kilahdin taas, onko väärin vaatia, että koululaisen kaverit kävisivät ensin kotona

Mut mielelläni kyllä tein muutaman juustovoileivän enemmän. Eli aamuisin tein valmiiksi 4-6 voileipää pojille.... ;) Nyt ei enää tarvitse, poika on jo yläasteella.

Meillä tyttö soittaa läksyjen jälkeen kavereilleen ja jos ovat varattuja, on kotona ja tekee jotain muuta vaikka siskonsa kanssa.

Ei siitä mitään traumoja saa.

4-6 voileipää pojille. Meilläkun jo se yksi poika vetäsee sen 4 voileipää ja hoikkia ovat.

Ainakin oma poika. Eikä vieraatkaan sit saaneet enempää kun ei ollut. Eivät sentään menneet jääkaapille ;)

Koittakaa nyt vanhemmatkin vähän järkiintyä. Kohtuus kaikessa, myös murkkujen syömisissä! Moni puolustelee että kotona on "isoruokainen urheilijapoika", totuus on yleensä lähempänä "plösöä, tietokoneella aikansa kuluttavaa possua". Välipala on käsittääkseni vain jotain, mikä pitää pahimman nälän poissa päivälliseen asti- eli vaikkapa hedelmää ja yksi tai max. kaksi leipää.

ei taida sulla olla aktiivisesti urheilevia poikia, jotka ovat kasvuiässä. Ne kun tuppaa syömään usein kuin hevoset, paljon enemmän kuin aikuinen ja silti ovat hoikkia...

Kotiäitivuosina tarjosin kyllä aina kavereillekin välipalaa, mutta harvoinpa kelpasi. Yleensä odottivat vieressä kun oma poikani (pakotettuna hänkin) söi.



Joten jos poikani koulun jälkeen menee kaverilleen, kiva. Olen sanonut että ruokaa ei saa pyytää, mutta jos tarjotaan, saa syödä. Harvassa on ne kerrat kun on syönyt.

kaikilla on omat tapansa ja niitä sitten on kunnioitettava.



Meilläpäin tuo ei vain oikein toimisi. Tässä meidän suunnalla asuu lapsen kavereista yksi tyttö ja yksi poika, mutta asuvat huomattavasti kauempana tai ihan eri suunnalla. Meillä saavat nämä kauempana asuvat kaverit tulla suoraan (99,9% kysyvät luvan etukäteen) ihan mielellään ja välipala kyllä tarjotaan. Keskivertopäivä meidän kolmaluokkalaisella kuitenkin päättyy kahdelta ja kotiin kävely vie 20-25min. Jos kaveri kävelisi ensin omaan kotiin ja sitten meille, kuluisi aikaa noin 1-1½ tuntia + välipalan syönti ja mahd. läksyjen teko... Pyörällä tosin menisi nopeampaa...

Tuolla aikataululla me oltaisiin jo itse kotona ja päivällinen pöydässä. Tykkään mielummin, että lapset tulee suoraan koulusta leikkimään ja sitten kun syödään iltaruokaa, menevät omaan kotiin syömään. Yksi voileipä meiltä kyllä löytyy ylimääräistä.

meille saa tulla ja leipää saa ottaa ja tarjota. soittaa luvan jos haluaisi jotain herkkua kuten jätskiä. joutuu siis soittaa koska herkkuja ei syödä ilman lupaa. joskus olen itsekin kotona.

meillä lapset saavat käydä kavereilla heti koulun jälkeen ja sitten myöhemmin kotiin ja syömään sekä tekemään läksyjä. Jos sä tuommosta alat vaatimaan, niin sitten ei ainakaan meidän lapset voi sun lastesi kanssa olla ollenkaan.

et sinä voi päättää sitä saavatko lapsesi mennä kavereille heti koulun jälkeen. Kyllä perhe ihan itse päättää ottaako vieraita vastaan ja jos ottaa niin milloin. Oletatko myös välipalatarjoilua lapsillesi?

Sinä sitä et ainakaan voi päättää. Meillä lapset saavat mennä kavereilleen suoraan koulun jälkeen ja olla kello 17.00 asti joilloin tulevat kotiin syömään. En odota kenenkään tajoavan lapsilleni mitään valipaloja, olen jopa kieltänyt syömästä. Meillä on ruoka kello 17.00 ja sen jälkeen tehdään läksyt ja ollaan kotona ja käydään harrastuksissa. Onneksi meilläpäin tämä on yleinen käytäntö. Kenelläkään lapsista ei ole keskellä päivää vanhempia kotona, joten on oikein mukavaa, että lapsilla on kavereita. Illat vietetään sitten enemmän perheen kanssa.

aikansa viettävät kunhan eivät tule meille.

Meillä tyttö menee kouluun syksyllä. Eskariaikana olen tarjonnut (piha)kavereille välipalaa, mutta en ruokaa.



Olen hoitovapaalla, joten olen ajatellut, että koulu aloitetaan meillä niin, että tyttö tulee kotiin välipalalle ja läksyt tehdään heti. Suuri osa koulukavereista on silloin iltapäiväkerhossa, ja pihakaverit voivat odottaa sen aikaa. Saa nähdä, miten käy!



Tällä hetkellä ottavat pihakavereiden kanssa usein pienet eväät pihaan mukaan. Juoksevat vuoron perään kaikkien kavereiden kotona, ja ikkunasta näen kun ovat pihassa. Jos meillä on varaa, tarjoan välipaloja mielelläni. Ruokailu taas minun mielestäni kuuluu omaan kotiin. Onhan se kurjaa, jos tekee ruuan, eikä kukaan jaksa sitä syödä.



Nyt keväällä ollaan välillä oltu pahasti visan puolella, olen laskenut euroja, että saan välipala-ainekset kasaan ja yrittänyt säästää kaikessa muussa (esim. pärjätäänkö näillä vaipoilla vielä seuraavaan päivään, kun tilille tulee taas rahaa). Silloin on kurjaa, kun tyttö tulee pyytämään kaverilleenkin syötävää. Kai se on omituista, mutta välillä kyse on tosiaan ollut muutamasta eurosta. On tämä ollut minulle myös jonkinlainen totuttelukysymys; mikä kuuluu asiaan ja mikä ei, miten meillä toimitaan.

Musta tuo on naurettevaa, että ensin mennään kotiin syömään. Ihan kuin olisi joku köyhä kirkonrotta. Kyllä sitä nyt voi antaa sille kaverillekin syömistä, ettei tarvitse kodon kautta tulla kyläilemään.

Meille ainakin tullaan koulun jälkeen ja syödään heti ja sitten tehdään läksyt. Ei niille tarvitse syöttää koko maailmaa, vaan laittaa leivät tms. määrältä mitä voi syödä.

Ja eihän niiden kavereiden tarvi koko päivää olla kylässä.

Musta tuo on naurettevaa, että ensin mennään kotiin syömään. Ihan kuin olisi joku köyhä kirkonrotta. Kyllä sitä nyt voi antaa sille kaverillekin syömistä, ettei tarvitse kodon kautta tulla kyläilemään.

Meille ainakin tullaan koulun jälkeen ja syödään heti ja sitten tehdään läksyt. Ei niille tarvitse syöttää koko maailmaa, vaan laittaa leivät tms. määrältä mitä voi syödä.

Ja eihän niiden kavereiden tarvi koko päivää olla kylässä.

ja joka päivä.

Meillä sääntönä että koulusta suoraan kotiin, välipala ja sitten läksyt ja siitä ei tingitä. Lapsetkin tarvii säännöllisyyttä...

Sen jälkeen ku hommat on hoidossa on aikaa kavereille ja seurustelulle...

Ja kyllä meilläpäin ainakin on välillä alakoululaisella niin paljon läksyjä et niihin aikaa vierähtää ja kokeisiin lukemista etten missään nimessä jättäisis niitä iltaan. Silloin tulee hyvin nopeesti väsy ja nukkumaan menoaikakin vastaan, sillä siitäkin olen todella tarkka että koulukas menee ennen yhdeksää illalla nukkuun.

ELI ihan oikeutetusti kilahdit, kaverit kotiin vaan siks aikaa ku hommat on hoidettu.

Moni unohtaa perhesuunnittelussa sellaisen pikkuseikan että joskus ne söpöt pallerot kasvavat teineiksi, joilla on kavereita ja niilläkin pohjaton nälkä...



Miksi niin moni vetää herneet nenään jos vieraan lapsen kutsuu pöytään? Aika outoa että välipalan saa antaa (oudompaa se, että sitä ei saisi antaa...olisitko itse syömättä 6-7 tuntia??), mutta ruoka on ehdoton EI. Nypitään rusinat pullasta; "kyl sä voit meidän Janille jotain pientä antaa ja kattoa sen perään kun me ollaan viel töissä mut sitten kuudelta alkaa MEIDÄN PERHEEN AIKA JA KETÄÄN EI TULE MEILLE". Huhheijaa. No, kukin tavallaan...



Tuohon vieras-juttuun sanoisin että lapsivieras on minusta ihan yhtä arvokas kuin aikuisvieraskin. Jotenkin typerää että aikuisia pokkuroidaan, keitetään kahvit ja pöytä notkuu (vähintään sitä pakastepullaa), mutta lapsen kavereita nyrpistellään ja pistetään odottamaan suljetussa huoneessa sen ajan kun perhe syö! Onko ihmekään että moni lapsi tai nuori kokee itsensä vähempiarvoiseksi?? Meillä ei mitenkään kylvetä rahassa, mutta en jaksa keksiä sellaista välipalaa joka veisi konkkaan perheemme, edes jokapäiväisenä...kun se lapsikin on osa perhettä ja eri ikäkausiin kuuluu eri menoja.

Kyllä se nyt vaan tuppaa olemaan niin, että ne joiden kotona ei ole aikuista koulun jälkeen, tulevat välipalalle mielellään kylään. Ja ei heille koskaan mennä vastavuoroisesti, kun siellä ei ole ketään aikuista mitään laittamassa tai on peräti sanottu, että ei saa tuoda kavereita, kun vanhemmat eivät ole paikalla. Naapurin rouva havahtui asiaan, kun kysdelin häneltä, että miten heidän 12-vuotias tyttärensä viettää iltapäivät ennenkuin perhe tulee kotiin. Äiti kysyi siinä minun aikanani, että missä Pinja syöt ja mitä teet koulusta tultuasi. Tyttö vastasi, että hän menee aina Katariinalle, saa siellä välipalan, leikkii, tekee läksyt ja tulee kotiin sitten. Äitiä nauratti, että pitäisköhän tarjota Katan äidielle hieman ruokarahaa. Minua hämmästytti. Äiti, joka ihan ok, käy normityössä, ei ongelmaperhe eikä äiti edes tiedä, missä lapsi syö ja millä kustannuksella.

Töissäkäyvien vanhempien kotiin ei lapsi todennäköisesti saa tuoda kavereita ennenkuin vanhemmat ovat tulleet kotiin. Siksi mennään aina sinne missä äiti on kotona odottamassa välipalan kanssa? Kyllähän se ajanmittaan rupeaa potuttamaan, kun aina samat vieraar lapset istuvat ruokapöydässä??

Mä ainakin sanon että voit olla meillä kylässä kello 18 asti esimerkiksi.

En minä katsele heitä koko hemmetin ehtoota, vaan haluan olla myös lapseni kanssa perheen kesken.

On muuten kiva kun lapseni kaverit sanovat, että onpas sinulla kiva äiti! : )

olis pitänyt hoksata laskea se, että parhaimpana päivänä jokaisella neljällä lapsella on pari kaveria kylässä. Eli mun pitäis automaattisesti ruokkia 8 ylimääräistä lasta jogurteilla ja leivällä ja hedelmillä ensin välipalaksi ja ostaa sitten 8 ylimääräiselle lapselle broileripihvejä kun niille pitää tarjota ruoka.

Muahhaaaaaaaa...päivän paras av.provo.

Moni unohtaa perhesuunnittelussa sellaisen pikkuseikan että joskus ne söpöt pallerot kasvavat teineiksi, joilla on kavereita ja niilläkin pohjaton nälkä...

Miksi niin moni vetää herneet nenään jos vieraan lapsen kutsuu pöytään? Aika outoa että välipalan saa antaa (oudompaa se, että sitä ei saisi antaa...olisitko itse syömättä 6-7 tuntia??), mutta ruoka on ehdoton EI. Nypitään rusinat pullasta; "kyl sä voit meidän Janille jotain pientä antaa ja kattoa sen perään kun me ollaan viel töissä mut sitten kuudelta alkaa MEIDÄN PERHEEN AIKA JA KETÄÄN EI TULE MEILLE". Huhheijaa. No, kukin tavallaan...

Tuohon vieras-juttuun sanoisin että lapsivieras on minusta ihan yhtä arvokas kuin aikuisvieraskin. Jotenkin typerää että aikuisia pokkuroidaan, keitetään kahvit ja pöytä notkuu (vähintään sitä pakastepullaa), mutta lapsen kavereita nyrpistellään ja pistetään odottamaan suljetussa huoneessa sen ajan kun perhe syö! Onko ihmekään että moni lapsi tai nuori kokee itsensä vähempiarvoiseksi?? Meillä ei mitenkään kylvetä rahassa, mutta en jaksa keksiä sellaista välipalaa joka veisi konkkaan perheemme, edes jokapäiväisenä...kun se lapsikin on osa perhettä ja eri ikäkausiin kuuluu eri menoja.

kulmakunnan töissä käyvien vanhempien kakarat eka-ja tokaluokilla.



Meillehän ne kertyi kun vanhemmat ei raskineet maksaa iltapäiväkerhoa. Kotona ei oltu laitettu välipalaa. Pienen olisi pitänyt osata itse tehdä se. Meillähän ne sitten söi.



Ratkaisin ongelman sillä, että leivoin sämppyjä ison läjän aina aamuisin niin riitti ruokaa ruokkia nää yksinäiset lapset.



Niin ja vastavuoroisuutta ei ole koskaan löytynyt. Mutta en kyllä panekaan omiani syömään naapuriin koulun jälkeen välipalaa. Jos on pienemmätkin menneet suoraan kylään, on heillä ollut repussa mehu ja välipalapatukka ihan kotoa laitettuna, ettei tarvi naapureiden ruokkia meidän lapsia. Tätä tapaa ei näy kukaan muu noudattavan. Iloisesti vain maksatetaan ruoat toisille jos vain siihen alkaa.



Se neljän äiti

Jos sulla ei ole varaa ruokkia 10 ylimääräistä/päivä. Älä hanki lapsia ollenkaan.

Vallan hyvin sitä vastoin voi selittää lapsen kavereille, että teille pääsee vasta klo X.



Meillä lapset kysyvät _aina_ ennen kuin tuovat kavereita kotiin. Tosin meille saavat kaverit tulla välipalalle - samoin kuin lapsen kavereille saa mennä välipalalle.



Nyt on enää kaksi kouluikäistä (ja yksi tulossa kouluikään). Molempien kavereita roikkuu meillä aika ajoin jääkaappia tyhjentämässä =), mutta samoin tyhjäävät lapset jääkaappia niiden kavereiden luona, jossa niin saa tehdä.



(Ja eilen kävi illasta lukion 3. luokkalainen, kohta koulusta poistuva syömässä iltapalaa kahden kaverinsa kanssa =). Olivat minusta somia kolme teiniä tortilloja kasaamassa keittiön pöydän äärellä, samaan aikaan kuin 11 vee pikkuveli veteli omaa tortillaansa.)



Tarkoitus ei ole muuten sitten arvostella. Jokainen tyylillään :) ja joka kodissa omat säännöt. Meillä on lapsia sen verran monta (5), että pari suuta lisää ei tunnu oikein missään. Ruokaa on kuitenkin varattuna.

mut sitä mä en ymmärrä, että mikä ja kuka sä oot sanelemaan, että milloin toisten pitää läksynsä tehdä? Meillä läksyt tehdään vasta sitten kun on illalla vanhemmat kotona auttamassa jos on tarpeen ja on myös levätty koulupäivän rasituksesta, saatu liikjuntaa ja raitista ilmaa ja jaksetaan taas keskittyä istumiseen. Paitsi joskun kun pojat haluavat tehdä läksyjä/ryhmätöitä yhdessä.

kyllä ne lapset kuitenkin tietävät, että välittämistä se on.