Ero, yksinhuoltajuus, miehen uusi suhde jne..

Koko elämäni on mennyt kahdessa viikossa täysin uusiksi..:(



Olemme olleet 10-vuotta yhdessä ja lapsia on 2. Vatsassa potkii ihme josta en kaikesta huolimatta ikinä olisi valmis luopumaan.



Miehellä on ollut kova halu mennä, tulla ja viettää omaa elämää, nyt viimeisen puolen vuoden aikana ja meno senkun on vaan kiihtynyt. En tietenkään ole ollut iloinen tästä suuntauksesta, mutta puhuminen tai raivoaminen ei ole tuottanut mitään muutosta mihinkään. Nyt pääsiäisenä pakkasin hänen kassit ja pyysin että muuttaa pois tai sitten sitoutuu vain ja ainoastaan meihin. Päätti heti ilman minkään laista mietintää että hän lähtee.



Puhelimessa ja kasvotusten puhuttiin sopuisasti erosta ja kaikista asioista mitä hoidetaan ja miten. Lapset, velat, asuminen jne.



No nyt tänään putosi sitten se pommi mitä tässä vielä kaiken kukkuraksi kaivattiinkin. Miehellä on suhde työkaveriin ja sitä on nyt kestänyt jonkin asteisena ½-vuotta! Siis mies tietoisesti teki minut raskaaksi, tietoisesti ahdisti minua näillä menoillaan eikä hänellä ollut aikomustakaan elää tätä perhe-elämää kovinkaan kauaa! Nyt on sitten jo viettänyt öitä tämän uuden ihmisen tykönä ja kenties haaveilee uudesta elämästä!



Mitä jäi minulle käteen näistä vuosista.. Lapset, vastuu ja yksinäinen raataminen... En ihan tälläistä tulevaisuutta suunnitellut:( Katkeruudessa, surulla ja vihalla ei ole tällä hetkellä rajoja:`(



Miten tälläisestä voi edes selvitä täysijärkisenä?! Tuli jo katkerana mieleen että annan lapset isälle ja tälle uudelle naikkoselle, niin saavat sitten leikkiä kotia oikein kunnolla.. Etä äitinä sitten katselisin vaan sivusta kuinka suhde tätä kestää. Vaikka oikeasti en tietenkään olisi ikinä valmis lapsistani luopumaan.



Kenelleekkään muulle en ole tästä tilanteesta puhunut, kuin parhaalle ystävälleni. Puhuminen auttaa, mutta samalla myös ahdistaa kertoa kaikkia täitä tunteita.. Kuitenkin rakkaus mieheeni ei ole mihinkään kadonnut...:`(