En kestä ystävieni tapoja olla äitejä!
Olen 25-vuotias "nuori äiti". Ystäväpiirini naiset ovat alkaneet saada vauvoja ja minua kertakaikkiaan kuvottaa välillä heidän tapansa olla äitejä. Yhteen olen katkaissut välit jo kokonaan, sillä en voi katsoa hänen touhuaan vierestä.
Todella useat ovat tupakoineet läpi raskauden. Joku lääkäri oli sanonut, että yksi viikkoannos ei aiheuta vauvalle haittaa, joten ainakin joka viikko oli juotava täysi viinilasillinen. Vauvaa käytettiin myös kiristyskeinona parisuhteessa tyyliin "mene kavereiden kanssa ulos, niin vedän kännit vaikka olen raskaana".
Viikon ikäinen vauva saa huutaa ilman syliä, kun "se on taas niin kiukkuisella päällä". Moni ei myöskään imetä, koska ei halua sen rajoittavan elämäänsä ja eräs kaverini kertoi minulle kahvilassa kesken imetyksen, että on aina inhonnut äitejä, jotka imettävät julkisesti.
En voi sietää näitä asioita, eikä yksikään vauva mielestäni ansaitse tuollaista äitiä. Toisiinsa nämä äidit suhtautuvat todella rennosti, joten vika taitaa olla minussa.
Kommentit (30)
No hyvä että SINÄ olet täydellinen äti...
Kuulostat epävarmalta omasta äitiydestäsi, kun vertailet muihin. Kukin taplaa tyylillään. Kyllä se täydellinen äiti voi tosiasiassa olla ihan yhtä huono äiti kuin hulttio äiti: on aika vaikeaa olla täydellisen äidin lapsi.
ettei sulla ole muuta elämää, ainut mikä noista asioista on oikeesti paha, on se tupakka, mutta että sen takia menis välit kaverin kanssa...
ei kuulu huutaa yksin sängyssä, eikä raskaana ollessa tule juoda yhtään lasia viiniä, eikä miestä uhkailla sillä, että sikiölle aiheutetaan vaaraa.
Ei tuo ole rentoa äitiyttä, vaan välinpitämätöntä ja itsekästä.
Ja mulla on ikää melkein 50 v.
Vastauksista päätellen taisi kolahtaa moneen..
Nämä jostka heti arvostelevat sinua, kun uskallat kertoa tavoista, mitkä ärsyttävät sinua, eivät ilmeisesti ole itse perehtyneet lapsen tarpeisiin jo kohdussa ollessa. Sääli, koska jos olisivat, tietäisivät nämä ihan yleisessä tiedossa olevat suositukset ja niiden rikkomisen haitat lapselle:
Tupakointi: jokainen savuke voi vahingoittaa sikiötä, joka tupakointia puolustaa, on liian heikko lopettaakseen ja epäkelpo äidiksi, kun ei laita lapsen hyvinvointia oman "heikkoutensa" edelle. Yäk sellasia "äitejä".
Ja itse kuitenkin poltin 15 vuotta, kunnes tulin raskaaksi, joten ihan varmasti tiedän mistä puhun.
Viini ja alkoholi: Kukaan terveydenhuollon ammattilainen ei suosittele näitä raskaana olevalle. Lisätietoa niiden vaaroista löytyy jopa netistä pilvin pimein. Hyi taas äitejä, jotka ovat liian heikkoja, laittaakseen lapsensa hyvinvointia oman heikkoutensa edelle. Ja itse olen toipuva alkoholisti, joten taas tiedän kokemuksesta alkoholista ihan liian paljon.
Kiristys parisuhteessa: Daa. Onko se ihan terveen oloinen ja aikuinen suhtautuminen ihmiseen, jonka kanssa aikoo elää: jos teet, niin mäkin teen ja vahingoitan vaikka lastani? Älytöntä.
Ja lopuksi, vauva kertoo itkulla jonkun asian tarpeesta/puutteesta, oli se sitten nälkä, syli tai uni, märkä vaippa, mahakivut. Äidin velvollisuus on huolehtia vauvasta oli tilanne mikä hyvänsä.
Miten näin yksinkertaiset asiat voi olla niin vaikeita ymmärtää? Mikä teitä vaivaa? Ja sinänsä tätä mun kirjoitusta ei voi kritisoida, koska kirjoitin vain kylmiä tosi-asioita. Joitten ei pitäis olla "kylmiä" saati " julmia".
Itseäni ärsyttäisi aivan samat asiat!
Jos on valmis tekemään lapsen, eikö pitäisi olla valmis myös tarjoamaan hänelle ensiluokkaista hoitoa, sitoutumaan lapseen ja varmistamaan hänelle terveen kehityksen ja mahdollisuuden hyvään elämään.
Raskaana ei todellakaan tule juoda tai polttaa, imetys on lapsen eduksi (nykyään on todella kypsymättömiä ja rehellisesti SURKEITA äitejä, jotka eivät vain viitsi imettää itsekkäistä syistä). Pieni vauva tarvitsee itkiessään aina syliä, sen ikäinen ei osaa manipuloida tai "kiukutella".
Kannattaa jättää se lapsenteko siihen hetkeen, kun on valmis laittamaan toisen tarpeet omien edelle ja kantamaan vastuuta toisen elämästä. Sitähän se vanhemmuus on.
Mielestäni tuollaiset eivät ole huonoja äitejä mutta välinpitämättömiä.
Imettämättömyydestä ei ketään saisi tuomita.
tai sitten ottaa etäisyyttä.
Moni asia on tosiaan "kukin taaplaa tyylillään" -tyyppisiä eikä niillä ole oikeasti merkitystä, mutta joskus voi huomata, että äitiys ei yhdistäkään ja jos erot ovat liian suuret niin sitten ei voi mitään.
Mun yksi kaveri lopetti hyvin sujuneen imetyksen, mitä mun oli tosi vaikea kestää. Mä en tuominnut hänen ratkaisuaan, mutta mun oli pakko ottaa etäisyyttä.
Nyt lapset ovat jo 10-vuotiaita ja me on taas lähennytty.
todella tuomittavia ja ihmettelen näitä "anna kunkin olla sellainen äiti kuin on". Ihanko oikeasti jonkun mielestä on ok huudattaa viikon ikäistä lasta tai tupakointi raskaana? No, ilmeisesti on, kun nämä ap:n kaveritkin näin tekevät. Ja toi "kännienvetouhkailukin" on wt-meininkiä pahimmasta päästä.
Kuvottavaa meininkiä siis mustakin - toivottavasti löydät uusia kavereita.
Voihan noi faktoina todeta ja pitää itseään parempana kuin muita, mutta, mutta, mutta: ap kertoo arvostelemiensa tyyppien olevan kavereitaan! Jokainen voi itse valita missä seurassa liikkuu ja yleensä sitä valitsee kaltaisensa seuran.
Meissä kaikissa äideissä on vikoja ja valitettavasti paljon vikoja: me olemme kaikki ihmisiä! On kovin tekopyhää arvostella täällä muita nimettömänä ja vaikka miten vetoatte faktoihin, pidän teitäkin syyllisinä: te ette ole muita parempia äitejä, enkä ole minäkään.
Jokainen toistaa perimäänsä ja pystyy olemaan yhtä hyvä vanhempi, kuin omat vanhemmat ovat olleet. Lukekaapa Alice Millerin lahjakkaan lapsen draama ja voitte ymmärtää mitä tarkoitan. En sano, että olisi hyvä tupaikoida raskaana tai huudattaa lasta tai kiristää miestään, mutta sanonpahan vain että syytön heittäköön ensimmäisen kiven!
Jos ette pysty tajuamaan omaa syyllisyyttänne äiteinä, niin silloin syyllistätte muita.
ja minä ymmärsin sen niin, että pitäisi tajuta katkaista se huono ketju, eikä jatkaa sitä ja pelkästään ymmärtää, että se toimii noin kun sillä oli huono lapsuus.
No, voihan siitä toki joku saada vahvistusta omalle huonolle käytökselleen kun voi perustella, että mää oon itse uhri.
i]Voihan noi faktoina todeta ja pitää itseään parempana kuin muita, mutta, mutta, mutta: ap kertoo arvostelemiensa tyyppien olevan kavereitaan! Jokainen voi itse valita missä seurassa liikkuu ja yleensä sitä valitsee kaltaisensa seuran.
Meissä kaikissa äideissä on vikoja ja valitettavasti paljon vikoja: me olemme kaikki ihmisiä! On kovin tekopyhää arvostella täällä muita nimettömänä ja vaikka miten vetoatte faktoihin, pidän teitäkin syyllisinä: te ette ole muita parempia äitejä, enkä ole minäkään.
Jokainen toistaa perimäänsä ja pystyy olemaan yhtä hyvä vanhempi, kuin omat vanhemmat ovat olleet. Lukekaapa Alice Millerin lahjakkaan lapsen draama ja voitte ymmärtää mitä tarkoitan. En sano, että olisi hyvä tupaikoida raskaana tai huudattaa lasta tai kiristää miestään, mutta sanonpahan vain että syytön heittäköön ensimmäisen kiven!
Jos ette pysty tajuamaan omaa syyllisyyttänne äiteinä, niin silloin syyllistätte muita.
[/quote]
Sen voi katkaista vain kohtaamalla ne tunteet, joita ei lapsena voinut kohdata!
Enkä edelleenkään puolustele muiden huonoa käytöstä vaan kritisoin sitä, kun arvostellaan vain muita ikäänkuin itse oltaisi täydellisiä.
Luepas Millerisi uudelleen!
Polttavat verukkeella jos toisella tai ei vaan kiinnosta. Imettää ei tietenkän voida koska ei jaksa olla koko ajan vauva rinnalla ja tissit menevät pilalle.
Joku äiti sanoi joskus saaneensa syyllistäviä katseita ottaessaan maitopullon esille muiden imettäessä vauvojaan... minulle tuli sama tunne ottaessani tissin esille kun muut syöttivät pullosta.
Nämä tuntemani äidit ovat siis omasta tahdostaan siirtyneet korvikkeisiin eli kyse ei ole edes siitä etteikö maito olisi noussut tai vastaavaa.
Kaikki tuttavani eivät tietenkään toimi tällä tavalla, onneksi.
EN ole tupakoinut raskaana, EN ole käyttänyt alkoholia raskaana, EN ole uhannut vahingoittaa lastani mikäli tahtoani ei noudateta, EN ole ollut välinpitämätön vastasyntyneen itkua kohtaan..
Ja kyllä, pidän itseäni parempana äitinä, kuin sellaista joka tuota tekee ja sitä puolustelee.
ja en todellakaan tajua, miten voit ymmärtää sen, että voit hyväksyä lasten laiminlyönnin sen takia, että äiti ei ole saanut kokea tunteitaan.
Ihmiset tarvitsevat apua jos eivät itse jaksa olla aikuisia ja on jäänyt oma lapsuus kokematta. Eivät he tarvitse hyväntahtoista hymähtelyä Miller kainalossa tyyliin "ymmärrän, että tupakoit ja annat vauvasi huutaa, koska sinun äitisihän sanoi sinulle pahasti kun olit 4 vuotias"
En hyväksy Hitlerinkään tekoja, vaikka hänenkin lapsuus oli ankea.
Sen voi katkaista vain kohtaamalla ne tunteet, joita ei lapsena voinut kohdata!
Enkä edelleenkään puolustele muiden huonoa käytöstä vaan kritisoin sitä, kun arvostellaan vain muita ikäänkuin itse oltaisi täydellisiä.
Luepas Millerisi uudelleen!
Jokainen joka joskus on ollut äiti tai isä ja joka ei täysin kiistä omia tunteitaan, tietää omasta kokemuksestaan kuinka vaikeata vanhempien saattaa olla sietää lapsensa joitakin puolia. Erityisen tuskallista tämän myöntäminen on silloin kun me rakastamme lasta, haluaisimme tosiaan kunnioittaa hänen yksilöllisyyttään mutta emme pysty siihen. Suurpiirteisyyttä ja suvaitsevaisuutta ei voida saavuttaa älyllisen tietämisen avulla. Ellei meillä ole ollut mahdollisuutta tietoisella tasolla kokea ja läpityöskennellä lapsina itse osaksemme saamaamme halveksuntaa, me siirrämme sen edelleen. Pelkästään älyllinen tieto lapsen kehityksen lainalaisuuksista ei suojaa meitä ärtymykseltä eikä vihalta silloin kun lapsen käyttäytyminen ei vastaa meidän odotuksiamme tai tarpeitamme saati sitten silloin kun se uhkaa meidän omia puolustusmekanismejamme.
-----
Koska ihminen ei voi elää ilman tunteita, hän liittyy ryhmiin jossa hänen kielletyt tunteensä hyväksytään. Jokainen ideologia tarjoaa mahdollisuuden kollektiivisesti purkaa patoutuneita tunteita ja samalla pitää kiinni ihannoidusta kohteesta korvikkeeksi menetetystä hyvästä symbioosista oman äidin kanssa. Jokainen ideologia tarjoaa myös syntipukin oman ryhmä ulkopuolelta. Niinpä alusta asti halveksittua heikkoa lasta, joka kuuluu omaan itseen mutta joka on lohkottu siitä pois ja jolle koskaan ei ole annettu olemassaolon oikeutta, voidaan nyt tuon syntipukin muodossa halveksia ja taistella vastaan.
Tätä siis täälläkin: löydettiin syntipukiksi toiset "huonot äidit".
Te tulkitsettu mua nyt niinkuin piru raamattua: en ole hyväksymässä tai puolustelemassa sitä, mitä muut tekee väärin, vaan arvostelen teitä, joilla on varaa arvostella muita!
Minä olen imettänyt vuosia kolmea lastani, olen ollut vuosia ilman alkoholia raskaana ja imetysaikana, olen yrittänyt olla täydellinen äiti monin tavoin. Mutta siinä se vika juuri olikin; kun me ei kukaan olla täydellisiä; EI KUKAAN! Get it?
ja melko tuoreita äitejä. Nämä tavat, joilla he vauvojaan nyt kohtelevat, alkavat olla kaveruuden esteenä.
En tajua miksi minun pitäisi ajatella olevani yhtä huono äiti kuin muutkin? Annoin lapselleni raittiin kehityksen kohdussa, imetän koska voin, käytän kestovaippoja, en jätä häntä yksin huutamaan ja pyrin siihen, että hän ymmärtää miten rakas ja toivottu lapsi hän minulle on sellaisena kuin on.
Siihen verrattuna, mitä kirjoitin edellä ystävieni äitiydestä, oma tapani on paljon parempi millä tahansa mittarilla. Enkä tiedä miksen voisi sitä sanoa suoraan?
Ei ole olemassa mitään perustetta, millä voisi väittää jollekin vauvalle tupakan tai alkoholin sopivan kohdussa, huudattamisen ja yksin jättämisen sopivan vauvana tai korvikkeen sopivan paremmin kuin rintamaidon.
Vaihtoehtohan on aina se, että jättää lapset tekemättä ja elää elämäänsä, josta on vastuussa vain itselleen. Ihmisinä nämä naiset olivat ihania kavereita, mutta äiteinä en voi heidän ratkaisujaan hyväksyä.
ap
vika tosiaan on sinussa, koska kukin tekee tyylillään. Parasta olisi, kun keskittyisit vaan omaan elämääsi. Sitä paitsi, voitko olla varma, ärsyttääkö sinun tapasi olla äiti muita...?