Jos voi elämänsä ja avioliittonsa vuoksi niin huonosti, että

Söimme juuri ja hetken kuluttua sauna lämpiämään, haluaisin olla huoneessaan touhuavien lasteni kanssa, mutta kun en jaksa:´´(

Miten tämä olo voi olla tämmöinen, huomenna alkaa taas arkirumba (olen ollut 1vkon lomalla, tosin hetkenkään rauhaa en saanut ja pidin eskarilaisenkin kotona kanssani, tottakai kun itsekin olin).

Nyt on kyllä jotakin vialla ja kunnolla:(

Ap

Muuta syytä ei ole. En vain jaksa erota, kun tiedän että mies tulee taistelemaan lapsista ja siksi on pakko olla yhdessä.

Pojat nyt 6v. ja 8v. Kuuden vuoden jälkeen olisi jo ero mahdollinen.

Pojat saisivat päättää kenen luona asuvat.

Esikoinen valitsisi isän, kuopus varmasti minut.

Ei olla riidoissakaan, mutta rakkauttakaan ei ole.

Tänään oli yhteenotto ja mietin miksi kestän mieheni alistamista.

Ehdottomasti, käy lääkärissä. Itse oli tammikuussa 2vk sairaslomalla samoista syistä; kotona mätti ihan kaikki, töihin en olisi jaksanut mennä en sitten millään ilveellä, mutta menin. Kävin lääkärissä, joka antoi 2vk saikkua. Sain yhden stressin (työt) pois harteilta vähäksi aikaa ja sain keskittyä vaan olemiseen. Alkuun meni vaan ihmetellessä, mutta pikku hiljaa alkoi riittää voimia muuhunkin. Toki, kotiasiat edelleen rempallaan, mutta sain vähän ns.omaa aikaa ja muutaman huolen aiheen pois. Lääkkeitä lääkäri ei määrännyt, terapiaanmenosta oli puhetta toisen viikon "tarkastuskäynnillä", mutta olin sen verran jo latautunut etten tyhmä tajunnut ottaa sitä vastaan, jälkikäteen ajateltuna olis ehkä tehnyt ihan hyvää.

Mutta mene heti sinne lekuriin, kun vaan ajan saat!

aikuinen ihminen saikulle, koska parisuhde ei toimi? Voi hyvänen aika!!!!!

Mitäpä jos nyt laittaisit oman elämäsi kuntoon, ihan itse ja omalla ajallasi. Työ on parasta lääkettä, se on ihan totta.

Ja mielestäni tuo laskelmointi on tosiaan kertakaikkisen härskiä. Oletko alunalkaenkin ottanut työpaikan vastaan, jotta voit tietyn ajan kuluttua jäädä sairaslomalle, koska olet masentunut?

Ja täällä mammat kilpaa kehottaa hakemaan lääkkeitä... just niin. Ne lääkkeet hoitaa seurausta, ei syytä... Jotain keskusteluapua sinä kyllä tarvitset, tai jopa terapiaa. Ei lääkkeet saisi olla se ensimmäinen ratkaisu aina.

Ja meidän tervkeskuksessa ei saa aikoja soittamalla kuin 2-4vkon päähän. Pitää siis mennä paikan päälle aamulla ottamaan jononro ja sitten "hoidon tarpeen arviointia" kuten puhelinvastaaja sieltä sanoo.

Ap

tarvitse saarnata lääkkeistä, en ole niitä popsinut edes kuoleman käydessä läheispiirissäni, ehkäpä olisi ollut aihetta en tiedä.

Sinulla kun tuntuu olevan vastaus ja tuomio kaikkeen, niin kerropa millä voimin minä "itseni laitan kuntoon" jos vietän 10h päivässä yhteiskunnan palveluksessa ja senkin teen sillä suomalaisella sisulla ja pala kurkussa säännöllisesti?

Olen samaa mieltä että en voisi alvariinsa vain kotona kökkiä, mutta JOS KOKEE ja TUNTEE että EI JAKSA MITÄÄN MUUTA??? Siellä on taas äänessä joku joka ei tiedä YHTÄÄN miltä tuntuu se kun vaikkapa ruoanlaitto perheelle tuntuu itkettävän ylivoimaiselta suoritukselta.

Ap

Otsikossani kyllä seisoi myös "elämä siinä jamassa" eikä vain avioliitto.

Ap

olen saanut raivarin, koska kaikki tiskit eivät tulleet koneessa puhtaiksi ja olen ihan tosissani miettinyt aamuisin, että onko yhtään syytä nousta ylös. Minä olin onnekas ja tajusin ilman sairaslomiakin, että mulla on syy nousta ylös ja hiton hyvä syy olikin.

Mä myös tunnen muutamia vakavasti masentuneita...



Tuo sun laskelmointisi ei vaan sovi tähän kaavaan. Olet laskenut, että nyt saat palkallista saikkua, mutta meinaat "keksiä jonkun fyysisen työn", kun kerran masennuksen takia ei saakaan palkallista saikkua.

Työ ei ilmeisesti ole se ongelma, joten miksi ekana se pois? 10h työpäiviä ei kukaan tee jatkuvasti, sulla varmasti on jotain vapaitakin sitten, ellei tuo 10h sisällä matkoja. Hae keskusteluapua, ala liikkumaan enemmän... ihan hyviä vinkkejä olet saanut täältäkin.

saat olla mitä mieltä vain, luulla ja olettaa ihan rauhassa, arvostella ja tuomita ole hyvä vain.

Riittää että minä itse tiedän kuinka loppu olen ja kuinka itku pyörii taas kurkussa, pyörinyt koko helvetin päivän ja viikonlopun.

Jos sinä tietäisit todellisista ongelmista ja hädästä mitään, niin sinä et olisi tuollaisella asenteella tässäkin ketjussa päätäsi aukomassa, se on vissi!

Jos sinä olisit joskus edes yhden kerran painanut päiväsi läpi koska "kaikki odottavat sitä sinulta ja muutakaan vaihtoehtoa ei tunnu olevan" sivuuttaen tyystin oman pääsi ja sisimpäsi tarpeet ja hyvinvoinnin, niin sinä tuskin olisit tuolla asenteella tässä lonksuttamassa minulle.

Ja ei, en hae mitään marttyyrin kruunua sepustuksellani, toin vain ilmi sen miten olen itse pakostakin joutunut toimimaan ja sen lopputulos on nyt sitten tässä, hermoheikko itkuinen millään paitsi lapsilla ei ole mitään väliä enkä mitään jaksa-ihmisraunio ja äiti.

Ap

PS, ja koska et tiedä mitään taustastani, et kaikesta paskasta mitä olen kokenut viim 5v aikana yms niin siksikään en anna tippaakaan painoarvoa kommenteillesi.