kilahdin taas, onko väärin vaatia, että koululaisen kaverit kävisivät ensin kotona

mutta meidän lapset kyllä sais tehdä ensin läksynsä, sitten vasta lähteä kyläilemään.

ajattelisin, että olisi vain kiva, jos lapsella olisi iltapäivällä joku kaveri. Mieluummin niin päin, että kaverit nähdään iltapäivällä ja ilta olisi sitten koko perheen yhteistä aikaa. Alakoululaisen läksyt ehtii varmasti tehdä myös iltaruoan jälkeen. Ja mua ei haittais, jos pari kaveria söis välipalan meillä, voisin kyllä tarjota voileivän ja mehua/jugurttia tms. Mukavampi lapselle, että on seuraa kuin että joutuisi olemaan ihan yksin.

lapsen kaverit tulee meille odottamaan, että vanhemmat hakee koulusta. Kotimme tuntuu olevan epävirallinen iltapäiväkerho. Ei se mua haittaa, tosin 2 kaveria kerrallaan saa olla, useammasta täytyy pyytää lupa. Luokkakaverit asuu ympäri kaupunkia, joten ei niitä muuten voi niin nähdä vapaa-ajalla.

minä ja monta muuta sisarusta ollaan päivisin kotona.

Ja kun useimmat kaverit asuvat eri suunnalla, niin joutuisivat kulkeemaan jopa 5-7 km ylimääräistä, jos pitäisi ensin kotona käydä.

Mutta toisaalta munkin mielestä läksyt on parast tehdä koulun jälkeen. Siinä on jo kuitenkin ehtinyt virkistyä kotimatkan ja välipalan verran, joten kyllä siinä jo jaksaa ne läksyt sutaista. Illalla meillä ei enää kukaan jaksa mitään läksyjä tehdä. Se on sitten yhtä vääntämistä väsyneenä. Ei mitään järkeä jättää läksyjä iltaan.

omaan kotiinsa, ei kai tämä mikään motelli ole??

On tämä hänenkin kotinsa. Myös monien lasten kavereiden vanhemmat ovat vielä soitelleet ja kysyneet, käykä se meille. Kaverit on useinmmiten välimatka syistä meillä, ja minulle se sopii. Jokainen tekee omat valintansa, ja fiksut vanhemmat näköjään osaa asiasta kysyäkin.

Mut mielelläni kyllä tein muutaman juustovoileivän enemmän. Eli aamuisin tein valmiiksi 4-6 voileipää pojille.... ;) Nyt ei enää tarvitse, poika on jo yläasteella.

Meillä tyttö soittaa läksyjen jälkeen kavereilleen ja jos ovat varattuja, on kotona ja tekee jotain muuta vaikka siskonsa kanssa.

Ei siitä mitään traumoja saa.

Jos et halua syöttää vieraita kakaroita (ja kuka nyt haluaisi), miksi päästät ne sisään?

Kuka siinä taloudessa oikein päättää, omat muksut, vieraat muksut vai sinä?

En siis tajua tuollaisia vanhempia, sitten valitetaan täällä palstalla.

Meille ei ainakaan tule yksikään kakara ovesta sisään, jos niin syystä tai toisesta päätän.

Kyllä minä ainakin ihan mielelläni haluan välillä syöttää lasteni kavereitakin ja joskus kesällä olen tehnyt heille mehutarjoiluja terassille.

Oletko ajatellut joskus, että on ihan kiva vain ilahduttaa toisia? Varsinkin lapset ovat pienestäkin usein tosi tyytyväisiä.

Ilta on mukava olla perheen kesken. Meillä on sovittu että yhtenä päivänä viikossa, jolloin tulee enemmän läksyjä, niin läksyt tehdään kavereiden kanssa heti koulun jälkeen. Muulloin ne ehtii tehdä illalla.



Ja välipalakaan ei mikään ongelma ole, yleensä kaikki välipalat on jääkaapissa syömättä, vaikka kuinka olisin käskenyt syömään.



Mistä niitä lapsia löytyy jotka välipalaa tahtoo syödä?

tarjoan välipalan ja läksyt tekevät yhdessä, varsinkin niille kavereille joille muuten tulisi tolkuttoman paljon kulkemista.

Mikäli vanhemmat on töissä, niin vaikea vahtia noudattaako lapsi sääntöjä.

Meidän 6v. poika tarjoisi jääkaapin tyhjäksi, jos voisi. Sitten itkeä tillittää, että kuka on hänen jäätelönsä syönyt, kun itse on avokätisesti niitä tarjoillut.

Ei meillä ainkaan ole varaa ruokkia muita, kun omat perheen jäsenet.

Vaikka poikani ei vielä olekkaan koululainen,niin ymmärrän kyllä mitä ajat takaa.

Toiset lapset on vaan niin höveliäitä tarjoomaan muille.

Siksi musta on parasta laittaa jokainen ensin kotiinsa syömään ja sitten vasta seurustellaan.



-ap

4-6 voileipää pojille. Meilläkun jo se yksi poika vetäsee sen 4 voileipää ja hoikkia ovat.

Niin se on parasta hoitaa eikä antaa vieraiden lasten pompottaa.



Meillä ei ainakaan tulisi elämästä mitään, jos naapurin tyttö saisi päättää, milloin lapseni esim. ulkoilee. Mitä olen vierestä kuunnellut, niin tämä tyttö osaa olla todella vaativainen.

Tai no, meillä sellainen ongelma, että kolmasluokkalainen poika pääsee puoliltapäivin useana päivänä ja tekee läksyt ja syö välipalan salamnanopeasti. Sitten saa pyytää kaverit kylään tai mennä jonkun hyvän kaverin luokse, mutta tästä pitää soittaa isälle tai äidille töihin. Mukavaahan se on, että lapsella on iltapäiväseuraa - vaihtoehtona pelaaminen ja tv. Mutta sama lauma on meillä aina illallakin ja nyt olen huomannut, että muiden pihoihin/sisälle ei saa illalla mennä. Meille sitten ovat tulossa. Sääntöjähän se vaatii, tiukkaa linjaa. Joskus mietityttää, mitä täsät hyvästä saan, kun laitan rajoja ja tarjoilen toisinaan välipaloja toisten lapsille. Monien vanhempia en edes tunne. Minä tunnen lapseni ja hänen kaverinsa, vaikka onhan se rasittavaa olla laumanjohtaja rankan työpäivän jälkeen. Ehkä tämä uhraus vielä palkitaan joskus, kun lapsi on teini-iässä. Meille voi tulla. Meidän pihassa saa leikkiä ja pelata.

Ja sitten tehdään läksyt. Toimii paljon paremmin kuin, että ensin kotiin ja sitten kavereille koska kaverit ei asu ihan naapurissa ja haluan, että ruoka-aikana lapset ovat kotona.

mutta meidän lapset kyllä sais tehdä ensin läksynsä, sitten vasta lähteä kyläilemään.

Sanon aina et jos se käy kaverin vanhemmille. Niiltä pitää aina kysyä lupa. Ei ole mun ongelma jos eivät kehtaa sanoa kieltävästi. Itse kyllä kehtaan aina välillä jos haluan olla yksin tai olen esim. väsynyt tai kipeä. Mutta kun tänne tulee lapsen kavereita, niin mielelläni heidät ruokin. Ei se ole kuitenkaan joka päiväistä. Oma lapseni syö todella pieniä annoksia, ettei varmaan kukaan mene vararikkoon.