen kiintymyssuhdemallin - siis sellaisen, ettei voi luottaa kuin itseensä hädän tullen, perusturvallisuuden tunne on siis jäänyt heikoksi.
Olisiko joskus hyvä miettiä asioita enemmän vauvan kannalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossain vaiheessa lapsuutta ja se on ihan hyödyllinen, samoin kun esim. pilkan, valehtelun, toisen vihan yms. kokeminen.
ajatella, että isovanhemmat tulevat hoitamaan lapsia heidän omaan kotiin ja vanhemmat ovat myös kotosalla, mutta tekevät omia juttujaan eli käyvät esim. lenkillä, uimassa, syömässä, leffassa, teatterissa jne. mistä sitten itse pitääkin. Isovanhemmat hoitavat lapset ja kodin. Vanhemmat voivat olla kotoa pois päivät ja illalla vietetään aikaa yhdessä koko perhe isovanhempien kera. Yöherätykset hoitaisi myös isovanhemmat. Tai sitten vanhemmat voisi mennä ihan vaikka oman kaupungin tai lähikaupugin hotelliin yöksi. Its pahimpaan yövalvomisaikaan olin supertyytyväinen, kun äitini tuli meille lapsia hoitamaan ja miehen kanssa saatiin "vapaat kädet" tulla ja mennä. Silti oltiin lasten luona ja saatavilla koko ajan. Ja miehen kanssa saatiin nukkua yöt rauhassa niin kauan kuin unta riitti. Se oli ihanaa lomaa! Ei kait sitä tarvitse tuossa elämän vaiheessa mitään superhienoja ulkomaanmatkoja, kunhan saa vähän hengähtää arjesta.
Äiti ja isä ovat kotona, mutta he tekevät omiaan, eli sulkevat lpaset pois tekemisistään useasti peräkkäin eikä vain kerran.
vajaa 1-v kaksoset mummon hoiviin viikoksi kun käytiin Tunisiassa. Nyt vajaa 2-v en jättäisi, kun saa olla silmät selässäkin ja ehdottomasti nopeat jalat ettei käy onnettomuuksia. Meidän mielestä 1-v on täysin turha raahat maapallon toiselle puolelle, kivaa niillä oli kotona, eivätkä itkeneet perään. Nyt en voisi jättää, joten lomaillaan sitten koko perheen voimin kun lapset saa vähän järkeä päähän...