Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan "hysteerinen" kun en haluais jättää alle 1v lasta mummolaan yökylään?
15.04.2010 |
Meillä on viisi lasta, joista nuorin on nyt 9kk ja kun oltais menossa miehen kanssa lomailemaan niin nuorin olis 10kk. Kaksi nuorinta on vuoden ikäerolla ja tämä on tosiaankin välillä ollut todella rankkaa eikä olla miehen kanssa oltu aikoihin missään kaksin.
Nyt mies on jo jonkin aikaa puhunut, että ois kiva päästä jonnekin kaksin ja on alustavasti varannut matkan (tuo on mahdollista vielä perua) ja oltais 5päivää erossa lapsista. Lapset hoitaisivat mieheni vanhemmat. He ovat lapsille ennestään tutut, mutta eivät ole heidän kanssaan olleet koskaan yötä. Miehen vanhemmat tulisivat kuitenkin meille, koska nuorin nukkuu tosi huonosti missään muualla kun kotona niin minimoitais ainakin se, ettei isovanhemmat joudu älyttömiä valvomaan. Miehen vanhemmat itse tarjoutuivat ja toisaalta ei kehtais kieltäytyäkään ja toisaalta tuntuu pahalta jättää erityisesti nuorin.
Kommentit (88)
enkä ole koskaan kuullut tällaisesta "jälleennäkemisen riemu"-ideasta kehityspsykologiassa (tai millään muullakaan psykologian osa-alueella). Kertoisitko kuka tällaista on esittänyt ja millä perusteella? Se on kyllä totta, että kiveen hakattua, kokeellisesti todistettua faktaa vauvan ja ensisijaisen hoitajan eron vaikutuksista ei ole. Epäsuoraa todistusaineistoa eron haitallisuudesta on kyllä, ja tosiaan asiantuntijoiden suositukset ovat sitä vastaan. Itse en uskaltaisi ottaa riskiä eron haitallisuudesta, vaikka varmaa tietoa ei olekaan. Mutta jos jätetään huomiotta eron vaikutukset sinänsä, niin tässä tapauksessa siis huonosti nukkuva 10-kuinen, joka ei ole koskaan ollut yötä erossa äidistään, jätettäisiin äkkiä 5 yöksi ilman äitiä ja isää...melkoista shokkihoitoa.
"muistisääntö", ihan validi sellainen. Se perustuu nykyiseen psykologiseen tutkimustietoon lapsen kehityksestä. Äidin (tai vauvan ensisijaisen hoitajan, joka yleisimmin taitaa olla äiti) ja lapsen välillä tosiaan on symbioottinen side, ja äiti toimii lapsen tunteiden tasaajana ja kannattelijana. Tämä side alkaa yhden vuoden iässä asteittain "löystyä". Alle yksivuotias ei voi pitää sinua mielessään montaa vuorokautta, vaan vauva kokee poislähtösi hylkäämisenä. Ehkei se nyt mitään vakavia seurauksia aiheuta, mutta tietynlainen trauma se silti on, ja luottamuksen sekä turvallisuuden tunteen palauttaminen sen jälkeen vie aikansa.
on niitä muitakin näkemyksiä asiasta, toisten suuntausten mukaan erot ädistä nimenomaan parantavat suhdetta, sillä lapsi kokee jälleen näkemisen riemun ja luottaa äidin olemassaoloon jatkossa vaikka äiti ei lähellä olisikaan. Kannattaa lukea psykologiaa enempi kuin vain yhden psykologin suuntaukset!
ei kotipsykologeja lasketa tai opiskele lisää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka pari päivää? Sekin voisi jo tehdä hyvää.
Itse en olisi voinut jättää alle vuoden ikäistä moneksi yksi hoitoon. Olisin ahdistunut ajatuksesta niin että lomailusta ei olisi tullut mitään.
Minulla yksi erossaolemista hankaloittava asia oli kuitenkin halu imettää pitkään (ja se että likka ei juonut muuta kuin rintamaitoa suoraan rinnasta vaikka kuinka yritettiin muutakin lähes vastasyntyneestä lähtien).
Toinen itselleni ahdistusta tuottava asia oli se, että aina kun vauva jätettiin vähäksikin ajaksi hoitoon isovanhemmilleen (esim. kauppareissun ajaksi) niin aina kotiin tullessani vauva itki aivan hulluna hiki päässä. Usein oli itkenyt koko ajan (sen pari tuntia). Eipä oikein tehnyt mieli huudattaa vauvaa.
Meillä ainakin mieheni ymmärsi tuon ahdistuksin vauvan hoitoonjätöstä. Hän itse asiassa tunsi aivan saman tunteen, ehkä hieman lievempänä tosin.
(Mainittakoon että tuosta alun symbioosista huolimatta lapsemme ovat myöhemmin lomailleet mielellään päiviä ja öitä mummoloissa ja olleet päiväkodissa päivähoidossa.)
koska:
jos ETTE lähde, niin se sinua kaduttaa varmasti pitkään. Miestäsi se myös harmittaa.
mutta
jos LÄHDETTE niin takaan, että matka on ihana ja kotiin palattuasi olet iki onnellinen, että lähdit.
Kokemuken syvällä rintaäänellä täällä huutelen. Olin todella väsynyt äiti ja parisuhteemme mieheni kanssa oli ollut sivussa jo pitkään. Lähdimme 4päivän lomalle ulkomaille lasten ollessa 1v 3v ja 5v. Lähteminen oli vaikeaa (ei lapsille vaan minulle äidille) mutta loma oli ikimuistoinen ja voi kuinka paljon se antoi uutta jaksamista sitten loman jälkeiseksi ajaksi. Lapsilla hoidossa meni hienosti. Kenelläkään ei traumoja asiasta :)
Kannattaa varmaan miettiä arkea uusiksi jos ei ole aikaa huomioida puolisoa kunnolla kotona ja tätä varten tarvitaan viiden päivän loma. Tottakai tollainenkin on mukavaa, kun LAPSET OVAT ISOMPIA. Mutta ei noin pientä voi jättää viideksi yöksi.Yksi varmasti menisi
mutta jos kerran isovanhemmat on tuttuja ja ovat itse tarjoutuneet niin harkitse vakavasti lähtemistä ja jos et enää imetä niin miksei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhteessamme ja siihen miksi ei olla pahemmin voitu hoitaa parisuhdettamme arjessa on meidän nuorimmainen. On moniallergikko ja vei meni aikaa ennen kun tajuttiin olevan kyse allergioista ja ekaks kokeilin imetysdieettiä, mutta siitä ei ollut apua, vaikka ruokavaliossani oli vain 3eri ruoka-ainetta. Sitten siirryttiin kokeilemaan erityiskorvikkeita ja neocate sopii parhaiten, vaikkei sekään täysin, toisaalta lääkärin mukaan voi viedä kuukaudenkin (neiti nyt juonut vajaan kaks viikkoa neocatea) ennen kun kaikki itkut ja heräilyt loppuu. Nuorin oli oikea tissitakiainen, nyt onneks juo nokkiksesta ja siksi minä en ole saanut nukkua eikä mieskään pahemmin ja väsymyksen takia on ollut monen monia riitoja, ihan turhiakin osa.
Tuosta lomasta ei olisi vastaavaa hyötyä, jos ottaisimme nuorimman mukaan, koska joutuisimme lomallakin heräilemään öisin ja kun tarkoitus on, että saisimme levätä, jotta jaksaisimme taas pikkuneidin heräilyjä.
Eli ei meillä ole tarvetta miettiä sinänsä arkea uusiksi, tiedämme, että toista on huomioitava arjessakin, mutta kun painaa julmettu univelka niin ei todellakaan jaksa.
Niin ja lapset eivät mene mummolaan vaan miehen vanhemmat tulevat meille, otsikko oli vähän hämäävä...
ap
Kannattaa varmaan miettiä arkea uusiksi jos ei ole aikaa huomioida puolisoa kunnolla kotona ja tätä varten tarvitaan viiden päivän loma. Tottakai tollainenkin on mukavaa, kun LAPSET OVAT ISOMPIA. Mutta ei noin pientä voi jättää viideksi yöksi.Yksi varmasti menisi
meillä ei 5-vuotiaskaan ole ollut vielä koskaan yökylässä ilman meitä vanhempia ja 8 vuotta on siitä kun miehen kanssa kahdestaan on jossain oltu. Me ollaan perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rautalangasta väännetty pointti jaksaa hämmästyttää!!! Vai oikein hysteerisesti =D
No jos on mukavaa "pelätä hysteerisesti" niin ihan rauhassa vaan.Itse kuitenkin elän mielummin ihan rauhallisin mielin ja silti lapseni elävät ihan tavallista elämää.
Käytin sanaa hysteerinen, koska apkin käytti sitä. En siis oikeasti pidä itseäni hysteerisenä vaan ihan ajattelevaisena ja fiksuna ihmisenä, joka odottaa lapsen kypsymistä eikä itse ole se, joka päättää lykätä lapsen pidemmäksi aikaa hoitoon. Perusteletko vielä, miksi pitäisi ajatuksen tasolla hellittää, kun lapseni elää ihan normaalia 4-vuotiaan elämää?
kirvoitti sinulta nuo syvälliset ajatukset? Tai olisiko sinulla vastausta esittämääni kysymykseeni?
Shokkihoito-kappale perustuu omaan kokemukseeni ja mielipiteeseeni, enkä millään tavalla yrittänyt perustella sitä koulutukseeni kuuluvilla tiedoilla.
enkä ole koskaan kuullut tällaisesta "jälleennäkemisen riemu"-ideasta kehityspsykologiassa (tai millään muullakaan psykologian osa-alueella). Kertoisitko kuka tällaista on esittänyt ja millä perusteella? Se on kyllä totta, että kiveen hakattua, kokeellisesti todistettua faktaa vauvan ja ensisijaisen hoitajan eron vaikutuksista ei ole. Epäsuoraa todistusaineistoa eron haitallisuudesta on kyllä, ja tosiaan asiantuntijoiden suositukset ovat sitä vastaan. Itse en uskaltaisi ottaa riskiä eron haitallisuudesta, vaikka varmaa tietoa ei olekaan. Mutta jos jätetään huomiotta eron vaikutukset sinänsä, niin tässä tapauksessa siis huonosti nukkuva 10-kuinen, joka ei ole koskaan ollut yötä erossa äidistään, jätettäisiin äkkiä 5 yöksi ilman äitiä ja isää...melkoista shokkihoitoa.
"muistisääntö", ihan validi sellainen. Se perustuu nykyiseen psykologiseen tutkimustietoon lapsen kehityksestä. Äidin (tai vauvan ensisijaisen hoitajan, joka yleisimmin taitaa olla äiti) ja lapsen välillä tosiaan on symbioottinen side, ja äiti toimii lapsen tunteiden tasaajana ja kannattelijana. Tämä side alkaa yhden vuoden iässä asteittain "löystyä". Alle yksivuotias ei voi pitää sinua mielessään montaa vuorokautta, vaan vauva kokee poislähtösi hylkäämisenä. Ehkei se nyt mitään vakavia seurauksia aiheuta, mutta tietynlainen trauma se silti on, ja luottamuksen sekä turvallisuuden tunteen palauttaminen sen jälkeen vie aikansa.
on niitä muitakin näkemyksiä asiasta, toisten suuntausten mukaan erot ädistä nimenomaan parantavat suhdetta, sillä lapsi kokee jälleen näkemisen riemun ja luottaa äidin olemassaoloon jatkossa vaikka äiti ei lähellä olisikaan. Kannattaa lukea psykologiaa enempi kuin vain yhden psykologin suuntaukset!
ei kotipsykologeja lasketa tai opiskele lisää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toimii lasten psykiatrisessa kuntoutuksessa sekä perheterapeuttina. Hänen mielestään vauvaa ei missään nimessä pidä jättää useaksi päiväksi hoitoon minnekään, ei edes omaan kotiin mummon hoiviin. Kaipa hänelläkin on tähän perusteltu näkemys, on toiminut niin pitkään alalla.
Kaks plussassa oli pari vuotta sitten lapsipsykologin vastaus tällaiseen samanlaiseen yökyläily- ja matkustuskysymykseen, siinä tosin kyse oli vain viikonlopun mittaisesta matkasta.
Psykologi suositteli, ettei vauvaa jätätä kahdeksi päivää muiden kuin vanhempien hoivaan.
En usko, että nämä kaksi asiantuntijaa ovat yksin näkemystensä kanssa.
heidän vanhempansa kävivät joka vuosi viikon etelänlomalla ja viikon laskettelulomalla kahden kesken. Lapset(3 kpl) jaettiin mummoloihin hoitoon. Tämän vuoksi me matkustamme aina koko perhe pidemmille reissuille yhdessä, koska mieheni ei omille lapsilleen halua samaa. Mieheni vieläkin muistelee noita aikoja katkeruudella, vaikka viihtyikin mummoloissa ihan hyvin.
eli ei miehesi traumoja voi verrata AP:n tapauskeen. Hän on ollut yli 4vuotias kun kerta muistaa ne ajat ja traumat on varmaan lähinnä tullut siitä pettymyksestä kun ei päässyt mukaan vaikka olisi halunnut. Jatko kysymys. Ovatko miehesi vanhemmat yhä onnellisesti yhdessä? Luultavasti.
kaipa hän on jo pienetsä kokenut hylkäämisen tunteen, koska on jo alta vuoden iästä ollut hoidossa mummoloissa.
Ja kyllä he perheenäkin matkustivat.
Niin väärin veikkasit. Appivanhempani ovat eronneet jo kauan aikaa sitten. Mieheni oli tuolloin teini-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin pahimmat ja vaikeimmin korjattavat traumat syntyvät lapselle ensimmäisen ikävuoden aikana. Mitä varhaisemmassa elämänvaiheessa on tapahtunut jotain turvallisuudentunnetta horjuttavaa, sitä vahingollisempaa se on ihmisen psyykeelle. Trauman vakavuutta ei määritä se, muistaako ihminen tapahtuman selkeästi, vaan se, miten syvän hätääntymistilan kokemus aiheuttaa ihmiselle. Voimakkaat negatiiviset tunnekokemukset vaikuttavat vauvan turvallisuudentunteeseen ja siihen miten luottavaisesti hän pystyy suhtautumaan maailmaan ja sen ihmisiin.
Siitä mitä traumoja monen vuorokauden ero äidistä vauvalle tuottaa, on vaikea ennustaa tai jälkikäteen määritellä - ei sitä kukaan tiedä. Jotkut vauvat kestävät enemmän kuin toiset, mutta jokaisella tulee jossain raja vastaan - haitallisia kokemuksia kasaantuu sen verran, että niillä alkaa olla jo lapsen henkiseen tasapainoon ja kehitykseen vaikutuksensa. Nämä vaikutukset eivät välttämättä useinkaan tule esiin tavanomaisissa arjen tilanteissa, vaan aktivoituvat vain stressitilanteissa - lapsen stressinsietokyky voi kehittyä heikoksi, millä on seurauksensa mm. lapsen fyysiseen terveyteen. Osaltaan siksi jotkut meistä aikuisistakin kestävät vähemmän stressaavia tilanteita, uupuvat, ahdistuvat, masenuvat jne.
Siis hysteerinen.
En viitsi edes lukea viestiketjua.
Heräisit. Just luin ketjua, jossa viiden lapsen äiti haikailee kulissiavioliittoa miehensä kanssa, joja on löytänyt toisen naisen.
Arvaa vaan miksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla kyse vajaasta viikosta ja vauva 10kk sen sijaan tuossa toisessa ketjussa pienimmät 6kk ja kyseessä koko loppuelämä. Hiukan eri asiat.
Siis hysteerinen.
En viitsi edes lukea viestiketjua.
Heräisit. Just luin ketjua, jossa viiden lapsen äiti haikailee kulissiavioliittoa miehensä kanssa, joja on löytänyt toisen naisen.
Arvaa vaan miksi...
meillä on 9kk tyttö ja on ollut jo 6 kertaa mummulassa yöhoidossa! olemme käyneet leffassa, kylpylälomilla, hotelleissa yms. eikä meidän tytölle kyllä mitään traumoja oo tullu, päinvastoin, tykkää iha hirveesti olla mummulassa yötä! siitä vaan matkalle! ekan päivän voit ikävöidä lapsiasi mutta parin päivän jälkeen huomaat ettet joka hetki niitä ajattele. hyvää lomaa, nauttikaa olostanne. joskus täytyy olla vähän itsekäs. hölynpölyä se, että lapsi voi olla 1 vuotiaana yhden yön, kaks vuotiaana kaksi yötä jne jne..
jos itsekin kerta olet loppupelissä sitä mieltä.
Ja jos ei ihan viikoksi, niin vaihtakaa esim. pidennetyksi viikonlopuksi tai ihan vaan viikonlopuksi.
Ja kun lapsia ei edes tarvitse viedä (tuuttuunkaan mummolaan) muualle hoitoon vaan (tuttu) hoitaja tulee teille kotiin.
mikäli lapsi tuntee hoitajansa kuten tässä tapauksessa. Oma lapseni on ollut mummolassa vauvasta asti 4yötä putkeen. Tuntee hyvin isovanhempansa ja viihtyy, ei ole ollut itkuja tai muita ongelmia.
mutta omaa tunnetta pitää kuunnella ja koska se sanoo ettet halua jättää pienintä, pitäkää lyhyempi loma. Ei kai tuon mittainen loma ole ainoa vaihtoehto? Priorisoi itse. Toisaalta sanot että se tekisi hyvää.
Itse en nauttisi tuollaisesta lomasta ollenkaan. Esikoinen on4, ja olen niin hysteerinen hänen perusturvallisuudesta, etten yli vuorokaudeksi jätä.
rautalangasta väännetty pointti jaksaa hämmästyttää!!! Vai oikein hysteerisesti =D
No jos on mukavaa "pelätä hysteerisesti" niin ihan rauhassa vaan.Itse kuitenkin elän mielummin ihan rauhallisin mielin ja silti lapseni elävät ihan tavallista elämää.
Käytin sanaa hysteerinen, koska apkin käytti sitä. En siis oikeasti pidä itseäni hysteerisenä vaan ihan ajattelevaisena ja fiksuna ihmisenä, joka odottaa lapsen kypsymistä eikä itse ole se, joka päättää lykätä lapsen pidemmäksi aikaa hoitoon. Perusteletko vielä, miksi pitäisi ajatuksen tasolla hellittää, kun lapseni elää ihan normaalia 4-vuotiaan elämää?
Itse kylläkin ajattelen, että ulosanti on aika huonoa jos se ei tavoita lukijoita ;-) Mutta toki toisinpäin on mukavampi ajatella ja itsetuntokin kohoaa, kun voi nostaa itsensä muiden yläpuolelle.
eli ei miehesi traumoja voi verrata AP:n tapauskeen. Hän on ollut yli 4vuotias kun kerta muistaa ne ajat ja traumat on varmaan lähinnä tullut siitä pettymyksestä kun ei päässyt mukaan vaikka olisi halunnut.
Jatko kysymys. Ovatko miehesi vanhemmat yhä onnellisesti yhdessä? Luultavasti.