Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kohta annan koivuniemen herran puhua.. Mitä voin vielä tehdä?!

Vierailija
14.04.2010 |

Ihan kohta siis aivan kohta palaa pinna 4-vuotiaaseen ihanaan tyttööni. Monta viikkoa kestänyt uhmakkuus ja ärsytys ja inttäminen on nyt sillä tasolla, että tämän mamman malja tulvii yli. Mikänn ei tehoa, ei jäähy, ei lelun pois otto, ei väkisin kiinnipiteleminen, EI mikään näistä järkevistä neuvoista. Olen aina pitänyt johdonmukaisesti uhkauseni, minkä lupaan sen myös toteutan.



Ja nyt se vitsa on haettu tuonne hattuhllyn päälle ja kohta sillä ripasautan tuohon sievään pyllyyn, ei auta muu. En jaksa enää, kun ei mikään tehoa. Hakataan, kiusataan, potkitaan, revitään tukasta 1,5 vuotiasta KOKO ajan, ei istu hetkeäkään paikallaan kun vien jäähylle, alkaa potkia ja hakata ja huutaa. Mitä hittoa voin vielä tehdä? Olen aivan hukassa, enkä tälläistä ennen nähnyt, esikoinen on erityislapsi, todella vaikea tapaus, mutta hänen uhmaikänsä ei ollut mitään tämän rinnalla.



Nyt mammat auttakaa, ennen kun vitsa heilahtaa.

Kommentit (43)

Vierailija
21/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aluksi pelkäsin piiskausta. Sitten pyllyni kovettui ja vain nauroin ilkkuvasti äidille joka piiskasi aina vain kovempaa. Nauroin päin naamaa.



Kun piiska ei toiminut ja tein mitä lystäsin ja aivan kiusallani sen teinkin, niin äiti kastoi käteni kiehuvaan veteen.

Tämä tapahtui 60-luvulla. Huusin kuin piru kiljusta.



En sitten tiedä onko piiskaamisella ja muilla kidutuskeinoilla osuutta seksielämääni. Nautin sm-seksistä. Minusta on mukava satuttaa ja olla ottavana osapuolena.



Ap olet ehkä kasvattamassa lapsestasi perverssiä.

Piiskaaminen on ehkä ainut tapa saada huomiota sinulta.

Vierailija
22/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on meillä hetkiä...

jolloin 4v mm. pukee/riisuu pienempää tai muuta opettavaista ja mielestäni olen aina muistanut kehua häntä. Täytyykin kokeilla tuota puuhaa, että otetaan pienempi mukaan jonnekkin touhuun.

Joskus vaan unohtuu se aikuisen rooli itseltäänkin kun pinna tosissaan palaa ja mielestäni mulla on vieläpä aika pitkä pinna.

Ei tuon ikäiselle riitä, että on silloin tällöin hetkiä. Hän tarvitsee joka päivä MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ sitä hyvää huomiota ja positiivista, kannustavaa palautetta! Sitä pitää saada ihan pienistäkin asioista ja ihan pelkästään siitä, että on vaikka hetken aikaa tosi rauhallinen ja lukee kirjaa tms.! Jos lapsi oppii, että hänen pitää aina tehdä jotain tosi isoa ja merkittävää saadakseen kiitosta, niin ei hän jaksa. 4-vuotias on vielä todella pieni ja elää hetkessä.

Muista, että lapsi ei mene rikki kehuista, kannustuksesta ja halauksista! Lapsi kyllä mene rikki, jos vaatimukset ovat kovat, eikä hän saa tarvitsemaansa lämpöä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap lähtee nukuttamaan pienemmän ja kattoon leffaa ja oleilemaan tämän kiukkupussin kanssa, tulen myöhemmin jatkamaan..



ap

Vierailija
24/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä on piiska sen verran menneisyydessä viuhunut että tuon teorian mukaan lähes jokainen vanhempi Suomalainen olisi perverssi.

Vierailija
25/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsen pieksäminen on Suomen lain mukaan rikos.


Mitä sitten?

Pieni piiskaus voisi tehdä ihan hyvää.

Vierailija
26/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuossa vaiheessa läimäyttänyt hereille jos ketään ei ole kotona. Jollainhan tuo käytös on pysäytettävä. Kevyt läpsäys tai pieni ote niskavilloista sallittakoon tässä tilanteessa.

Pieni ruumiillinen kuritus on kaukana pahoinpitelystä ja hakkaamisesta. Uskon että suurin osa vanhemmista tarttuu jossain vaiheessa niskavilloihin niille joille sana ei auta.

Ei kaikki lapset tarvitse tällaista puuttumista mutta osa tarvitsee fyysiset rajan asettamiset.

pidettiin sylissä ja selitettiin miksi on rajat ja selitettiin että rakastetaan häntä jne. aivan kuin ei olisi ollut "ketään kotona" ihan oikeasti. Rimpuili vaan hysteerisena, vartin jälkeen oli pakko päästää pois kun oli aivan hikimärkä eikä saanut kunnolla henkeä.

Ja vietän hänen kanssaan omasta mielestäni kaikista eniten aikaa. Otan aina mieluiten hänet kauppareissulle, kävelylle, kylään tms. Nautin hänen seurasta aina kun ollaan kahdestaan, mutta jotenkin se unohtuu heit se mukava hetki kun muut tulee mukaan kuvioihin..

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuossa vaiheessa läimäyttänyt hereille jos ketään ei ole kotona. Jollainhan tuo käytös on pysäytettävä. Kevyt läpsäys tai pieni ote niskavilloista sallittakoon tässä tilanteessa. Pieni ruumiillinen kuritus on kaukana pahoinpitelystä ja hakkaamisesta. Uskon että suurin osa vanhemmista tarttuu jossain vaiheessa niskavilloihin niille joille sana ei auta. Ei kaikki lapset tarvitse tällaista puuttumista mutta osa tarvitsee fyysiset rajan asettamiset.

pidettiin sylissä ja selitettiin miksi on rajat ja selitettiin että rakastetaan häntä jne. aivan kuin ei olisi ollut "ketään kotona" ihan oikeasti. Rimpuili vaan hysteerisena, vartin jälkeen oli pakko päästää pois kun oli aivan hikimärkä eikä saanut kunnolla henkeä. Ja vietän hänen kanssaan omasta mielestäni kaikista eniten aikaa. Otan aina mieluiten hänet kauppareissulle, kävelylle, kylään tms. Nautin hänen seurasta aina kun ollaan kahdestaan, mutta jotenkin se unohtuu heit se mukava hetki kun muut tulee mukaan kuvioihin.. ap

Äitinä mä huolehdin lasteni turvallisuudesta ja oikeudesta koskemattomuuteen, ihan jokaisen kohdalla. Se tarkoittaa myös oman sisaruksen kohdalta. Meillä ei todellakaan pienempiä rääkätä, ja muksut kyllä tietää sen. Tietävät, että jos joku isompi niitä rääkkää, niin äitee menee laittamaan sen ruotuun, jos ei lopu, niin kyllä, maksan mielelläni sakot siitä, että jonkun av-mamman mussukka saa kerran elämässään maistaa omaa lääkettään.

Eli jos olisin ap. ripsaisin jo. Sanoisin ihan selvästi, että jos pienemmän satuttaminen ei lopu, siitä saa selkeän fyysisen rangaistuksen. Lapsi saa maistaa omaa lääketään. Onko se kivaa kun satutetaan?

Siihenhän empatiakin perustuu, opettelet ymmärtämään miltä toisesta tuntuu. Miksi se ei toimisi järkevästi toteutettuna fyysisestikin?

Muistan kyllä oikein hyvin itsekin, miten opin kerrasta, ettei kannata mennä sitä luokan hiljaisintakaan tyttöä kiusaamaan, kun se löi nyrkillä. Ihan oikein oli minulle.

Vierailija
28/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

uhmaikä menee ohi, ei sinun tarvitse nyt kerralla ratkaista koko tyttäresi koko kasvatusta. Kai sinä nyt yhdelle 4-vuotiaalle pärjäät? Lopeta se uhkailu ja siirrä lapsi toiseen paikkaan ettei pääse kiusaamaan pienempää. Turha hulluna raivovavalle on puhua järkeä, menet vain tilanteen mukaan ja pidät selkeät rajat.



Jos vitsaan sorrut niin saat ehkä tytön tottelemaan, mutta kunnioitus sinua kohtaan meni sitten sen siliän tien. Ainakin sitten kun tyttö on isompi ja muistelee. En tajua kuinka voit katsoa itseäsi silmiin jos piiskaat lasta. Hyi häpeä, mikä luuseriaikuinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä menee meno ihan mahdottomaksi, jos ei nukuta tarpeekis. Esikoinen tarvitsi vielä nelivuotiaanakin päiväunet. Ehdottomasti. Muuten oli oksat pois.

Vierailija
30/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä on piiska sen verran menneisyydessä viuhunut että tuon teorian mukaan lähes jokainen vanhempi Suomalainen olisi perverssi.


Mutta vakavia persoonallisuushäiriöitä heillä on ja kasvattavat lapsensa myös kieroon.

Hyvä esimerkki on se ettei rappukäytävässä tervehditä naapureita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

edelleen fyysisen rankaisemisen, jonka kohteeksi jouduin, kun tönäisin pienempää sisarustani, joka oli ensin ärsyttänyt minua kaikin tavoin ja tahallisesti. Ja olen jo nelikymppinen. Ei kannata rankaista fyysisesti, siitä jää vain katkeruus ja viha. Kannattaa kymmeniä kertoja päivässä aina kehua, kun tekevät jotain yhdessä ja kertoa isommalle, miten hienoa esimerkkiä hän näytti pienemmälle, kun teki jotain ihan itse.

Vierailija
32/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etkö huomaa itse miten mustasukkainen lapsesi on sinusta? Hän tekee kaikkensa, että huomioisit hänet, etkä sisarusta.

Voisin tietämättä veikata, että isompi lapsi ei huomaamattasi mahdu "hoitamaan" pienempää sisarustaan kanssasi, joten huomiosta pitää kilpailla. Se, että väkisin pidät sylissä ja kerrot ettei saa lyödä tai että rakastat... no joo, saahan hän huomiota hetken ja sen jälkeen palataan taas "normaaliin".

Suosittelen sinulle, että pidät itse pienen "jäähyn" itsellesi jotta pinna ei katkea ja saat aikaa miettiä omaa käytöstäsi ja jaksamistasi.



Mutta pyydän - älä lähde tuolle piiskaamistielle. Vaikka nyt ajatus on viaton, niin siihenkin tulee pian lumipalloefekti ja edestäsi sen löydät!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

paha olo ja mustasukkaisuus pienempää kohtaan. Se on luonnollista eikä itsessään pahaa. Kiusaamisen estätä kantamalla kiusaajan pois tilanteesta ja pistämällä selkeät rajat. 4-vuotiaalle on aivan turhaa ruveta kovien rankaisujen kautta mitään opettamaan. Kun yrität hyvällä, niin tilanne helpottuu vähitellen. Meidänkin perheessä oli aina niin että esikoinen oli kiltti kun ollaan kahdestaan ja tuhma kun pienempi on paikalla, mutta ei ole tullut mieleenkään että joku piiskaaminen auttaisi. Hyväksyntää ja rakkauttahan tyttö hakee! Ja kun sitä saa, niin pian alkaa pienempi sisarus vaikuttaa hänestä vähemmän kilpailijalta ja enemmän kaverilta.

Vierailija
34/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuossa vaiheessa läimäyttänyt hereille jos ketään ei ole kotona. Jollainhan tuo käytös on pysäytettävä. Kevyt läpsäys tai pieni ote niskavilloista sallittakoon tässä tilanteessa. Pieni ruumiillinen kuritus on kaukana pahoinpitelystä ja hakkaamisesta. Uskon että suurin osa vanhemmista tarttuu jossain vaiheessa niskavilloihin niille joille sana ei auta. Ei kaikki lapset tarvitse tällaista puuttumista mutta osa tarvitsee fyysiset rajan asettamiset.

pidettiin sylissä ja selitettiin miksi on rajat ja selitettiin että rakastetaan häntä jne. aivan kuin ei olisi ollut "ketään kotona" ihan oikeasti. Rimpuili vaan hysteerisena, vartin jälkeen oli pakko päästää pois kun oli aivan hikimärkä eikä saanut kunnolla henkeä. Ja vietän hänen kanssaan omasta mielestäni kaikista eniten aikaa. Otan aina mieluiten hänet kauppareissulle, kävelylle, kylään tms. Nautin hänen seurasta aina kun ollaan kahdestaan, mutta jotenkin se unohtuu heit se mukava hetki kun muut tulee mukaan kuvioihin.. ap

Äitinä mä huolehdin lasteni turvallisuudesta ja oikeudesta koskemattomuuteen, ihan jokaisen kohdalla. Se tarkoittaa myös oman sisaruksen kohdalta. Meillä ei todellakaan pienempiä rääkätä, ja muksut kyllä tietää sen. Tietävät, että jos joku isompi niitä rääkkää, niin äitee menee laittamaan sen ruotuun, jos ei lopu, niin kyllä, maksan mielelläni sakot siitä, että jonkun av-mamman mussukka saa kerran elämässään maistaa omaa lääkettään. Eli jos olisin ap. ripsaisin jo. Sanoisin ihan selvästi, että jos pienemmän satuttaminen ei lopu, siitä saa selkeän fyysisen rangaistuksen. Lapsi saa maistaa omaa lääketään. Onko se kivaa kun satutetaan? Siihenhän empatiakin perustuu, opettelet ymmärtämään miltä toisesta tuntuu. Miksi se ei toimisi järkevästi toteutettuna fyysisestikin? Muistan kyllä oikein hyvin itsekin, miten opin kerrasta, ettei kannata mennä sitä luokan hiljaisintakaan tyttöä kiusaamaan, kun se löi nyrkillä. Ihan oikein oli minulle.

Huomaatko, miten ristiriitaisesti kirjoitat? Olen samaa mieltä siitä, että äitinä huolehdin lasten koskemattomuudesta, siitä ettei ketään satuteta, eivät lapset toisiaan tai kukaan aikuinen heitä. Varsinkaan oma vanhempi, jonka tehtävä on suojella lasta ja turvata tämän fyysinen koskemattomuus ja antaa lapselle tämän kehitykselle tärkeä (perus)turvallisuuden tunne. Minkälaisen viestin annan aikuisena lapselle, jos minulla on oikeus satuttaa itseäni heikompaa lasta tai ylipäätään ketään, mutta hänellä ei. Tätä ristiriitaa en ymmärrä. Kuten kaikki tietävät, ruumiillinen kuritus on laitonta, lisäksi se tuo lapselle turvattomuutta ja tosiaan ristiriitaisen viestin siitä, että vanhempi saa satuttaa heikompaa, lapsi ei.

Ja kyllä, tiedän mistä puhun, itselläni on hyvin uhmakas kovapäinen 3-vuotias, joka saa pahimmillaan toista tuntia kestäviä itkuraivareita, satuttaa pikkusisarusta usein, kun silmä välttää, aiemmin kiusasi koiraa satuttaen tätä. Aina on hänen tekemisiinsä puututtu, joskus fyysisesti kiinnipitäen kun ei muu auta, on jäähypenkki. Hänellekin olen selittänyt (noin puoli miljoonaa kertaa), ettei ketään saa satuttaa, ei kukaan häntä eikä hän ketään. Yritän myös muistaa palkitsemisen ja positiivisen huomion, se kun välillä helposti unohtuu. Joskus on keinot vähissä, mutta olen päättänyt, etten lapsiani satuta, onhan heidän turvallinen kasvunsa minun (ja isänsä) käsissä. Ja kyllä, minua on lapsena piiskattu pari kertaa, enkä usko siitä vakavsti vaurioituneeni, mutta täytyy sanoa, että ikävä fiilis asiasta jäi vanhempiani kohtaan. Jotenkin halveksin heidän avuttomuuttaan, kun piti pientä lasta nöyryyttää ja satuttaa sillä tavalla. Ei sellaista syytä olekaan, että aikuinen saisi satuttaa lasta. Sitä paitsi siitähän lapsi vasta toimintamallin oppii. Katkaistaan väkivalta väkivallalla, jos joku ei tottele, saa satuttaa...Hyvät opit elämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Väkivaltaiseen rangaistuskeinoon turvautuminen todennäköisesti vain pahentaa tilannetta. Tutkimusten mukaan se lisää lapsen uhmaa, pahentaa käytöshäiriötä ja lisäksi rikkoo lapsen luottamuksen kasvattajaan. Väkivalta kasvatuskeinona opettaa myös lapselle spartalaisen moraalin: kaikkea saa tehdä, kunhan ei jää siitä kiinni.



Tod.näk. ap:n lapsi on mustasukkainen ja turhautunut, eikä osaa ilmaista tunteitaan muilla keinoin kuin riehumalla. Lapsi tarvitsee aikaa ja empatiataitojen opetusta ihan kädestä pitäen, aikuista kertomaan miltä muista tuntuu hänen käytöksensä. Lapsi tarvitsee myös ymmärrystä ja hyväksyntää voidakseen oppia ottamaan muut huomioon.



Perheneuvola voisi varmaan parhaiten auttaa ap:n perhettä, sieltä saisi uusia näkökulmia lapsen käytöksen takana olevien syiden huomaamiseen ja lisäksi tukea vanhemmille. Kova uhma on raskasta ja vie voimia.

Vierailija
36/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Siihenhän empatiakin perustuu, opettelet ymmärtämään miltä toisesta tuntuu. Miksi se ei toimisi järkevästi toteutettuna fyysisestikin?

"Kurittaminen vaikuttaa tuhoisasti empatiakyvyn kehittymiseen: väkivaltaisen kasvatuksen saaneet lapset syyllistyvät itse muita helpommin väkivaltarikoksiin, koulukiusaamiseen ja omaisuusrikoksiin kuin ne, joita ei ole kasvatettu ruumiillisella kurituksella. He eivät kykene eläytymään toisen ihmisen asemaan ja kokemaan, miltä heistä tuntuu, koska he ovat sisäistäneet väkivallan ikään kuin luonnollisena, asiaankuuluvan asiana, joka on täysin sallittu tapa setviä ihmissuhteita"

"Ruumiillista kuritusta käsittelevä tutkimus voidaan summata lyhyesti: kurituksesta ja väkivallasta on lapselle pelkkää haittaa. Kurituksella ei saavuteta mitään kasvatuksellista hyötyä, ja sen avulla saadaan vain joko silmänpalvontaa tai sokeaa tottelevaisuutta ilman omaa harkintakykyä. Väkivalta traumatisoi, lisää nuoruus- ja aikuisiän aggressiivisuutta, ja haitat ulottuvat aikuisikään saakka"

Sariola, H., Lasten väkivalta- ja seksuaalikokemukset. 1990, Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto.

Sariola, H., Kuritus on pahoinpitelyä [H-S Vieraskynä 31.7.2004], in Helsingin-Sanomat. 2004: Helsinki. p. A4.

Haapasalo, J. Väkivallan perintö: Rikoksentekijöiden traumaattiset lapsuudenkokemukset [A Heritage of Violence: the Traumatic Childhood Experiences of Criminals]. Nuorisotutkimus, 2002. 20: p. 3–17.

Vierailija
37/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Meillä poika 6v on ollut viimeiset viikot tosi uhmakas ja tottelematon. Ottaa hermoon tosissaan ja tulee huudettua välillä kaikkea muuta kuin aikuisena.



Meillä ongelmia aiheuttaa nyt ilmeisesti entistä enemmän siitepölyt. Ruoka-aine allergioille tämä lapsi reakoi tosi kovilla raivareilla ennen nykyään osaa jo itsekkin sanoa että on tosi kurja olo kun syöö esim. sitruksia, kanelia jne. Raaka omena ja porkkana jäi jo pois käytöstä ristireakoinnin takia pari viikkoa sitten kun alkoi tulla kovia raivareita, kurjaa oloa ja kurkku kipua niiden syönnin jälkeen ja anthistamiini ja nenäsumute otettiin käyttöön mutta pojalla on silti vähän väliä kurja olo. Pitänee soitella neuvolaan ja kysellä olisiko tehokkaampaa antihistamiinia kuin Aerius kerran päivässä.



Mutta ihan vinkkinä että kannattaa tsekata lapsen ruokavalio. Meillä tuo 6v poika käyttäytyy tosi huonosti silloin kun on huono olo. Ja vasta nyt on oppinut vähän paremmin kertomaan kurjasta olosta muutenkin kuin käytöshäiriöin. Meillä tämä poika reakoi moniin mausteisiin ja lisäaineisiin (esim. guarkumi ja E472c) käytöshäiriöin (kurjasta olosta kärsiessään on tosi mustasukkainen sisaruksilleen kaikesta).



Lisää tätä asiaa kuten muitakin allergiajuttuja löytyy histamiini.com sivustolta.



t. kolmen allergisen lapsen äiti

Vierailija
38/43 |
14.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuossa vaiheessa läimäyttänyt hereille jos ketään ei ole kotona. Jollainhan tuo käytös on pysäytettävä. Kevyt läpsäys tai pieni ote niskavilloista sallittakoon tässä tilanteessa. Pieni ruumiillinen kuritus on kaukana pahoinpitelystä ja hakkaamisesta. Uskon että suurin osa vanhemmista tarttuu jossain vaiheessa niskavilloihin niille joille sana ei auta. Ei kaikki lapset tarvitse tällaista puuttumista mutta osa tarvitsee fyysiset rajan asettamiset.

pidettiin sylissä ja selitettiin miksi on rajat ja selitettiin että rakastetaan häntä jne. aivan kuin ei olisi ollut "ketään kotona" ihan oikeasti. Rimpuili vaan hysteerisena, vartin jälkeen oli pakko päästää pois kun oli aivan hikimärkä eikä saanut kunnolla henkeä. Ja vietän hänen kanssaan omasta mielestäni kaikista eniten aikaa. Otan aina mieluiten hänet kauppareissulle, kävelylle, kylään tms. Nautin hänen seurasta aina kun ollaan kahdestaan, mutta jotenkin se unohtuu heit se mukava hetki kun muut tulee mukaan kuvioihin.. ap

Äitinä mä huolehdin lasteni turvallisuudesta ja oikeudesta koskemattomuuteen, ihan jokaisen kohdalla. Se tarkoittaa myös oman sisaruksen kohdalta. Meillä ei todellakaan pienempiä rääkätä, ja muksut kyllä tietää sen. Tietävät, että jos joku isompi niitä rääkkää, niin äitee menee laittamaan sen ruotuun, jos ei lopu, niin kyllä, maksan mielelläni sakot siitä, että jonkun av-mamman mussukka saa kerran elämässään maistaa omaa lääkettään. Eli jos olisin ap. ripsaisin jo. Sanoisin ihan selvästi, että jos pienemmän satuttaminen ei lopu, siitä saa selkeän fyysisen rangaistuksen. Lapsi saa maistaa omaa lääketään. Onko se kivaa kun satutetaan? Siihenhän empatiakin perustuu, opettelet ymmärtämään miltä toisesta tuntuu. Miksi se ei toimisi järkevästi toteutettuna fyysisestikin? Muistan kyllä oikein hyvin itsekin, miten opin kerrasta, ettei kannata mennä sitä luokan hiljaisintakaan tyttöä kiusaamaan, kun se löi nyrkillä. Ihan oikein oli minulle.

Huomaatko, miten ristiriitaisesti kirjoitat? Olen samaa mieltä siitä, että äitinä huolehdin lasten koskemattomuudesta, siitä ettei ketään satuteta, eivät lapset toisiaan tai kukaan aikuinen heitä. Varsinkaan oma vanhempi, jonka tehtävä on suojella lasta ja turvata tämän fyysinen koskemattomuus ja antaa lapselle tämän kehitykselle tärkeä (perus)turvallisuuden tunne. Minkälaisen viestin annan aikuisena lapselle, jos minulla on oikeus satuttaa itseäni heikompaa lasta tai ylipäätään ketään, mutta hänellä ei. Tätä ristiriitaa en ymmärrä. Kuten kaikki tietävät, ruumiillinen kuritus on laitonta, lisäksi se tuo lapselle turvattomuutta ja tosiaan ristiriitaisen viestin siitä, että vanhempi saa satuttaa heikompaa, lapsi ei. Ja kyllä, tiedän mistä puhun, itselläni on hyvin uhmakas kovapäinen 3-vuotias, joka saa pahimmillaan toista tuntia kestäviä itkuraivareita, satuttaa pikkusisarusta usein, kun silmä välttää, aiemmin kiusasi koiraa satuttaen tätä. Aina on hänen tekemisiinsä puututtu, joskus fyysisesti kiinnipitäen kun ei muu auta, on jäähypenkki. Hänellekin olen selittänyt (noin puoli miljoonaa kertaa), ettei ketään saa satuttaa, ei kukaan häntä eikä hän ketään. Yritän myös muistaa palkitsemisen ja positiivisen huomion, se kun välillä helposti unohtuu. Joskus on keinot vähissä, mutta olen päättänyt, etten lapsiani satuta, onhan heidän turvallinen kasvunsa minun (ja isänsä) käsissä. Ja kyllä, minua on lapsena piiskattu pari kertaa, enkä usko siitä vakavsti vaurioituneeni, mutta täytyy sanoa, että ikävä fiilis asiasta jäi vanhempiani kohtaan. Jotenkin halveksin heidän avuttomuuttaan, kun piti pientä lasta nöyryyttää ja satuttaa sillä tavalla. Ei sellaista syytä olekaan, että aikuinen saisi satuttaa lasta. Sitä paitsi siitähän lapsi vasta toimintamallin oppii. Katkaistaan väkivalta väkivallalla, jos joku ei tottele, saa satuttaa...Hyvät opit elämään.

Paskiaisesi saa koko ajan satuttaa muita, ja sinä et oikeasti puutu siihen? Mitä pienemmät sisarukset siitä oppivat? Sen että äiti ei välitä heidän koskemattomuudestaan, ainoastaan isoimmalla ja vahvimmalla on oikeuksia.

Hienoa, kyllä teidän perheessä on varmasti kivaa, kun pienemmät saa pelätä isompaa sisarusta. Varmaan loputtomasti noilla keinoilla.

Vierailija
39/43 |
15.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tälle lapselle voisi olla virikehoito (esim 10 päivää kuussa) oikeasti paikallaan. Lapsella olisi tällöin joku "oma juttu" ja omat piirit, eikä olisi jatkuvasti kotona mustasukkaisuuden riivaamana.

Vierailija
40/43 |
15.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei päädytty eilen piiskaan, muut rangaistukst vielä toistaiseksi riitti.. ainakin hetkeksi. Vaikka mukavastihan se loppupäivä loppujen lopuksi meni.



Joku kysyi nukkumisesta, ei ole nukkunut päikkäreitä pariin vuoteen, vaikka olen kyllä antanut siihen mahdollisuuden aina. Lepää hetkise, mutta sitten ylös. Illat ovatkin myös olleet ongelmaisia tämän kanssa, herättää pelleilyllään herkästi sekä isoveljen, että pikkusiskon, mutta nukahtaa kun menen viereen. Ei sitäkään aina jaksaisi, mutta eipä se monia minuutteja vie. =)



Kiitoksia kaikille vinkeistä ja tsempistä, tiedän toki ettei olla ainoita! =)



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi kahdeksan