Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero, yksinhuoltajuus, miehen uusi suhde jne..
12.04.2010 |
Koko elämäni on mennyt kahdessa viikossa täysin uusiksi..:(
Olemme olleet 10-vuotta yhdessä ja lapsia on 2. Vatsassa potkii ihme josta en kaikesta huolimatta ikinä olisi valmis luopumaan.
Miehellä on ollut kova halu mennä, tulla ja viettää omaa elämää, nyt viimeisen puolen vuoden aikana ja meno senkun on vaan kiihtynyt. En tietenkään ole ollut iloinen tästä suuntauksesta, mutta puhuminen tai raivoaminen ei ole tuottanut mitään muutosta mihinkään. Nyt pääsiäisenä pakkasin hänen kassit ja pyysin että muuttaa pois tai sitten sitoutuu vain ja ainoastaan meihin. Päätti heti ilman minkään laista mietintää että hän lähtee.
Puhelimessa ja kasvotusten puhuttiin sopuisasti erosta ja kaikista asioista mitä hoidetaan ja miten. Lapset, velat, asuminen jne.
No nyt tänään putosi sitten se pommi mitä tässä vielä kaiken kukkuraksi kaivattiinkin. Miehellä on suhde työkaveriin ja sitä on nyt kestänyt jonkin asteisena ½-vuotta! Siis mies tietoisesti teki minut raskaaksi, tietoisesti ahdisti minua näillä menoillaan eikä hänellä ollut aikomustakaan elää tätä perhe-elämää kovinkaan kauaa! Nyt on sitten jo viettänyt öitä tämän uuden ihmisen tykönä ja kenties haaveilee uudesta elämästä!
Mitä jäi minulle käteen näistä vuosista.. Lapset, vastuu ja yksinäinen raataminen... En ihan tälläistä tulevaisuutta suunnitellut:( Katkeruudessa, surulla ja vihalla ei ole tällä hetkellä rajoja:`(
Miten tälläisestä voi edes selvitä täysijärkisenä?! Tuli jo katkerana mieleen että annan lapset isälle ja tälle uudelle naikkoselle, niin saavat sitten leikkiä kotia oikein kunnolla.. Etä äitinä sitten katselisin vaan sivusta kuinka suhde tätä kestää. Vaikka oikeasti en tietenkään olisi ikinä valmis lapsistani luopumaan.
Kenelleekkään muulle en ole tästä tilanteesta puhunut, kuin parhaalle ystävälleni. Puhuminen auttaa, mutta samalla myös ahdistaa kertoa kaikkia täitä tunteita.. Kuitenkin rakkaus mieheeni ei ole mihinkään kadonnut...:`(
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä viimeiseksi kun äsken lähti, niin kysyi jos voisin pestä hänen paitansa vai ottaako ne mukaansa!?APUA! Ihan rauhallisesti vain ojensin paidat ja kerroin että pesee ihan joku muu... T: Ahdistunut ap
ja katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen, niin kyllä kaikki varmasti järjestyy. Lapset antaa kyllä uskoa huomiseen!:) Pienempi halasi lujaa juuri ennen nukkumaan menoa ja sanoi olevansa äitin rakas:`) Ei siinä voinut kuin olla onnellinen että minulla on tämä perhe, vaikkakin ilman miestä.
ap
olipas sika/mulkku,mut mitäpä muuta voi odottaa...miehet on semmosia.
no nyt keskityt vauvaan.äläkä anna miehes nähä vauvaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin voit laittaa viestiä meidanperhe@gmail.com . Mulla kävi melkein samoin vuosi sitten, voin jutella vaikka puhelimitse, jos vaihdetaan yhteystietoja... Mulla kolme alle 4v. lasta.
Tsemppiä joka tapauksessa. Olet saanut viisaita neuvoja. Minä olen valinnut sen tien, että en lähde riitelyihin ja lässytyksiin mukaan, ajattelen kaikessa lasten edun ensin ja toimin sen mukaan ja pidän visusti mielessä sen, että mies teki raukkamaisesti enkä olisi voinut siihen itse vaikuttaa. Lisäksi olen ollut asioista suvuille ja ystäville avoin, ei ole tarvinnut peitellä, jos on rankkaa. Ovat ymmärtäneet ja tukeneet ihanasti.
Voimia!
Kyllä se on miehesi, jolle jää lyhyempi tikku loppupeleissä käteen. Vaikka nyt on varmasti aivan hirveä olo, niin kyllä selviät. Ällöttää tollaset äijät, oikein munattomat ääliöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että on kauhea juttu, oon tosi pahoillani sun puolesta :/ ja tuli ihan hirveä olo itellekkin kun luki tuota sun kirjoitustas (ja palas omat vanhat, vähän samantyyliset kokemukset mieleen).
Mitkään sanat ei varmaan voi lohduttaa sua tällä hetkellä, mutta jos on mitenkään mahdollista, niin yrittää ottaa ees jotenkin etäisyyttä tuohon juttuun (vaikka se on varmasti hyvin vaikeeta). Tee jotain millä saisit ajatukset välillä ees hetkeksi pois nuista asioista, itellä autto asiat joista nautin muutenkin, lukeminen, lenkkeily...
Pystysitkö lähteen jonnekkin edes hetkeksi pois, sukulaisille, vanhemmille...
Vapaus, itsenäisyys, oman elämän ohjat.
Mua ei kaduta omassa erossa muu, kuin etten eronnut jo paljon aikaisemmin. En vaihtaisi koskaan tätä vapautta pois. Olen 2 lapsen totaaliyksinhuoltaja enkä ole ollut vapaampi koskaan.
Sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa joko katkeroidut ja sinusta tulee miehen uuden elämän tyranni. Kasvatat lapsesi vihan ja itkun keskellä ja heille lapsuusmuistot ovat enemmän kuin ikäviä. Tarraudut ensimmäiseen kapakasta löytämääsi luuseriin jotta olisi vain joku.
Tai sitten näytät mistä kanat pissii. Olet vahva nainen jolla elämä käsissä. Otat askeleen uuteen alkuun ja teet tulevaisuudesta hyvän ja valoisan. Osoitat ettet tarvitse tai halua ketään riippakiveä rinnallesi.
Itse olin hoitovapaalla ja lapset iältään 1,5 ja 3 vuotiaat. Ennen eroa muutimme vieraalle paikkakunnalle yli 200km perheestä tai ystävistä. Ei ollut vaihtoehtoja kuin nostaa leuka pystyyn ja alkaa hommiin. Hankin molemmille lapsille hoitopaikan, onneksi sain töitä aika äkkiä. Tein kaikenlaisia hanttihommia ja opiskelin samaan aikaan. Koko ajan tähtäin tulevaisuudessa. Noin, vuosi siinä meni piti käydä kaikki hääpäivät, syntymäpäivät ja joulu läpi ja tehdä uusia perinteitä. Jos en ole töissä olen lasten kanssa ja elämä on IHANAA! Tätä vapauden riemua ei voita mikään. Ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa tulemisista ja menemisistä, ei olla piikana kenellekkää tai ovimattona. Olen ollut sinkkuna kohta 3 vuotta ja toivottavasti myös seuraavat 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhulla vaan ajattelen tulevaisuutta.. Mutta päivä kerralaann, muukaan ei auta. Lapset ovat isän kanssa joka toinen viikonloppu ja silloin suunnittelin olevani aina pois kotoa. Ystävällä, hotellissa, vanhemmilla tai vaikka asuntovaunussa. Mutta samassa talossa en todellakaan pysty olemaa.. Että silloin on sitten aikaa olla ja tehdä mieleisiä juttuja. Kenties jopa hetkeksi unohtaa kaikki tämä kauheus:`(
Luulen että minun on pakko varata joku terapia aika koska en voi kaataa tätä kaikkea ystäväni niskaan ja sukulaisille en halua vielä puhua mitään. Sitten kun muuttoauto on pihassa niin sitten on pakko tunnustaa että olen epäonnistunut..:`( Tälläisenä hetkenä miettii että miten epäreilua elämä voi olla. Mies vaan ottaa ja lähtee, minä olen se joka jää seisomaan ja kantaa harteillaan kaiken sen taakan. Ei vaan ole reilua!
Et sinä ole epäonnistunut. Miehesi kypsymättömyys ja keskenkasvuinen käytös ei mitenkään ole sinun syytäsi. Olet saanut hienot lapset, hoidat heitä. Elämässä on vastoinkäymisiä kaikilla, ihan "onnistuneimmillakin" ihmisillä.
Älä ala syyttää itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaan ei tunnu kovin valoisalta.. Ehkä sitten kun saan tämän talouden pyörimään täysin minun voimilla ja tämän on henkisesti käynyt läpi, niin ehkä sitten löytyy voimia katsoa tulevaisuuteen uusin silmin. Todellakin toivon että katkeruus ei jää asumaan minuun!
että se paljastunut suhde vaan näyttää sen että ratkaisu jonka teit on oikea. Se rakkauskin kyllä katoaa ajallaan, kun on niin tottunut rakastamaan niin kestää aikansa ennenkuin se "unohtuu" ja antaa sijaa uusille tunteille. Ja sinä et todellakaan ole epäonnistunut. Toki varmasti olisit voinut jotakin toisin tehdä mutta liekkö sekään olisi mitään muutanut. Aikaa se vaatii mutta kaikki kääntyy ensin siedettäväksi ja vähitellen ihan hyväksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut samantapaisen eron, tosin se nainen, jonka kanssa miehelläni oli suhde, oli meidän yhteinen työkaveri! Minulle jäi kaksi ihan pientä lasta ja syvä ahdistus, joka lopulta helpotti. Terapiasta oli ainakin minulle apua. Suosittelen ottamaan yhteyttä johonkin ammattilaistahoon ennen kuin ahdistut liikaa. Ja noudata aiempien kirjoittajien ohjeita ja opettele ajattelemaan miten ihana vapaus sinulla ja lapsilla tulee olemaan!
Toivotan paljon voimia ja valoa tunnelin päähän.
Kolmonen kirjoitti hienon kirjoituksen. Siinä tiivistyy hienosti homman ydin!
Kaikessa raskaudessaan voi olla parempi etä suhteenne päättyi nyt jos se kerran oli tuhoon tuomittu. Miehesi käytös on vienyt sinulta voimia, olisi vielä suurempi sääli jos olisit jaksanut miehen ravaamista pikkuvauva-ajankin. Nyt saat keskittyä rauhassa omaan jaksamiseesi, lapsiin ja elämän järjestämiseen.
Meitä samantapaisen tarinan eläneitä on monta. Elä kaikki katkeratkin tunteet pois, välillä on päiviä jolloin ei jaksa kuin itkeä aina kun lapsilta silmä välttää, mutta ajan kanssa niitä on vähemmän.
Minun noista päivistä on kohta kymmenen vuotta ja en vaihtaisi tätä nykyistä vapaata elämää mihinkään muuhun, koko elämä meni yhdessä iltapäivässä uusiksi mutta ihanan elämän niistä sirpaleista olen itselleni ja lapsille kasannut ihan itse, en yksin, mutta ilman miestä.
Voimia ja puhekumppaneita toivotan!
Älä vaadi itseltäsi liikaa. Ota hoitaaksesi yksi konkreettinen asia kerrallaan ja anna myös surutyölle aikaa.
Sinulle jää käteen tosiaan vapaus ja itsenäisyys, tämän koettelemuksen myötä kasvava itsetunto ja elämänkokemus (älä katkeroidu!), kivat lapset ... Entä mitä miehelle? Juuttuminen johonkin keskenkasvuisuuteen.
Viestisi vaikuttavat surullisesta sisällöstä huolimatta fiksuilta, olen aivan varma että selviät! Kaikkea hyvää sinulle ja lapsille.
Uuden elämäni uusi alku havaittavissa!:) Peilistä katsoo kaunis minä, uusilla hiuksilla, kauniilla meikillä ja suoralla ryhdillä...;) Edes miehen sisko ei tunnistanut kun kaupungissa tuli vastaan! No, tietysti tämä on ahdistuksen poistamista, mutta helpottaa ainakin nyt...
Isä haki nyt illalla lapset yökylään ja talossa on hiljaista. Tämä vapaus tuntuu ihmeelliseltä, koska on tottunut että aina on kiinni kotona.. Tähän kyllä varmasti tottuu nopeasti;)
ap
Alue: Aihe vapaa
Mies on vaisu ja etäinen.. Lapsille kun kerrottiin erosta, mitä se tarkoittaa käytännössä ja kuinka se vaikuttaa meidän kaikkien elämään, niin tilanne sai jopa koomisia piirteitä.. Miehen hiljainen kommentti kun isompi lapsi itkee hysteerisenä ja tivaa että miksi näin tapahtuu, "ei hän tälläistä halunnut". Jep, mitähän hän mahtoi kuvitella! Että kaikki vaan hymyillään ja ollaan iloisia?!
Omalle äidille olen nyt puhunut ja hän tietysti tukee minua. Sukulaisten ja ystävien voimalla tästä suosta noustaan ja tullaan nauttimaan tulevasta kesästä. Koko ajan täytyy vaan hokea itselle että minä olen tässä voittaja ja elämän tärkeimmät asiat eivät ole missään yhteydesää tuohon retkuun mieheen..:(
Vielä viimeiseksi kun äsken lähti, niin kysyi jos voisin pestä hänen paitansa vai ottaako ne mukaansa!?APUA! Ihan rauhallisesti vain ojensin paidat ja kerroin että pesee ihan joku muu...
T: Ahdistunut ap