Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
KARMEIN MUISTO LAPSUUDESTA? Miehellä 4 v jäi pippeli vessankannen alle
14.04.2010 |
pissalla käydessä, isompaa vahinkoa ei onneksi tullut vaan ihan pelittävä 20 cm hänellä.
Mikä on oma lapsuutesimuisto, joka jäi mieleen?
Kommentit (63)
Kun olin ala-aste ikäinen, meillä oli 2 kissaa.
Löysin eräänä päivänä sängynpeitteeni päältä valkoisen, pehmeän, ihan keitetyn riisin näköisen jutun ja nakkasin sen suuhun enempää ihmettelemättä. Kävi ilmi muutama päivä sen jälkeen että toisella kissalla oli matoja, ja äiti näytti sellaisen että jos näitä löytyy jostain, niin tapa ja vie roskiin. Se oli juuri se perkeleen "riisi" :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos kirjoitukset ovat totta, niin todella järkyttäviä kokemuksia av-laisilla on. Kurjaa.
Omasta lapsuudestani löytyy yhtäläisyyksiä monien kirjoittajien kanssa. Myös mun lapsuudenkodissa viina ja sen juontiin yhdistyneet riidat olivat niitä kaikkein pelottavimpia hetkiä. Pelkäsin oikeesti, että vanhemmat tappaa toisensa. Yhä vieläkin joudun pakokaudun valtaan, kun ihmiset riitelevät kovaäänisesti ja ilmassa on väkivallan uhkaa.
ei saa huutaa! Naapurissa saattaa asua lapsuudessa traumatisoitunut ihminen tai parkkipaikalla sellainen voi kuulla huutamisen. Monen mielessä huutaminen johtaa automaattisesti väkivaltaan.
Oma karmein muisto oli välillinen. Naapurin isäntä ampui itsensä pihanurmikolla, ja pikkupoikansa, jonka tunsin hyvin, löysi isänsä korvan kukkapenkistä. Se jäi mieleen.
että isä hakkasi mua 4 vuotiaana pesukoneen harmaalla letkulla tai kun olin 5 vuotta löysin äidin vessasta kuolleena. Nuo vaan tapahtuu. Jälkikäteen voi ajatella niiden olleen kauheita. Ehkä se oli kongreettisempaa kun isä lähti äidin kuoleman jälkeen toisen naisen matkaan ja en nähnyt tätä enää koskaan, koska tämä kuoli kun itse olin 10 vuotias.
että isä hakkasi mua 4 vuotiaana pesukoneen harmaalla letkulla tai kun olin 5 vuotta löysin äidin vessasta kuolleena. Nuo vaan tapahtuu. Jälkikäteen voi ajatella niiden olleen kauheita. Ehkä se oli kongreettisempaa kun isä lähti äidin kuoleman jälkeen toisen naisen matkaan ja en nähnyt tätä enää koskaan, koska tämä kuoli kun itse olin 10 vuotias.
4 vuotiaana? Maailma on sairas ja julma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en uskaltanut mennä kotiin ottamaan turpiini. Kukaan kaveri ei saanut lupaa päästää minua yökylään koska vanhemmiltani ei ollut lupaa.
Olin 9-vuotias.
Näistä jutuista voi päätellä, että aihevapaalla on todellakin aikan paljon psykkisesti traumatisoituneita ihmisparkoja :(
Ei tällaisia kokemuksia, niin kuin tässä ketjussa, kovin monella ihmisellä ole.
Nyt ymmärränkin paremmin täällä vallitsevaa ilmapiiriä. Taidanpa jättää käyntejä vähemmälle.
Yrittäkää selvitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kurjia muistoja on, vaikka enin osa unohtuu..
en muista olinko vielä edes koulussa mutta erään kesän aikana eräs naispedofiili nuoli alapäätäni yms.. siihen loppui lapsuuden viattomuus. pahempaa varmaan tajuta myöhemmin mitä tapahtui..
kissan kouristeleva kuolema syliini on myös jäänyt mieleen muuttumattomana muistona eräältä vuodelta..
huvittavaa että tuo voi herranjumala mieluummin varoo kovia kokeneita kuin kohtaa ihmisiä joilla on elämästä muutakin kuin ruusuja jäänyt käteen. tervetuloa vaan todellisuuteen hänelle..
Nukuin iltamyöhällä teltassa yksin pihalla, kun sukulaismies ilmestyi oviaukkoon humalassa sanoen: " Kyllä mä tiedän mitä mä voisin sulle tehdä..." Olin 8-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin 6v pikkuveljeni kuoli leukemiaan maaliskuussa, toinen isoäiti kuoli toukokuussa ja toinen isoäiti kuoli elokuussa.
ja otimme oravan poikaset pesästä,tulimme kotiin äiti sanoi ei noin saa tehdä. Veimme kaveri kanssa takaisin poikaset pesään, Kait se emo vei pois pennut. Harmittaa vielläkin 50 vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ymmärränkin paremmin täällä vallitsevaa ilmapiiriä. Taidanpa jättää käyntejä vähemmälle.
Yrittäkää selvitä!
Samaa mietin. Olenkin ihmetellyt, mikä on tehnyt monista kirjoittajista sellaisia kuin ovat, niin kumma ja tuomitseva iloton ilmapiiri kun täällä vallitsee ja tietynlainen uusavottomuus myös, ikään kuin ei olisi kotona mitään opetettu tai neuvottu. Eipä tarvitse ihmetellä enää.
Ei tällaisia kokemuksia, niin kuin tässä ketjussa, kovin monella ihmisellä ole.
Nyt ymmärränkin paremmin täällä vallitsevaa ilmapiiriä. Taidanpa jättää käyntejä vähemmälle.
Yrittäkää selvitä!
Kyllä tällaisia kokemuksia on valitettavan monella suomalaisella, myös minulla.
Mutta silti en istu netin ääressä nälvimässä muita ihmisiä, jos sellisella toiminnalla tarkoitat av:n ilmapiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja otimme oravan poikaset pesästä,tulimme kotiin äiti sanoi ei noin saa tehdä. Veimme kaveri kanssa takaisin poikaset pesään, Kait se emo vei pois pennut. Harmittaa vielläkin 50 vuoden jälkeen.
ahdistava kokemus luonto oli silloin lähellä sydäntä,ja on vielläkin
jossa oli kierteet.
Osumakohta oli pimppi, taju lähti vähäksi aikaa ja ambulanssikyyti sairaalaan jossa olin yli viikon hoidettavana.
Se tuska oli järkyttävän kova ja alapää pitkään kipeänä, pissatessa kirveli.
Nyt ymmärränkin paremmin täällä vallitsevaa ilmapiiriä. Taidanpa jättää käyntejä vähemmälle.
Yrittäkää selvitä!Samaa mietin. Olenkin ihmetellyt, mikä on tehnyt monista kirjoittajista sellaisia kuin ovat, niin kumma ja tuomitseva iloton ilmapiiri kun täällä vallitsee ja tietynlainen uusavottomuus myös, ikään kuin ei olisi kotona mitään opetettu tai neuvottu. Eipä tarvitse ihmetellä enää.
Kun on oikeasti kokenut kamalia lapsuudessaan/elamassaan osaa arvostaa elamaa ihan eri tavalla kuin helpon elaman elanyt. Itse koitan olla tuomitsematta ketaan ja ihan oikeasti onnellisempaa ihmista saat etsia. Koska siita hetkesta lahtien kun kasvoin ja sain elamani omiin kasiini, meno on ollut vain ylospain :)
Osaan arvostaa tata onnea, joka minulle on suotu, ja noita lapsia. Ja teen kaikkeni, ettei heidan tarvitse kokea mitaan samanlaista kuin itse aikoinani. Ja ihan pienet vastoinkaymiset ei enaa kaada tata naista!
Useasti suurimmat valittajat ovat niita, joilla ei siihen oikeasti ole edes aihetta. Ne joilla on, keskittavat kaiken energiansa selviamiseen. Oikean onnen tunnistaa se joka on oikeasti joskus tuntenut epaonnen. :)
P.s. Mita uusavuttomuudella on taman asian kanssa tekemista?
Kun näin isoisäni kuoleman. Hän sai sydäninfarktin. Sekään ei olisi traumatisoinut, jos aikuiset olisivat käyttäytyneet kutakuinkin järjellisesti. Se huuto, kiljunta, mitään ei selitetty, mä todella pelkäsin.
isäni ja äitini erosivat kun olin 6v... en muista tuosta ajasta muuta kun kerran faija oksensi pönttöön ja komensi minut pois.. lisäksi muistan kun äitini ompeli valkoista alushametta mulle ja faija tuli känissä kotiin ja potkaisi äitiä ja verta tippui hameelle.. ne tahrat ei unohdu koskaan :( Lisäksi en koskaan unohda miten 4 vuotta nuorempi pikkuveljeni aina istui faijan kämpän ikkunalla ja kysyi minulta että koska isi tulee (se oli baarissa vaikka oltiin sen luona noin 5 kertaa vuodessa). Sen oli aina pakko mennä baariin (laittoi meidät eka muka nukkumaan). Lisäksi muistan kun en saanut sitä ikinä hereille känniuniltaan.
leikkimässä kaverillani (vissiin barbeilla), kun hänen isäpuolensa tuli kännissä kotiin. Siellä se alkoi keittiössä riehua ja huutaa, me päästiin rappuun karkuun ja siittä sitte ulos. Siellä me juostiin sateessa sukkasilteen pitkin kerrostalojen pihoja, en enää muista minne.
Sama isäpuoli luki ystäväni päiväkirjan n.11-v., haukkui sitten huoraksi ym.ym. kun toinen oli sinne ihastumisensa vuodattanut. Näin jälkeenpäin olen miettinyt mahtoiko tuo tehdä ystävättärelleni muutakin pahaa :(((
Alue: Aihe vapaa
Kukaan ei ole kysynyt ikinä mun tai sisarusteni vointia. Ei oo sossut käyny kylässä.
Joku sanoi, että varmaan saman kirjoittamaa. En usko, sillä suurimmalla osalla myös ystävistäni samanlaisia kokemuksia. Paljon pahempiakin kuin minulla. Kyllä meitä lapsuudessa kärsineitä on pilvin pimein.