Tositarinoita piiskaamisesta ja kotiareistista.

olin 16v. Hän ilmoitti että jos juopoksi ryhdyt niin totuttele ulkoilmaan. Olin juonut salaa viinaa poikien kanssa.

Ei mikään ihme, että Suomessa harjoitetaan edelleen Pohjoismaista eniten väkivaltaa lapsia kohtaan ja se on hyväksytyintä juuri Suomessa. Ei myöskään mikään ihme, että niin moni vanhus kuolee yksinäisenä. Tulee mieleen, että niin makaa kuin petaa....

Kerro meillekin miltä tuntuu olla tollanen veemäinen ämmä?



Ap, no ainakin tosta opimme sen, että piiskaaminen ei auta mitään.

Sietää saadakin piiskaa! Kauhean ilkeä kakara olet ollut. En usko että piiska ja kotiaresti on tehnyt sinusta sosiopaattia. Jotkut ovat kieroja jo syntyessään.

Jos on ollut tuollainen äpärä kuin ap pienenä, en yhtään ihmettele, että sitä on tehnyt mieli vetää turpaan oikein kunnolla.

Toivottavasti ap ei levitä sairaita geenejään yhtään eteenpäin. Tuskin omista jälkeläisistään kummoisempia tulee.

Tässä ketjussa on todisteita mitä ruumiillinen kuritus aiheuttaa ihmiseen.

ei toki tarvitse olla tällaista mitä tässä ketjussa, tämähän on täynnä oikeaa väkivaltaa ja välinpitämättömyyttä.

IHan samalla lailla voisi pistää samalle viivalle normaalin keskustelevan kasvatuksen, ja sitten "saatanan äpärä vittu sun ei ois pitänyt syntyäkään"- huutelun ja todeta, kuinka vahingollista se onkaan, kun lapselle puhutaan.

nimenomaan se eristäminen ja piiskaaminen aiheuttaa tuon huonon käytöksen? Jos kasvatuskeinot ovat noin alkeelliset, mitä muuta voi odottaa? Pahoipitelettekö te arvostelijat lapsenne heti kun he ovat tehneet väärin, vaikka kivittäneet koiraa? Vai pystyttekö käsittelemään asian toisella tapaa? Ilmeisesti ette.

koskaan kivittäisi koiria. Eivät ole eläimiä, toisin kuin ilmeisesti sun lapsesi.

Äiti ja isä nipistivät minua rangaistukseksi varkaudesta. En enää koskaan luottanut heihin ja huomasin heidän rakkautensa vääräksi. En tänäpäivänäkään pidä heihin minkäänlaista yhteyttä. Nipistys jätti syvät arvet jotka eivät koskaan arpeudu.

joskus pentusi varpaille, ja se menettää luottamuksensa suhun täysin, eikä pidä mitään yhteyttä. Kuulostaa ihan yhtä oikeudenmukaiselta kuin sun toimintasi.

TOisaalta, vanhempasi ovat varmasti helpottuneita, kun ovat päässeet kaltaisestasi idiootista eroon.

tiedättekö yhtään, miltä tuntuu, kun oma isä uhkaa vetää hampaat sisään tai nenän murskaksi? Sohii haulikon piipulla kylkeen tai seisoo ainoan oven edessä kevyessä haara-asennossa, tuijottaen, sanaakaan sanomatta, heilutellen rauhalliseen tahtiin kirvestä?

Ei todellakaan naurata. Selkään en ole koskaan saanut, vaikka kuri onkin ollut. Tukistettu ehkä joskus.

tiedättekö yhtään, miltä tuntuu, kun oma isä uhkaa vetää hampaat sisään tai nenän murskaksi? Sohii haulikon piipulla kylkeen tai seisoo ainoan oven edessä kevyessä haara-asennossa, tuijottaen, sanaakaan sanomatta, heilutellen rauhalliseen tahtiin kirvestä?

Ja silti se juntti hakkaa. Jotenkin siitä huomiosta nauttii.

Nauttii siitä syystä, kun sanotaan että se joka kuritta kasvaa niin kunniatta kuolee.

Kun isä lyö vesurin hamaralla persuuksille, niin voi lohduttautua olevansa hyvä ja kuolevansa kunniallisesti toisin kuin ne jotka eivät selkäänsä saa.

Minä en ole koskaan saanut selkääni, olen ns. vapaankasvatuksen tulos. Sain mennä ja tulla. Kävin vain kotona syömässä ja nukkumassa.



Liikuin paljon kaveriporukassa. He olivat tottuneet selkäsaunoihin. Monesti porukassa näytettiin kenelle on jäänyt pahimmat arvet.



Eräällä pojalla oli koko selkä täynnä kepin aiheuttamia mustelmia ja arpia. Hänen isänsä hakkasi häntä bambukepillä selkään. Häntä kutsuttiin Seepraksi tai lyhennettynä Sepe.



Minä tunsin itseni huonommaksi kuin muut. Sillä kasvoin kuritta, enkä tahtonut kuolla kunniatta. Tuskin moni on enää elossa siitä sakista. Myöhemmin mukaan tuli rikoksia ja minä muutin paikkakunnalta pois opintojen perään.

Äiti ja isä nipistivät minua rangaistukseksi varkaudesta. En enää koskaan luottanut heihin ja huomasin heidän rakkautensa vääräksi. En tänäpäivänäkään pidä heihin minkäänlaista yhteyttä. Nipistys jätti syvät arvet jotka eivät koskaan arpeudu.

Salli mun nauraa, kyllä täytyy olla herkkää tekoa;). Vanhempien rakkaus väärää? Jos vanhemmat olisivat muuten rakastavia ja hyviä vanhempia, ei lapselle tulisi mieleenkään menettää luottamusta yhden nipistyksen takia.

En usko että olet tosissasi, vaan joku joka haluaa osoittaa muille, että ruumiillinen kuritus ei ole oikein. Minulle on annettu piiskaa (ei jälkiä jättävää) ja tukkapöllyä ehkä kymmenvuotiaaksi asti, ja suhde vanhempiin on läheinen ja lämmin, vaikken itse uskokaan ruumilliseen kuritukseen.

Totta puhut kyllä ennenvanhaan vitsa oli lähes jokaisessa perheessä tuttu vieras ja pelätty vieras,itsekin olen sen pelon saanut kokea. Kirjoituksesi vaikutti aidolta ja rehelliseltä.Olisin halukas jatkamaan keskustelua kanssasi jos vielä eksyt "linjalle". Voisimmeko saada jotenkin yhteyden esim. ( e-mail tai facebook). Ellet halua/rohken ottaa yhteyttä niin toivoisin kuitenkin että kertoisin hieman seikkaperäisemmin kokemuksistasi jotka liittyvä jotenkin vitsaa tai piiskaan!!!

Monet haukkuvat täällä ap:tä mm. siitä, että hän on potkinut koiraa. Tämä on aina kummastuttanut minua: katsos kun esim. minkkejä ja muita turkiseläimiä tapetaan kaiken aikaa eikä asialle jakseta tehdä mitään, mutta jos koiraa potkitaan niin heti ihmiset suuttuu. Eli: miksi joitain eläimiä saa tappaa ja kiduttaa mutta toisia ei?

http://pornotuubi.com/sairas-ja-pervo-isa-antaa-piiskaa-tyttarelle/

Pelkkä mielipuolinen raivoaminen, tukkapöllyt, yksittäiset luunapit ja kontrolloiva kasvatus saivat aikaan pahaa jälkeä. Tuohon vielä päälle se, että koulussa ja harrastuksessa tapahtuneeseen kiusatuksi tulemiseen ei saanut minkäänlaista tukea vaan pikemminkin syyllistämistä aiheutti sen, että olin lähellä tehdä itsemurhan reilu parikymppisenä, olin helposti höynäytettävä ja hyväksikäytettävä ja sen jälkeen kymmenisen vuotta terveydenhuollon syöttämän lääkityksen vallassa, joka ajoi minut käytännössä huumausaineriippuvuutta vastaavaan tilaan.

Onneksi terapiat lopulta järjestyivät ja elämä alkaa hiljalleen hymyillä.

Huomaan nyt, että haluaisin uskoa ihmisistä, mukaanlukien vanhemmat, hyvää ja luottaa heihin, mutta tuo kyky ja luottamus meni todella räikeästi vuosikausiksi. Vanhemmatkin olisivat ehkä halunneet toimia paremmin, mutta ylisukupolviset taakat, mielenterveysongelmien tabu luonne, alkoholiongelma ja yksilökeskeinen kasvatuskulttuuri tekivät tehtävänsä.

Kaikista häiritsevintä on ollut nähdä se, että tämä kaikki olisi voinut olla vältettävissä, miten sinällään turhaa tämä kaikki on ollut ja että miten lempeä ja ihana paikka tämä yhteiskunta olisi voinut olla.

Mies 35v

-70 luvun lapsena nuoren yh äidin villinä, menevänä ja tekevänä, omapäisenä ja jo silloin tulisieluisena (leijona) lapsena sain piiskaa, tukkapöllyjä ym ruumiillista kuritusta. Pienempänä itkin kun sattui ja olin loukkaantunut että taas moitittiin. Minut käskettiin myös aina pois esim toiseen huoneeseen tai mummolassa aittaan miettimään tekojani.

Vähän kasvaessani ruumiillinen kuritus ei enää sattunut niin paljon, mutta lisäsi raivoani ja sitä miten inhosin äitiäni. Hän oli muutenkin kylmä ja etäinen.....tai ei ainakaan lämmin ja läheinen rakastava äiti kuten oikeasti pitäisi olla.

Tuo kurittaminen ei lannistanut minua, pikemminkin kasvatin kovan kuoren ja kovan luonteen itselleni. Menetin elämäni rakkaanikin sen takia etten osaa puhua, avata tunteitani, riidellä (agressio, jopa fyysinen, heräsi heti kun hermostuin), sekä lähdin vain pois kun pitäisi selvittää ja puhua vaikeista asioista. Sitten lähti mieskin.

En ole koskaan itse halunnut lapsia, tiesin sen jo hyvin nuorena, ymmärrettävistä syistä.

Olen edelleen harvakseltaan tekemisissä vanhan äitini kanssa mutta en minä oikeastaan välitä hänestä. Pikemminkin joskus hänen oikkunsa saa minussa valtavan sisäisen raivon aikaan, en kestä hänen taholtaan ensimmäistäkään poikittaista sanaa ja pelkään että vielä joku päivä oksennan voimasanoin sen kaiken paskan ulos mitä hän minulle on aiheuttanut.

Vielä tänäkin päivänä minulla on sama pakoreaktio hankalissa tilanteissa tai kovassa stressissä --> raivostun ainakin sisäisesti, en saa sanottua mitään, lähden pois ja sulkeudun omiin oloihini.