En kestä ystävieni tapoja olla äitejä!

ja melko tuoreita äitejä. Nämä tavat, joilla he vauvojaan nyt kohtelevat, alkavat olla kaveruuden esteenä.

En tajua miksi minun pitäisi ajatella olevani yhtä huono äiti kuin muutkin? Annoin lapselleni raittiin kehityksen kohdussa, imetän koska voin, käytän kestovaippoja, en jätä häntä yksin huutamaan ja pyrin siihen, että hän ymmärtää miten rakas ja toivottu lapsi hän minulle on sellaisena kuin on.

Siihen verrattuna, mitä kirjoitin edellä ystävieni äitiydestä, oma tapani on paljon parempi millä tahansa mittarilla. Enkä tiedä miksen voisi sitä sanoa suoraan?

Voithan sä uskotella olevasi parempi ihminen kuin muut, mutta se mit

Ei ole olemassa mitään perustetta, millä voisi väittää jollekin vauvalle tupakan tai alkoholin sopivan kohdussa, huudattamisen ja yksin jättämisen sopivan vauvana tai korvikkeen sopivan paremmin kuin rintamaidon.

-Väitinkö että on?

kun et ymmärrä tai halua ymmärtää, mitä tarkoitan, niin antaa olla.

Sinulle on vielä tässä vaiheessa tärkeää olla muita parempi ja se on ok. Toivottavasti silti osaat vielä joskus ajatella toisinkin.

Mitäs jos sinun lapsestasi ei tulekaan parempaa kuin kavereidesi lapsista?

ei kanna vastuutaan, sehän tässä on koko homman pointti. Vastuuton äiti on huono äiti, eikä se siitä muutu vaikka kuinka yritettäis ymmärtää.



Ap, mä olen ottanut reilusti yhteyttä serkkuuni joka on lapsilleen kovakourainen, ja esimerkiksi isäni on antanut hänelle porttikiellon kotiinsa nähtyään kuinka serkkuni löi kolmevuotiasta lastaan. Toiseen, kaveriini, katkaisin välit kokonaan, kun hän kiristi miestään lapsella (hankkiutui tahallaan raskaaksi kun mies yritti erota parin kuukauden seurustelun jälkeen) ja sen jälkeen kohteli lasta huonosti - lapsi on tarvinnut äitinsä vuoksi psykiatrista hoitoa. Mä en vaan kestänyt katsoa sitä touhua - ja luojan kiitos kaverinsa sentään saa valita!!



Kummallinen tää nykymaailma kun ei saa sanoa suoraan että osa ihmisistä on niin itsekeskeisiä, kypsymättömiä ja tunnekylmiä ettei heidän pitäis koskaan lapsia saadakaan!

Jos pienen vauvan jättää yksin huutamaan,hänelle tulee traumoja.Psyykkisesti vauva kokee,kuin putoaisi tyhjyyteen..tuollaista kohtelua kokevan lapsen haluaisin ottaa huostaan ja antaa kunnollisen kodin.

paskoja ovat ap:n kuvaamat äidit. Lapsiparat.

Miten se on oleellista?

Joo tuo on yksi tapa toimia. Tiedätkö mitä minä tein kun yksi ex-kaveri osoittautui hulluksi äidiksi? Huolehdin hänen lapsistaan niin paljon kuin pystyn ja huolehdin edelleen. Minusta sinun on turha pistää kaikkea vastuuta tuon ko. äidin syyksi. Olisit itse voinut tarjota jotain parempaa lapsille kehityksen tueksi, mutta etpä viitsinyt. Joten sinuna en arvostelisi.

Tällä lyöjällä on varmasti itsellään ollut aivan surkea äiti. Olisit voinut olla osa ketjua joka katkaisee perinteen. Muttet viitsinyt. Täällä vaan paheksut. Oletko mielestäsi hyvä ihminen?

ei kanna vastuutaan, sehän tässä on koko homman pointti. Vastuuton äiti on huono äiti, eikä se siitä muutu vaikka kuinka yritettäis ymmärtää. Ap, mä olen ottanut reilusti yhteyttä serkkuuni joka on lapsilleen kovakourainen, ja esimerkiksi isäni on antanut hänelle porttikiellon kotiinsa nähtyään kuinka serkkuni löi kolmevuotiasta lastaan. Toiseen, kaveriini, katkaisin välit kokonaan, kun hän kiristi miestään lapsella (hankkiutui tahallaan raskaaksi kun mies yritti erota parin kuukauden seurustelun jälkeen) ja sen jälkeen kohteli lasta huonosti - lapsi on tarvinnut äitinsä vuoksi psykiatrista hoitoa. Mä en vaan kestänyt katsoa sitä touhua - ja luojan kiitos kaverinsa sentään saa valita!! Kummallinen tää nykymaailma kun ei saa sanoa suoraan että osa ihmisistä on niin itsekeskeisiä, kypsymättömiä ja tunnekylmiä ettei heidän pitäis koskaan lapsia saadakaan!

..pitäisikö niitä vaan sietää vai ei.



Tarkoitan sitä, että esimerkiksi lasten lyöminen tai jättäminen yksin kotiin kun lähtee itse baariin on varmasti kaikkien täysipäisten ihmisten mielestä ehdottomasti väärin! Silloin asiaan täytyisi puuttua.



Toisaalta on monia erilaisia tapoja olla hyvä äiti. Esimerkiksi itse olen joutunut käsittelemään omia epävarmuuden tunteitani, kun olen huomannut siskoni erilaisten kasvatustapojen ärsyttävän minua. Olen ymmärtänyt, että ärsytys johtui omasta epävarmuudestani (oman 'hyvän äitiyden' pönkittämisestä) ja osittain myös omasta mukavuudenhalustani (esim. siskon lapset saivat valvoa jouluna klo 23 asti kun omat lapset olivat jo nukkumassa ja olisin halunnut rauhoittua viettämään aikuisten aikaa). Siskoni valinnat ovat kuitenkin sellaisia, että ne eivät lasten kehitystä varmasti sen enempää vaaranna kuin minunkaan (esimerkiksi me tehtiin ns. lempeää unikoulua, sisko taas on sitkeästi valvonut huonosti nukkuvien lapsien kanssa, kun ei ole halunnut unikouluttaa).



Toki faktaa löytyy esimerkiksi siitä, ettei raskausajan tupakointi ole lapselle hyväksi. Toisaalta, se ei ole kuitenkaan niin suuri riski, että esimerkiksi lastensuojelu siihen puuttuisi. Joten ehkä kuitenkin kannustaisin sinua ap myös miettimään, miksi nämä asiat ärsyttävät sinua niin kovasti?



Joskus ystävyyssuhteissa vaan käy niin, ettei enää tunne olevansa samalla aaltopituudella. Joskus erilaisuuden oppii hyväksymään, vaikkei kaikista asioista samaa mieltä olisikaan.

Ap - minusta teet aivan oikein. Elämässä tulee hetkiä jolloin erotetaan jyvät akanoista ja tässä näet kavereidesi todellisen luonteen. Kukaan normaali ihminen ei jätä viikon ikäistä vauvaa yksin huutamaan tai kiristä miestä kännien vetämisellä. En ikinä pystyisi olemaan ystävä ihmisten kanssa, joiden mielestä nämä tavat ovat ihan ok.

just tuota mä tarkoitan sillä, että asioita ei saa sanoa ääneen. Mun serkun äiti ei ole koskaan lyönyt häntä. Ok, hänellä on ollut omat ongelmansa, mutta hän ei ole KOSKAAN ollut noin huono äiti kun serkkuni.Hän on aina sentään yrittänyt. Mun serkku ei ole uhri sen enempää kuin hänen sisaruksensa (jotka on vanhempina ok ja yrittävät parhaansa) vaan hän on väkivaltainen, äkkipikainen ja vallanhaluinen ihminen joka kiusaa lapsiaan koska pystyy kiusaamaan.



Ja tämä toinen kaverini;sillä energialla, mitä auttaa ihmistä, jonka ensisijainen toimintamalli on manipulointi eikä hän koskaan aio muuttaa tuota toimintamalliaan, auttais kymmeniä tavallisia ihmisiä. Hänen lapsensa oli päivät päiväkodissa, illaksi lapselle oli maksettu lastenvahti, sukulaiset olivat maksaneet hänelle siivoojan ja lastensuojelu hankki hänelle tukiperheen (lapsi huostassa nyt). Hän näki lastaan siis tunnin verran päivässä ja sinä aikana sai lapsen sellaiseen kuntoon että lapsi tarvitsee vielä vuosia tukea päästäkseen tasapainoon. Tuohon ei moni edes pystyis vaikka yrittäis! Mun kaveri käytti lastaan kiristääkseen ja pyörittääkseen kaikkia ihmisiä ympärillään oman tahtonsa mukaan - myös minua. Mä ehdin auttaa häntä ihan liian monta kertaa ennen kuin ymmärsin, että "ymmärtämällä" mä vaan pahennan asioita. Ja tällä kaverillani oli myös ihan tavallinen koti, ei väkivaltaa, ei erityistä turvattomuutta. Me ollaan tunnettu lapsesta asti ja hän oli jo silloin erilainen kuin muut.

ollakseen itse parempia.



Tää on sitä samaa paskaa, kun "hyvän perheen" lapset alkaa käyttää huumeita. Täydellinen tunnekylmyys on lapsille vielä pahempaa, kuin hulttio äiti. Ja tunnekylmyyttä on juuri se, että ei näe itsessään vikaa, vain muissa, valitettavasti lapsessaankin.