Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan "hysteerinen" kun en haluais jättää alle 1v lasta mummolaan yökylään?
15.04.2010 |
Meillä on viisi lasta, joista nuorin on nyt 9kk ja kun oltais menossa miehen kanssa lomailemaan niin nuorin olis 10kk. Kaksi nuorinta on vuoden ikäerolla ja tämä on tosiaankin välillä ollut todella rankkaa eikä olla miehen kanssa oltu aikoihin missään kaksin.
Nyt mies on jo jonkin aikaa puhunut, että ois kiva päästä jonnekin kaksin ja on alustavasti varannut matkan (tuo on mahdollista vielä perua) ja oltais 5päivää erossa lapsista. Lapset hoitaisivat mieheni vanhemmat. He ovat lapsille ennestään tutut, mutta eivät ole heidän kanssaan olleet koskaan yötä. Miehen vanhemmat tulisivat kuitenkin meille, koska nuorin nukkuu tosi huonosti missään muualla kun kotona niin minimoitais ainakin se, ettei isovanhemmat joudu älyttömiä valvomaan. Miehen vanhemmat itse tarjoutuivat ja toisaalta ei kehtais kieltäytyäkään ja toisaalta tuntuu pahalta jättää erityisesti nuorin.
Kommentit (88)
teet niinkuin sydämesi oikeaksi sanoo.
Itse en voisi jättää noin pientä 5 vuorokaudeksi mummolaan hoitoon. En sitten millään.
Toisessa vaakakupissa taas painaa miehesi toiveet kahdenkeskisestä lomasta kanssasi. Ei niitäkään voi ihan noin vaan ohittaa. Tosin mun mies ei varmaan edes olis varaillut mitään matkoja kun tietäisi jo etukäteen että minä en jättäisi vauvaa toisten hoitoon yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun meidän kaksoset oli 8,5kk. Vauva jäi äitini kanssa, joka oli alusta asti osallistunut kaksosten hoitoon, koska itkivät vuorokaudet läpeensä. Itku johtui refluksista ja allergioista ja 6kk ikäisenä kaksoset heräilivät vähemmän öisin ja kun tulimme takaisin lomalta niin kaksoset nukkuneet sen jälkeen yöt kokonaan. Äitini piti heille ns. lempeän unikoulun.
Nyt ovat 14v ikäisiä eikä heille tuosta ole traumaa jäänyt. Minulla oli samoja ajatuksia kun ap:llä, että miten voin jättää pienet, mutta loma teki kaikin puolin hyvää ja arkea jaksoi taas paremmin kun oli saanut levätä.
tottunut olemaan hoidossa. Oikeesti
Äidin pitää elää symbioosissa lapsen kanssa 18v, ehkä sitten vois jo lähteä lomalle miehen kanssa tai ottaa omaa aikaa. Mutta kas kummaa, mies otti ja lähti kun äiti oli vaan kiinni lapsessa...
"muistisääntö", ihan validi sellainen. Se perustuu nykyiseen psykologiseen tutkimustietoon lapsen kehityksestä. Äidin (tai vauvan ensisijaisen hoitajan, joka yleisimmin taitaa olla äiti) ja lapsen välillä tosiaan on symbioottinen side, ja äiti toimii lapsen tunteiden tasaajana ja kannattelijana. Tämä side alkaa yhden vuoden iässä asteittain "löystyä".
Alle yksivuotias ei voi pitää sinua mielessään montaa vuorokautta, vaan vauva kokee poislähtösi hylkäämisenä. Ehkei se nyt mitään vakavia seurauksia aiheuta, mutta tietynlainen trauma se silti on, ja luottamuksen sekä turvallisuuden tunteen palauttaminen sen jälkeen vie aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on oikeus saada lomaa vanhemmistaan :-)
Näin meidän muksut tuumasivat kun olivat 8 päivää mummilla hoidossa 2 ja 5 -vuotiaina. Eniten ero stressasi äitiä, mutta loma teki mielettömän hyvää ihan kaikille osapuolille.
minä jännitin ihan kauheasti kun lähdimme mieheni kanssa kaksin häämatkalle lasten ollessa 3,5 ja 1,5 vuotiaita. Varsinkin tuon pienemmän takia olin tosi murheissani, että miten se pärjää. Lapset menivät hoitoon tädilleni, joka oli tuttu, mutta eivät oleet kovinkaan paljon nähneet. Isompi lapsista oli ollut siellä paljonkin leikkimässä lasten kanssa, mutta pienempi aika vähän.
Olo ennen lähtöä oli aivan kamala. Itkin monta päivää, en saanut unta. Kun jätin lapset niin itkin tauotta 2h hysteerisesti. Lentokentällä kokosin itseni ja aloin pikkuhiljaa nauttimaan häämatkasta.
Olimme matkalla 5 päivää ja se oli aivan mahtavaa!!! Parisuhteemme kukoisti, harrastimme villiä seksiä, halailimme, pussailimme, söimme ravintoloissa, lepäsimme rannalla ym. Nautimme joka sekuntista ja tuntui kuin olisimme vasta rakastuneita. MEidän parisuhteelle tuo matka teki TODELLA hyvää.
Matkasta on nyt vuosi ja vieläkin muistelemme sitä kaiholla. Olen todella onnellinen, että lähdin vaikka epäilin lähtemistä kovasti. Kyllä perheelle parasta on onnelliset vanhemmat.
Lapsilla hoidossa oli mennyt hyvin. Ja saimme isot halit kun haimme lapset. Mitään mieltä ei osoitettu ja arki jatkui normaaliin tapaan. Kaikki meni paremmin kuin hyvin. 1,5 vuotias on nyt reipas 2,5vuotias johon tuo 5 päivän ero ei jättänyt minkään näköisiä traumoja. Reipas ja iloinen poika on :)
Joten ap:lle suosittelen onnellisia hetkiä oman aviomiehen kanssa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"muistisääntö", ihan validi sellainen. Se perustuu nykyiseen psykologiseen tutkimustietoon lapsen kehityksestä. Äidin (tai vauvan ensisijaisen hoitajan, joka yleisimmin taitaa olla äiti) ja lapsen välillä tosiaan on symbioottinen side, ja äiti toimii lapsen tunteiden tasaajana ja kannattelijana. Tämä side alkaa yhden vuoden iässä asteittain "löystyä". Alle yksivuotias ei voi pitää sinua mielessään montaa vuorokautta, vaan vauva kokee poislähtösi hylkäämisenä. Ehkei se nyt mitään vakavia seurauksia aiheuta, mutta tietynlainen trauma se silti on, ja luottamuksen sekä turvallisuuden tunteen palauttaminen sen jälkeen vie aikansa.
on niitä muitakin näkemyksiä asiasta, toisten suuntausten mukaan erot ädistä nimenomaan parantavat suhdetta, sillä lapsi kokee jälleen näkemisen riemun ja luottaa äidin olemassaoloon jatkossa vaikka äiti ei lähellä olisikaan. Kannattaa lukea psykologiaa enempi kuin vain yhden psykologin suuntaukset!
Kyllä lapset pärjää isovanhempien kanssa ja he ovat kuitenkin omassa kodissa ja heillä on toisistaan "turvaa". Jaksatte taas paljon paremmin lasten kanssa kun olette saanut levättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista ja ajatuksista. Olemme nyt päätyneet siihen, että lähdemme lomalle. Kuten joku sanoi niin, jos nyt en lähde niin on hyvinkin mahdollista, että katuisin myöhemmin ja tiedän kyllä sisimmässäni, että lapset pärjää miehen vanhempien kanssa, myös nuorin. Ja todellakin tulee tarpeeseen se, että saa edes muutaman yön nukkua.
ap
Menee ohi aiheen, mutta minkä ikäisiä olette, jos miehesi vanhemmat ovat vasta reilu 50v?
heidän vanhempansa kävivät joka vuosi viikon etelänlomalla ja viikon laskettelulomalla kahden kesken. Lapset(3 kpl) jaettiin mummoloihin hoitoon.
Tämän vuoksi me matkustamme aina koko perhe pidemmille reissuille yhdessä, koska mieheni ei omille lapsilleen halua samaa. Mieheni vieläkin muistelee noita aikoja katkeruudella, vaikka viihtyikin mummoloissa ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suositus on 1 vrk/ikävuosi, joten viisi vrkautta on aika pitkä aika. Nykyisin tuntuu olevan jotenkin paine, jättää lapsia jonnekin. Minusta kannattaa kuunnella itseään ja toimia sen mukaisesti ja myös ottaa huomioon lapsen paras esim. iänmukainen kehitys. Toivottavasti löydät kaikille tyydyttävän ratkaisun pulmaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyään on vallalla se käsitys, että äidin pitäisi heti lapsen synnyttyä kyetä elämään omaa elämää ja vauvan on heti alettava itsenäistyä ja pärjättävä ilman äitiä.
tottakai menette, jos siihen noin hyvä mahdollisuus on!
Entä, jos joutuisit viikoksi vaikka sairaalaan?? kyllä ne lapset pärjää!
mutta omaa tunnetta pitää kuunnella ja koska se sanoo ettet halua jättää pienintä, pitäkää lyhyempi loma. Ei kai tuon mittainen loma ole ainoa vaihtoehto? Priorisoi itse. Toisaalta sanot että se tekisi hyvää.
Itse en nauttisi tuollaisesta lomasta ollenkaan. Esikoinen on4, ja olen niin hysteerinen hänen perusturvallisuudesta, etten yli vuorokaudeksi jätä.
Ei se neljävuotiaan perusturvallisuus nyt niin vain horju ;-) En nyt sano, että ehdoin tahdoin pitäisi matkalle lähteä, mutta kannattaa nyt vähän jo alkaa otetta hellittämään.. Ainakin ajatuksen tasolla ;-)
nykyään on vallalla se käsitys, että äidin pitäisi heti lapsen synnyttyä kyetä elämään omaa elämää ja vauvan on heti alettava itsenäistyä ja pärjättävä ilman äitiä.
niin sehän toki tarkoittaa myös sitä, että lapselta odotetaan itsenäistymistä varhain.
Ehkä nämä asiat ei kuiteskaan korreloi keskenään??
pääsee lomalle viettämään kahdenkeskistä aikaa. Meillä on kolme lasta ja ekalle lomalle on lähdetty vauvan ollessa 7-9kk. Hyvin on pärjännyt ja me ollaan oltu lomalla 4-7vrk.
heidän vanhempansa kävivät joka vuosi viikon etelänlomalla ja viikon laskettelulomalla kahden kesken. Lapset(3 kpl) jaettiin mummoloihin hoitoon.
Tämän vuoksi me matkustamme aina koko perhe pidemmille reissuille yhdessä, koska mieheni ei omille lapsilleen halua samaa. Mieheni vieläkin muistelee noita aikoja katkeruudella, vaikka viihtyikin mummoloissa ihan hyvin.
Mutta...
Jos ap:ta itseään ahdistaa ajatus pienimmäisen jättämisestä kovasti, niin en lähtisi.
Loma menee ketuilleen, jos mamma vaan kaipaa lastaan. Ei siinä mitään parisuhdetta hoideta, kun ap lähettelee tekstiviestejä minuutin välein ja tarkistaa, että kaikki on ok. Pahimmillaan siis hulluiksi tulevat kaikki.
Jos taas ap pystyy luottamaan siihen, että lapsilla on hyvä olla ja uskoo pystyvänsä nauttimaan lomasta, niin sitten menoksi vaan :)
kun pienimmäinen oli 1v2kk ja isompi 5v.
Asumme ulkomailla eli lapset eivät näe isovanhempiaan joka kk vaan 4-6 kertaa vuodessa.
Vanhempani tulivat meille, olivat viikon ja sen jälkeen me suihkaisimme Berliiniin kolmeksi päiväksi.
Hyvää teki meille ja lapsetkin olivat iloisia palatessamme. Pienempi oli tietysti nukkunut vähän huonommin kuin normaalisti, mutta muuten kaikki oli ok. Sittemmin olemme vuositain tehneet vastaavan matkan.
5 yöksi en olisi raaskinut tuossa vaiheessa jättää.