Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tositarinoita piiskaamisesta ja kotiareistista.
15.04.2010 |
Sain aluksi piiskaa.
Sitten totuin siihen ja viisveisasin piiskaamisesta. Vähän se sattui, mutta kipuun tottui. Olin kuin Eemeli tai Peppipitkätossu. Sain piiskaa useasti päivässä.
Kun vanhempani huomasivat ettei piiskaaminen tehonnut, vaan toimi ikäänkuin verona kaikelle kielletylle mitä tein, niin he eristivät minut kotiarestilla.
Ennen sitä saatoin kiusata naapurin koiraa heittelemällä kivillä tai rikkoa huvikseni ikkunoita viereisestä kerrostalosta ritsalla. Raahasin myös isoja risuja autotielle yms haitallista. Poltimpa leikkikentällä myös kiipeilytelineitä.
Olin varsinainen kriminaali jo 8 vuotiaana. Poliisi ja sosiaalihuolto olivat jatkuvasti yhteydessä vanhempiini. He olivat täysin neuvottomia.
Sitten keksittiin kotiaresti. Minut lukittiin huoneeseeni aluksi päiviksi sitten viikoiksi. Lopulta totuin arestiin ja aloin viihtymään pienessä kopissani. Leikin leikkejä ja aloin lukemaan kirjoja. Myöhemmin sain tietokoneen ja pelailin sillä.
Ulkomaailma ei minua kiinnostanut. Pakenin täysin omaan maailmaani. Ulkona käynti ahdisti ja sai aikaan pahoinvointia, kuten sydämentykytystä ja huimausta sekä kovia oksennusreaktioita. Myös raivokohtaukset ja kauhukohtaukset eivät olleet tuntemattomia vaan hyvinkin yleisiä, kun jouduin ulkoilemaan (lähinnä koulumatkat ainoat asiat jolloin kävin ulkona).
Myöhemmin syrjäydyin todella pahasti. Vanhempieni kanssa oli ongelmia aina alusta lähtien. Olin niin villi ja myöhemmin täysin vankeudella alistettu görögörö.
En nyt jatka tarinaani. Suuria ongelmia on tiedossa ja niistä on toistaiseksi päästy voitonpäälle. Vanhempani kasvattivat minut vangiksi.
Kommentit (57)
Suutuin tapauksesti niin paljon etten antanut vanhemmilleni anteeksi. Pidän vieläkin vihaa heitä kohtaan.
Nipistettiin kerran kylässä? Täytyy olla aika paljon patoutunutta vihamielisyyttä sisälläsi, joka ei voi johtua yhdestä nipistyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään katsoisi sekuntiakaa miestä joka minua löisi. Lähtisin heti. Yksikin tukistus tai nipistys on liikaa.
kun eräs ystävättäreni suutahti minulle kun lainasin luvatta hänen huulikiiltoaan, (asuimme samassa solussa...) ja hän otti minua tukasta tiukasti kiinni, talutti pöydän ääreen ja käskin kumartumaan sen yli ja varvistamaan...nosti hameeni ylös, laskin pikkarit (stingit) polvitaipeisiin...otti pajuvitsan vaasista (oli pääsiäinen) ja läpsi pikku pakarani punaisiksi! Opinpa ettei huulikiiltoa lainata luvatta, lisäksi hän tuhri naamani tuolla kiillolla!
Myöhästyin iltarukouksesta.
Isäni ja äitini olivat suunniltaan. Heidän silmistä paistoi raivo. Isä odotteli tuvassa posket punaisena ja kysyi: "missäs tyttön on ollunna"?
Enhän minä ujona tyttönä uskaltanut siihen mitään veisata. Äiti lähestyi ripein askelin hameenhelmat heiluen.
Hän nappasi hiuksistani kiinni ja raahasi minua edes takas tupaa. Hänestä haistoi pelon. Äitini yritti aina pelastaa minut isältä antamalla tukkapöllyä, joka oli lievempi kurituksen muoto meidän perheessä.
Vääntelehdin mukana ja esitin itkevää. Kipeäähän se teki, muttei niin kipeää kuin isäni messinkinen vyönsolki.
Sitten se alkoi, sain vyöstä ja äitikin sai, kun yritti turhaan puolustella. Isäni murisi ettei meidän huushollissa huoria kasvateta.
Kyllä se silti kannatti. Olin ollut seksiä ensimmäisen kerran ja pidin siitä. Parivuotta myöhemmin muutin pois Helsinkiin opiskelemaan.
Tässä ketjussa on todisteita mitä ruumiillinen kuritus aiheuttaa ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin hän on ollut viitseliäs. Toista ei voi sanoa kummitteleeko meillä ketjun nostajasta.
Yli puolet ketjun tarjonnasta on up/ nostan sanalla höystettyä hölynpölyä. Joka kerta kun käyn sielä petyn, sillä näen sanan up.
Sama tyyppi on kirjoittanut viesteistä monta. Ikävää on ollut. Älkää toki jatkako samaa rataa.
Läskisoosi kylmeni keittiönpöydällä. Vihasin läskisoosia. Kärpäset pörräilivät viilenneen läskisoosin reunalla. Valppaasti lentelivät lautasen vierelle, kun lähestyin pöytää. Minun oli määränä syödä tuo soosi jonka isäni oli laittanut. Olin yrittänyt sitä jo kaksi päivää. Minulla oli nälkä. En saanut mennä ulos leikkimään ennenkuin lautanen oli tyhjä. Se oli keittiön sääntö. Lautanen tyjäksi. Ajattelin Afrikkaa ja nälkää näkeviä ihmisparkoja. Voi olisivatpa he nyt täälä. Saisivat koko annoksen itselleen. En ollut afrikassa eikä lähistöllä ollut afrikalaisia. Määränä oli syödä lautanen tyhjäksi. Kärpänen lensi jälleen lautaselle. Iski karvaisen turpansa kiinni läskiin ja heilutti peräänsä. Minun tuli kylmä. Yökkäilin ja leikin pientä leikkiä. Olin kaivinkone joka kaivaa läskisoosia. Kauha lähestyi läskinpalaa. Oksensin. Isä pakotti minut syömään oksennukseni. Ruokaa ei saanut haaskata. Itkin ja söin oksennukseni. Tapahtui 1974
Olin ala-asteella 1977-1983 ja muistaakseni ekalla-kolmannella luokalla oli ruoka jotain ihan kammottavaa ja mulla oli valmiiksi huono olo kun olin tulossa kipeeksi. Olin kait kuumeessa, mutta kotiin ei saanut lähteä. Tuli ruokatunti, enkä saanut kertakaikkiaan niitä läskinpaloja syötyä. Pureskelin yhtä palaa kuin kumipalloa suussa koko ajan ja maitoa meni siis tolkuttomasti kun yritin niellä palaa ja kyyneleet valui pitkin poskia. Armeijameiningillä kun mentiin niin koko luokka joutui odottamaan mua ja katsomaan kun yritin syödä. Lopuksi tuli oksennus ja pyörryin ja tipahdin tuolilta lattialle. Sitten sain lähteä kotiin. Ei sentään pakotettu syömään oksennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta on kauan, mutta silti vielä tänäpäivänäkin nousee uutisiin tälläisiä tapauksia mm päiväkodeista.
Läskisoosi kylmeni keittiönpöydällä. Vihasin läskisoosia. Kärpäset pörräilivät viilenneen läskisoosin reunalla. Valppaasti lentelivät lautasen vierelle, kun lähestyin pöytää. Minun oli määränä syödä tuo soosi jonka isäni oli laittanut. Olin yrittänyt sitä jo kaksi päivää. Minulla oli nälkä. En saanut mennä ulos leikkimään ennenkuin lautanen oli tyhjä. Se oli keittiön sääntö. Lautanen tyjäksi. Ajattelin Afrikkaa ja nälkää näkeviä ihmisparkoja. Voi olisivatpa he nyt täälä. Saisivat koko annoksen itselleen. En ollut afrikassa eikä lähistöllä ollut afrikalaisia. Määränä oli syödä lautanen tyhjäksi. Kärpänen lensi jälleen lautaselle. Iski karvaisen turpansa kiinni läskiin ja heilutti peräänsä. Minun tuli kylmä. Yökkäilin ja leikin pientä leikkiä. Olin kaivinkone joka kaivaa läskisoosia. Kauha lähestyi läskinpalaa. Oksensin. Isä pakotti minut syömään oksennukseni. Ruokaa ei saanut haaskata. Itkin ja söin oksennukseni. Tapahtui 1974
Olin ala-asteella 1977-1983 ja muistaakseni ekalla-kolmannella luokalla oli ruoka jotain ihan kammottavaa ja mulla oli valmiiksi huono olo kun olin tulossa kipeeksi. Olin kait kuumeessa, mutta kotiin ei saanut lähteä. Tuli ruokatunti, enkä saanut kertakaikkiaan niitä läskinpaloja syötyä. Pureskelin yhtä palaa kuin kumipalloa suussa koko ajan ja maitoa meni siis tolkuttomasti kun yritin niellä palaa ja kyyneleet valui pitkin poskia. Armeijameiningillä kun mentiin niin koko luokka joutui odottamaan mua ja katsomaan kun yritin syödä. Lopuksi tuli oksennus ja pyörryin ja tipahdin tuolilta lattialle. Sitten sain lähteä kotiin. Ei sentään pakotettu syömään oksennusta.
Suutuin tapauksesti niin paljon etten antanut vanhemmilleni anteeksi. Pidän vieläkin vihaa heitä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhemmin kun papu kasvoi löin äitiäni takaisin ja karkasin kotoa. Olin 13 vanha.
Kotiaresti ei minuun tehonnut sillä karkasin ikkunasta. Ap oliko huoneessasi kalterit vai miksi et karannut?
vain niin että tuli mustelmia ja naarmuja ihoon.
Piiskaa käytettiin todella harvoin, ehkä kerran viikossa. Kotiarestiin omat vanhempani eivät uskoneet. Se eristää ihmisen ulkomaailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piiskaa ja tukisti. Oli alkoholisti ja monesti pakenimme äidin kanssa naapuriin. Äitini erosi hänestä, kun pahoinpitely selvisi hänelle. Nyt tämä ns. isäni rukoilee ja anelee, että saisi tavata ainoan lapsenlapsensa. Ei tule tapahtumaan.
Kosto on todellakin suloinen. Mädäntykööt yksinäisyydessä. Hautaan en saata, heittäkööt koirille.
Kärsiköön seuraamuksistaan. Kuvitteliko isä todellakin että pitäisimme yhteyttä häneen kaiken sen kärsimyksen jälkeen. Ja olkoon vaikka uskossa tai muuttunut. Minun muistot eivät muutu miksikään.
T: hirveä lapsuus
piiskaa ja tukisti. Oli alkoholisti ja monesti pakenimme äidin kanssa naapuriin. Äitini erosi hänestä, kun pahoinpitely selvisi hänelle. Nyt tämä ns. isäni rukoilee ja anelee, että saisi tavata ainoan lapsenlapsensa. Ei tule tapahtumaan.
Kosto on todellakin suloinen. Mädäntykööt yksinäisyydessä. Hautaan en saata, heittäkööt koirille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen empatiakyvyttömyys käy sääliksi. Ihmisiä ne huonot isätkin ovat, eikä niiden hoitoon ole pakko lapsiaan jättää.
olin 6vuotias kun naapurin setä tuli syyttää et olen varastanut heidän pojan hiekkalelun...sanoin isälle et en ole vienyt sitä ja isä vain tivas et mihin veit sen? ja intin vain vastaan et en viennyt ja sit palo isäl kiinni, nappas mua hiuksista kiinni ja kaato mut lattialle ja hakkas mun päätä lattiaan niin kauan et multa lähti taju..kun heräsin äiti silitti mun hiuksia ja sano et naapuri oli tullut sanoo hiekkalelu oli löytynyt ja oli ollut heidän oman pojan jäljillä...
isä ei koskaan pyytänyt anteeksi:(
Eivät osaa tuntea empatiaa. Vanhemmat varmaan samanlaisia.
Tuohon empatia kyvyttömyyteen ja siihen ettei osaa asettua toisen ihmisen asemaan liittyy tuo ettei osata antaa anteeksi ja halutaan kostaa.
Eihän niitä tekoja tarvitse hyväksyä, mutta anteeksi voi ihmiselle antaa.
olin 16v. Hän ilmoitti että jos juopoksi ryhdyt niin totuttele ulkoilmaan. Olin juonut salaa viinaa poikien kanssa.
Vaikkeivät olleet lähelläkään täydellisiä ja traumoja on jäänyt mullekin joistakin asioista.
En tiedä ketään, jonka vanhemmat olisivat olleet ihan sekoja, kaveri kerran kylläkin paljasti, että oli pessyt kiroilevan lapsensa suun saippualla. Ilmeisesti hänen vanhempansa olivat noudattaneet tuollaisia barbaarisia tapoja koska hänkin niin teki. Yllätyin siitä kyllä.
Alue: Aihe vapaa
satuttanut ketään elollista, aiheuttanut vaaratilanteita, sytyttänyt tulipaloja ym? Mitä sosiaaliviranomaiset ja poliisit antoivat neuvoksi? Mitä yritettiin?