Miksi NIMIÄISET eivät merkkaa sukulaisille mitään, kaste vain? :(

Jos olette naismisissa tai menette niin olet kokenut tai koet saman kuin me. Kun menimme maistraatissa naimisiin, osa porukasta kysyi, koska menemme oikeasti.



Meillä oli isot juhlat, mutta tuntui, ettei monikaan arvostanut häitämme, koska emme menneet kirkossa naimisiin. Aivan kuin emme olisi oikeasti naimisissa. Lahjatkin olivat halvempia ja vanhempamme maksoivat vähemmän kuin siskolleni, joka piti kirkkohäät. Äitini sanoi vain, että eivät maksa niin paljon kun on VAIN maistraattihäät.

Juuri tällaisten kokemusten vuoksi on tärkeää, että näistä asioista keskustellaan! Asiat muuttuvat vähitellen, kun tietoa ja ymmärrystä tulee lisää! Itse olen ollut siviilivihkimisissä ja nimiäisissä, enkä ole huomannut yhdenkään vieraan väheksyvän juhlia.

Jos olette naismisissa tai menette niin olet kokenut tai koet saman kuin me. Kun menimme maistraatissa naimisiin, osa porukasta kysyi, koska menemme oikeasti.

Meillä oli isot juhlat, mutta tuntui, ettei monikaan arvostanut häitämme, koska emme menneet kirkossa naimisiin. Aivan kuin emme olisi oikeasti naimisissa. Lahjatkin olivat halvempia ja vanhempamme maksoivat vähemmän kuin siskolleni, joka piti kirkkohäät. Äitini sanoi vain, että eivät maksa niin paljon kun on VAIN maistraattihäät.

Nimiäiset vastaa rotinoita joita on satoja vuosia ollut perinteenä. Siinä vastasyntynyttä tullaan tervehtimään lahjojen ja herkkujen kanssa.

Erona on ehkä se, että rotinoihin vieraat tuovat herkut. Sen sijaan nimiäiset vanhemmat järjestävät itse.

miksi sitten ei voisi järjestää MOLEMPIA? Miksi nämä ovat joko/tai tai sit ei ollenkaan? Jos joku haluaa järjestää nimiäisten kaltaiset vauvajuhlat, sekä lisäksi kastaa lapsensa, eikö ole käytännön syistä järkevintä yhdistää nämä kaksi juhlaa. Eli näin ollen näissä juhlissa myös lapsen nimi julkistetaan ja ovat nimenantojuhlat siinä missä nimiäisetkin. Lisäksi vaan vauva myös kastetaan.



Mutta ei, tämähän ei käy näille "kaste ei ole nimenantojuhla"-jeesustelijoille. Pakko vaan kerta toisensa jälkeen toitottaa kuinka nimenannolla ja kasteella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ehkäpä ei, nämä kaksi asiaa on vain yhdistetty yhdeksi juhlaksi, ettei tartte kaksia järjestää.

Kastetun lapsen kummiksihan voi päästä vasta rippikoulun käynyt, eli n. 15-vuotias ja sitä vanhemmat. Onko siviilikummiuteen mitään ikärajaa tai muuta "rajoitetta"? Voisiko lapsen siviilikummiksi ryhtyä esim. hänen 5-vuotias serkkunsa?

Mutta kasteessahan ei anneta nimeä, vaan liitetään kirkon jäseneksi. Ja vielä ehkä vähän aiheen vierestä: jos ei usko mihinkään, miksi sitten kuitenkin pitää samoja tapoja/rituaaleja yms tehdä vastaaviin kohtiin elämää, kuin mitä uskovilla on?

meidän suvussa nimi on kerrottu aina heti lapsen synnyttyä, jos se on tiedetty. Ei ole pantattu sitä ristiäisiin, koska ristiäiset ei nimen antoon liity. Oishan tosi vaikea kutsua vauvaa vaan vauvaksi niin pitkään. Ja mites sisarukset? Varmaan joku 3-vuotias sen möläyttäisi jo viikkoja ennen ristiäisiä. Jostain luin, että nimi on paikoin paljastettu vasta ristiäisissä, ettei paholainen osais kutsua lasta luokseen. Mut kun on kaste saatu, niin sitten on suojassa.

Jos kerran kastejuhlalla ja nimiäisillä ei ole mitään tekemistä keskenään

miksi sitten ei voisi järjestää MOLEMPIA? Miksi nämä ovat joko/tai tai sit ei ollenkaan? Jos joku haluaa järjestää nimiäisten kaltaiset vauvajuhlat, sekä lisäksi kastaa lapsensa, eikö ole käytännön syistä järkevintä yhdistää nämä kaksi juhlaa. Eli näin ollen näissä juhlissa myös lapsen nimi julkistetaan ja ovat nimenantojuhlat siinä missä nimiäisetkin. Lisäksi vaan vauva myös kastetaan.

Mutta ei, tämähän ei käy näille "kaste ei ole nimenantojuhla"-jeesustelijoille. Pakko vaan kerta toisensa jälkeen toitottaa kuinka nimenannolla ja kasteella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ehkäpä ei, nämä kaksi asiaa on vain yhdistetty yhdeksi juhlaksi, ettei tartte kaksia järjestää.

Ymmärrän AP:ta oikein hyvin. Omien lapsieni kohdalla ei ole juhlittu kirkkoon liittämistä, vaan nimenomaan ihanan pienen ihmisen syntymää ja nimeä. Perheessämme ei ole koettu tarvetta papille tällaisen juhlan aikana, joten olemme viettäneet nimiäisiä, eikä lapsiamme ole kastettu.



Olen huomannut sukulaisissani samanlaisia piirteitä kuin AP, mutta onneksi kaikkein lähimmät sukulaiset ja ystävät ovat olleet vilpittömän onnellisia lapsistamme ja heidän omasta juhlastaan kirkollisen aspektin puuttumisesta huolimatta...

Kasteen lahja kantaa läpi elämän



Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Kasteessa ihminen saa jotain, minkä vain Jumala voi hänelle lahjoittaa: uskon, armon ja siunauksen.



Tämä lahja annetaan jo lapselle. Jeesus sanoi, että sallikaa lasten tulla luokseni, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta (Mark. 10:13-16). Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä.



Kaste on tärkein kirkollisista toimituksista, ja kirkon jäseneksi voi tulla vain kasteen kautta. Kaste on uskonelämän perusta. Siinä kastettava tulee osalliseksi Jumalan armosta ja rakkaudesta. Jumala vahvistaa kastetun uskoa Pyhän Henkensä avulla. Kaste on aina voimassa. Sen liitto on varma silloinkin, kun oma uskomme horjuu.

Mutta kasteessahan ei anneta nimeä, vaan liitetään kirkon jäseneksi. Ja vielä ehkä vähän aiheen vierestä: jos ei usko mihinkään, miksi sitten kuitenkin pitää samoja tapoja/rituaaleja yms tehdä vastaaviin kohtiin elämää, kuin mitä uskovilla on?

uskovaisten rituaaleja on vietetty eri tavoin "pakanallisesti" suurin piirtein samoissa kohdissa ajat sitten ennen mitään Raamattuja. Eli itse olette kopioineet juhlanne.

Kasteen lahja kantaa läpi elämän

Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Kasteessa ihminen saa jotain, minkä vain Jumala voi hänelle lahjoittaa: uskon, armon ja siunauksen.

Tämä lahja annetaan jo lapselle. Jeesus sanoi, että sallikaa lasten tulla luokseni, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta (Mark. 10:13-16). Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä.

Kaste on tärkein kirkollisista toimituksista, ja kirkon jäseneksi voi tulla vain kasteen kautta. Kaste on uskonelämän perusta. Siinä kastettava tulee osalliseksi Jumalan armosta ja rakkaudesta. Jumala vahvistaa kastetun uskoa Pyhän Henkensä avulla. Kaste on aina voimassa. Sen liitto on varma silloinkin, kun oma uskomme horjuu.

jos pitää ylläolevaa hölynpölynä.

Onko siviilikummiuteen mitään ikärajaa tai muuta "rajoitetta"? Voisiko lapsen siviilikummiksi ryhtyä esim. hänen 5-vuotias serkkunsa?

vaikka pyydät siviilikummiksi naapurin pystykorvan tai serkunkumminkaiman hevosen. Jos kerran on nimiäiset.

"Kasteen lahja kantaa läpi elämän"

- onko kummi antanut kivan lahjan?



"Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen."

- mutta vanhempien on pakko kertoa nimi papille?



"Kasteessa ihminen saa jotain, minkä vain Jumala voi hänelle lahjoittaa: uskon, armon ja siunauksen."

- usko tulee indokrinaationa kasvatuksessa

- armo?! Siinäpä nimi lapselle.

- siunaus on vain rituaali



"Tämä lahja annetaan jo lapselle."

- jos näin on, kukaan ei ole ollut sitä todistamassa



"Jeesus sanoi, että sallikaa lasten tulla luokseni, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta (Mark. 10:13-16)."

- Jeesuksen olemassaolo ei historiatieteen valossa ole kovin todennäköistä, jolloin niillä sanomisilla ei ole niin väliä



"Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä."

- eihän kasteella ole mitään arvoa, jos ei ole uskoa Jumalan tekoihin tai edes olemassaoloon, jolloin kasteella on arvo vain, jos vanhempi uskoo



"Kaste on tärkein kirkollisista toimituksista, ja kirkon jäseneksi voi tulla vain kasteen kautta."

- samaa mieltä, kasteessa kirkon kassavirta pysyy samana kun kuolleiden tilalle kastetaan uusia jäseniä



"Kaste on uskonelämän perusta."

- kiitos tiedosta



"Siinä kastettava tulee osalliseksi Jumalan armosta ja rakkaudesta."

- viimeksi se antoi puolalaisten lentokoneen pudota



"Jumala vahvistaa kastetun uskoa Pyhän Henkensä avulla.

- liikaa yliluonnollista käsitteistöä: Jumala&vahvistaminen&Pyhä Henki"

- ei vain ole kukaan tavannut näistä yhtään



"Kaste on aina voimassa. Sen liitto on varma silloinkin, kun oma uskomme horjuu."

- tämä on totta

- Suomessa joku yrittikin saada aikuisena kasteen puretuksi, mutta tämä ei enää onnistu, vaikka on vauvana joutunut loitsutetuksi ilman mahdollsiuutta vaikuttaa asiaan.

JEESUS HISTORIAN HENKILÖNÄ - RAAMATUN ULKOPUOLISET LÄHTEET



Matti Kankaanniemen kirjasta Nasaretilaisen haaste (2000)

© Suomen Helluntainuoret ry.

Tätä artikkelia saa levittää vapaasti ei-kaupallisiin tarkoituksiin.



1.1 Jeesus historiallisena henkilönä



Historiallisen Jeesuksen olemassaoloa ei juuri kukaan vakavasti otettava tutkija epäile. Ajoittain joku tutkijaksi luokiteltava radikaali on väläytellyt mahdollisuutta, että tämä maailmanhistorian merkkihenkilö olisikin ainoastaan mielikuvituksen tuote, mutta nämä radikaalit on varsin pian vaiennettu. Syy siihen, että tällainen käsitys edelleenkin elää "kansan keskuudessa", juontaa juurensa mitä ilmeisimmin kommunismin seitsemänkymmenen vuoden kulta-ajalta. Marx ja Engels nimittäin liittivät kehittelemäänsä sosialistiseen ideologiaan teorian, jonka mukaan Jeesus Nasaretilaista ei ole koskaan ollutkaan ja tästä tuli marxilaisuuden virallinen oppi.1 Koska kommunismin vaikutus Länsimaidenkin yliopistomaailmassa oli ainakin vielä 1970-luvulla varsin voimakas, on tämän ajatuksen säilyminen nykypäiviin asti ymmärrettävää. Mm. Suomen vapaa-ajattelijoiden kotisivuilla on käännettynä amerikkalaisen Earl Dohertyn kirjoitus, joka pyrkii perustelemaan Jeesuksen historiallisuuden kieltävän näkökannan.2 Dohertyn esitys on ylhäisessä yksinäisyydessään varsinainen oppikirjaesimerkki ns. hiljaisuudesta argumentoinnista ja johtopäätösakrobatiasta. Lähinnä tästä vapaa-ajattelijoiden suosimasta suuntauksesta tulee mieleen joidenkin natsihenkisten radikaalitutkijoiden väite, jonka mukaan mitään keskitysleirejä ei toisen maailmansodan aikaan itse asiassa ollutkaan. Näin ollen jokainen juutalaisten käsiin tatuoitu numerosarja on vain osa suurta maailmanlaajuista salaliittoa, kuten myös jokainen valokuva, liittoutuneiden sotilaiden todistus, museoina toimivat entiset leirit ja hiusvuoret. Mielipiteeni on valmis - älä sekoita minua tosiasioilla!



Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.3



Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on koottu varsin myöhään ja näin ollen sen todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä. Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.



Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta ja Josefusta.



1.1.1 Tacitus



Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.4



Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa5.



Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja luotettavuutta.6 Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme Tacitukselta kristinuskoa koskien?7



a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.



b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.



c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).



d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.



e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.



f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.



g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan



h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.







1.1.2 Thallus



Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:



"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun mielestäni."



Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi maailmanhistorian Troijan tuhosta aina ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti. Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen teoksensa 50-100jkr. Myös juutalainen historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti juuri tähän samaan Thallukseen.8 Julius Africanus viittaa myös toiseen historioitsijaan, Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen.9 Julius Africanus uskoi Phlegonin kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä, joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki löytämään kyseessä olevalle pimennykselle nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja näin ollen myös tietysti oli olemassa.)



Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla.10"



1.1.3 Josefus



Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa siis myös Jeesuksesta kahdessa kohdassa. Toisen ja pitemmän maininnan suhteen tutkijat jakautuvat kolmeen leiriin, jotka pitävät mainintaa:



a) Kokonaan Josefuksen alkuperäiseen tekstiin kuuluvana.



b) Kokonaan kristittyjen kopioijien myöhempänä lisäyksenä.



c) Osittain Josefuksen alkuperäisenä mainintana, johon on myöhemmin lisäilty joitakin mainintoja.



Kyseinen maininta kuuluu seuraavasti:



Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.11



Kuuluisa Josefus-tutkija Louis Feldman luettelee pääargumentit kyseisen kohdan aitouden puolesta ja vastaan.



Puoltavat argumentit:



1) Kyseinen kohta löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista.



2) Eusebius lainaa sitä 324 jkr.



3) Laajemmalti hyväksytty viittaus Jeesukseen kirjassa 20 antaa olettaa, että hänet on täytynyt mainita jo aiemmin, loogisesti Pilatuksen käsittelyn yhteydessä.



4) Sanasto ja tyyli vastaavat Josefuksen käyttämää.



5) Koska mitään muuta kohtaa Josefuksen teoksessa Antiquities ei ole kyseenalaistettu, todistustaakka on skeptikoilla.



Vastustavat argumentit:



1) Sisältö on liian kristillistä juutalaisen kirjoittajan kirjoittamaksi.



2) Eusebiusta varhaisemmat kirjoittajat eivät lainaa kyseistä kohtaa; Origenes sanoo, että Josefus ei uskonut Jeesuksen olevan messias.



3) Kohta katkaisee Pilatusta käsittelevän kertomuksen.



4) Kohdassa on tyylillisiä pikkuseikkoja, jotka eivät esiinny muualla Josefuksen kirjoituksissa. Esimerkki tästä on " Vaikutusvaltaisten miestemme…", jossa Josefus käyttää monikon ensimmäistä persoonaa kolmannen sijasta.



5) Joistain käsikirjoituksista (ns. slaavilaisesta versiosta) on löydetty interpolaatioita.12



1971 Professori Schlomo Pines Jerusalemin Heprealaisesta Yliopistosta julkaisi tutkimuksen arabiankielisestä käsikirjoituksesta, johon sisältyi myös tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta.13 Kyseisen käsikirjoituksen on tehnyt 1000-luvulla vaikuttanut Hieropoliin piispa Agapius.



Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.14



Professori David Flusserin mukaan tämän arabiankielisen version luotettavuuden puolesta puhuu se, että siitä on ilmeisesti poistettu kohta, jonka mukaan juutalaiset ovat syypäitä Jeesuksen kuolemaan.15 Kristityt tuskin olisivat poistaneet kyseistä kohtaa. Useat sekä kristityt että juutalaiset tutkijat ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta tästä on pääsääntöisesti aito, joskin siihen kuuluu myös muutamia interpolaatioita, eli myöhempiä lisäyksiä.16 Ilmeisesti arabiankielisessä versiossa ei ole näitä kristittyjen tekemiä lisäyksiä ja sitä voidaan pitää siltä osin luotettavana.



Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena Josefuksen todistuksen (Testimonium Flavianum) suhteen voidaan pitää John Meierin näkemystä, jonka mukaan Josefuksen todistus on kolmea lisäystä lukuun ottamatta aito.17 Lisäyksinä pidetään kohtia: "hän oli messias", "mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua" ja mainintaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Uusimpia näkökohtia Josefuksen todistuksen tutkimisessa on Goldbergin tekemä tietokoneanalyysi Luukkaan Emmauksen tie –kertomuksen ja Josefuksen todistuksen välisistä yhtäläisyyksistä.18 Goldbergin mukaan sekä Luukas että Josefus lainaavat samaa kadonnutta lähdettä. Johtopäätökseensä Goldberg on tullut vertailemalla mm. tyylillisiä ja kieliopillisia seikkoja



Luotettavana pidetään mainintaa Jaakobista, Kristukseksi kutsutun veljestä, joka tuomittiin kivitettäväksi Jumalan pilkasta. 19 Jaakob, Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja mainitaan siis myös tässä ei-kristillisessä lähteessä. Koska Jaakobin teloittaminen tapahtui verrattain aikaisin, 62 jkr, tämä Josefuksen mainita antaa ymmärtää, että kristillinen seurakunta oli olemassa jo tuolloin. Mm. tämän Josefuksen maininnan perusteella voimme pitää Jeesusta kristinuskon perustajana. Se, että Josefus käyttää termiä "niinkutsutun Kristuksen" ilmaisee ehkä lievää halveksuntaa, mutta toisaalta tämä myös vahvistaa Jeesuksen historiallisuuden.



Habermasin mukaan Josefuksen kirjoituksesta voidaan päätellä mm. seuraavia Jeesusta ja kristinuskoa koskevia asioita:20



1) Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä



2) Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä juutalaisia että kreikkalaisia.



3) Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.



4) Kuolemantuomio toteutettiin ristiinnaulitsemalla.



5) Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen.



6) Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa levittämistä.



7) Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat häntä messiaaksi..







1.1.4 Uuden testamentin kirjoittajat ja historiallinen Jeesus



Valtaosa Uuden testamentin tutkijoista sijoittaa evankeliumien kirjoittamisen vuosiin 60-90 jkr. Tällöin oli jo olemassa voimakasta kristinuskon vastaista propagandaa, kuten Matteuksen evankeliumin 28. luvusta voimme havaita.21 Yksikään evankeliumin kirjoittajista ei näytä edes yrittävän vastata väitteeseen, jonka mukaan Jeesusta ei olisi edes ollut olemassa. Yksi todennäköinen syy tähän on se, että kukaan ei evankeliumien kirjoittamisen aikoihin väittänyt sellaista. Yleensähän voimakas propaganda herättää voimakasta vastapropagandaa. Tuntuisi mielettömältä, että kukaan olisi pystynyt keksimään tyhjästä henkilön ja sepittämään hänestä tarinan, joka nivoutuu tarkasti vahvistettuihin historian tapahtumiin, nimiin ja maantieteellisiin paikkoihin.







1.1.5 Muita Raamatun ulkopuolisia lähteitä Jeesuksesta



Edellä mainitut kolme ei-kristittyä historioitsijaa ovat kirjoittaneet tärkeimmät ei-kristilliset viittaukset Jeesukseen. Muita kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen ovat mm. syyrialaisen Mara Bar-Serapionin kirje pojalleen Serapionille. Mara Bar-Serapion oli kirjoittamishetkellä vankilassa ja kirjoitti pojalleen rohkaistakseen tätä viisauden etsimisessä. Hän kirjoittaa: "Mitä hyötyä juutalaisille oli heidän viisaan kuninkaansa teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän valtakuntansa tuhottiin."22 Ei ole täysin varmaa, mistä lähteestä Mara Bar- Serapion oli saanut tiedon Jeesuksesta, johon hän mitä ilmeisimmin kyseisessä lauseessa viittaa. Mara Bar-Serapionin kirje on ajoitettu noin vuoteen 73-150 jkr. Roomalainen kirjoittaja Suetonius viittaa noin 120 jkr, keisari Neron rankaisemiin kristittyihin.23 Plinius puolestaan kirjoittaa vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat Kristukselle niin kuin Jumalalle.24 Talmudissakaan ei Jeesuksen historiallisuutta pyritä kiistämään, vaan siinä pikemminkin yritetään luoda Jeesuksesta erilainen kuva, kuin minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta pidetään kyseisessä teoksessa vääränä profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja jopa ihmetekonsa tunnustetaan.25



Raamatun ulkopuolisen historian kirjoituksen todistus Jeesus Nasaretilaisen historiallisuuden puolesta on siis kaiken kaikkiaan suhteellisen vahva. Vaikka pelkästään kyseisen aineiston perusteella ei pystytä luomaan kovin selvää kuvaa Jeesuksesta, voidaan marxilainen teoria Jeesuksen epähistoriallisuudesta hylätä. Toisaalta mainintojen sivuseikkamaisuutta voidaan pitää tärkeänä, koska se osoittaa tekstin tarkoituksen olleen joku muu kuin Kristuksen historiallisuuden vahvistaminen.

missä kohtaa löytyy aikalaiskertomus Jeesuksesta? Niin juuri, ei missään.



Se, että Raamatussa kerrotaan Jeesuksesta, ei riitä todistamaan Jeesuksen olemassaoloa historiallisena henkilönä. Seitsemän veljestäkin on vain fiktio, mutta katsotaan nyt, kun aika kuluu.



Voi silti olla, että Jeesus oli jonkunlainen tavallinen ihminen.



Mutta kaikkein kauimpaa haettua on tälle hataralle pohjalle rakentaa uskomusta ylösnousemuksesta ym. ihmeteosta. Mitä jos tämä-mahdollisesti-olemassaoleva-Jeesus vain lähti maanpakoon. Paljon todennäköisempää kuin ylösnousemus, eikö totta?

Kuka Jeesus on?





Jeesus on merkittävä henkilö



Jeesus luetaan kaikkialla historian merkittävimpiin hahmoihin. Hänen syntymästään lasketaan ajan kuluminen ja Jeesuksen elämän vaiheet rytmittävät vuosikalenteria. Tuhannet kirjailijat lainaavat Jeesuksen sanoja. Hänestä kirjoitettu tuhansia kirjoja ja tehty kymmeniä elokuvia. Sadat tutkijat ovat tutkineet hänen elämäänsä ja opetuksiaan.



Jeesuksesta väiteltiin jo Hänen eläessään kuka Hän oli. Kerran Hän jopa kysyi opetuslapsiltaan kenen ihmiset sanovat Hänen olevan. Ja Jeesus kysyi sitä myös opetuslapsiltaan kuka Hän heidän mielestään oli.



Mistä me voimme saada tietoa Jeesuksesta?



Historian kirjoitukset



Useissa Raamatun ulkopuolisissa ajanlaskun alun historian kirjoissa on maininta Jeesuksesta:



* Josefus

* Tacitus

* Thallus

* Lucias

* Suentonius

* Pliny nuorempi

* Mara Bar-Sarapion





Tacitus: "Hälventääkseen huhut Nero leimasi syyllisiksi ja rankaisi mitä ankarimmin ihmisia, joista käytettiin nimeä kristityt ja jotka olivat tunnettuja häpeällisestä toiminnastaan. Kristityt ovat saaneet nimensä Kristukseksi kutsutun miehen mukaan. Hänet teloitettiin maaherra Pontius Pilatuksen käskystä Tiberiuksen keisarikautena. Mutta vaikka tämä hirvittävä kultti saatiin pysäytetyksi vähäksi aikaa, se alkoi taas levitä tämän paholaisen syntymäpaikan Juudean ulkopuolellekin, jopa läpi Rooman valtakunnan, jonne kaikki eri puolilta maailmaa tulevat pahat ja inhottavat ideat löytävät tiensä ja jossa ne saavat jalansijaa." (Tacituksen Annaalit XV.44.)



Josefus:

"Näihin aikoihin siellä eli Jeesus, hän oli viisas ihminen, jos häntä nyt edes voi ihmiseksi kutsua. Sillä hän teki ihmeellisia tekoja, ja hän opetti ihmisia, jotka halusivat ottaa vastaan totuuden. Hän sai puolelleen monia juutalaisia sekä myös monia kreikkalaisia. Hän oli Messias. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristillä, koska jotkut johtomiehistämme olivat nostaneet häntä vastaan syytteen. Mutta ne, jotka olivat rakastaneet häntä alusta alkaen, eivät luovuttaneet, sillä hän ilmestyi heille elävänä kolmantena päivänä. Jumalan profeetat olivat kertoneet tästä ja tuhansista muista ihmeistä, joita hän teki. Eikä vielä tähän päiväänkään mennessä hänen mukaansa nimetty kristittyjen heimo ole hävinnyt. "(Juutalaisten historia XVII: II, 3 tai XVIII: 63-64.)



Josefuksen kirjoituksissa on toinenkin Jeesusta koskevaa maininta. Hän kertoo Jaakobista, jonka sanotaan olevan "Jeesuksen, niin kutsutun Messiaan veli". Lisäksi hän kirjoittaa kerran Johannes Kastajasta.



Jeesus on historiassa kerran elänyt henkilö, jolla on ollut suuri vaikutus historiaa. Tämä on selvää. Mutta onko Jeesus vielä enemmän kuin huomion arvoinen historiallinen persoona.



Raamattu



Raamattu kertoo Jeesuksesta. Kriittiset tutkija eivät halua hyväksyä Raamattua historiallisesti totena, koska se sisältään runsaasta ihmeitä.



Historian kirjoituksista ajatellaan yleensä, että ne ovat sitä luotetummat



1. Mitä lähempänä tapahtuma-ajankohtaa ne on kirjoitettu

2. Mitä vanhemmat kirjoitukset meillä on tällä hetkellä käytettävissämme

3. Mitä enemmän käsikirjoituksia meillä on tällä hetkellä käytettävissämme





Näissä kriteereissä Raamattu on ylivoimainen verrattuna muihin sen ajan kirjoituksiin, joita yleensä pidetään historiallisesti luotettavina.



Jeesuksen ylösnousemus sijoittuu ajalle 29 - 32 ajanlaskun alun jälkeen. UT:n kirjat on kirjoitettu n. 50 - 80 jKr. Joten tapahtumien ja kirjoitusajankohdan välinen aika ei ole kyllin pitkä historia muuttumiseksi myyttiseksi.



Meillä on tällä hetkellä käytettävissä koko Raamattu, jonka kirjoittaminen sijoitetaan 325 jKr. Koko Uusi Testamentti 300 jKr. 200 ja 300 -luvulta on runsaasti UT:n kirjoituksia. Vanhin tällä hetkellä löydetty UT:n käsikirjoitus on vuodelta n. 120 jKr. Se sisältää muutaman jakeen Johanneksen evankeliumista.



Tällä hetkellä tutkijoilla on käytettävissä noin 5000 kappaletta erilaisia Raamatun käsikirjoituksia, joista nykyisin käyttämämme Raamattu on käännetty.



Jos vertaamme näitä lukuja muihin ajanlaskun alun historian kirjoihin Raamattu on omassa luokassaan.



Raamatun tekstien luotettavuudesta voimme tehdä kaksi kysymystä:



1. Ovatko tämän kirjan tekstit samat kuin alkuperäisten, tapahtumien silminnäkijöiden kirjoittamat? Tämän hetkisten käsikirjoitusten iän ja määrän perusteella voimme uskoa, että ovat.

2. Vastaavatko ensimmäiset tekstien kertomukset todellisia tapahtumia? Tapahtumien ja kirjoitusajankohdan välisen ajan lyhyyden perusteella voimme uskoa, että vastaavat.





Mitä Jeesus itse sanoo itsestään



Monien ihmisten on helppo sanoa, että Jeesus oli hieno ihminen tai, että Hän oli suuri opettaja. Koomikko Billy Connolly sanoi: "En voi omaksua kristinuskoa, mutta minusta Jeesus oli hieno ihminen".



Jos Jeesus oli vain hieno ihminen Hänen omat puheensa itsestään laittavat tämän käsityksen tiukalle. Jeesus julisti Jumalan valtakunnasta, opetti Taivaallisesta Isästä, mutta suuri osa Hänen opetuksestaan keskittyi Häneen itseensä; mikä oli Hänen tehtävänsä maailmassa, kuka Hän oli.



Jeesuksella on useita opetuksia, jotka alkavat "Minä olen …"



* Minä olen elämän leipä. - Sillä Hän sanoin antavansa elämälle täyttymyksen.

* Minä olen maailman valo. - elämälle suunta ja ymmärrys

* Minä ole tie, totuus ja elämä.

* Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.

* Jeesus opetti, että jos haluamme päästä Jumalan yhteyteen, meidän on tultava Jeesuksen luokse. Ja jos otamme Hänet vastaan otamme vastaan Jumalan.





Jeesus antoi ihmisille syntejä anteeksi. Hän sanoi kerran tuomitsevansa maailman. Hän sanoi tulevansa takaisin ja istuvansa "kirkkauden valtaistuimelle". Jeesus sanoi itsestään, että Hän on tuomari mutta myös tuomion peruste. Jeesus sanoi olevansa Messias ylistetyn Jumalan Poika. Kun Hänen vastustajansa halusivat tappaa Hänet, he syyttivät häntä näin: "Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen" (Joh. 10:33)



Yksi opetuslapsista Tuomas polvistui Jeesuksen eteen ja sanoin: "Minun Herrani ja minun Jumalani." Jeesus ei moittinut Tuomasta tästä vaan antoi ymmärtää, että Tuomas oli tehnyt oikein nimittäessään Häntä Jumalaksi. Jeesus sanoi Tuomaalle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."



Kuvittele, että jokin sinun tuntemasi ihminen opettaisi itsestään näin. Pitäisitkö sinä sen jälkeen hienona ihmisenä ja suurena opettajana? Jeesus sanoi olevansa kaikkien ihmisten tuomari, tie iankaikkiseen elämään ja Jumala itse.



Meillä on kolme vaihtoehtoa näiden väitteiden jälkeen:



1. Jeesuksen väitteet olisivat valhetta ja Hän tiesi sen - silloin Hän olisi ollut pahimman luokan petkuttaja.

2. Jeesuksen väitteet olisivat valhetta ja Hän ei tiennyt sitä - silloin Hän olisi ollut (kauniisti sanottuna) harhautunut.

3. Jeesuksen väitteet olisivat totta.





Mikä Jeesuksen elämässä todistaa Hänen olleen Jumala



Voimme tutkia näitä kolmea väitettä Jeesuksen dokumentoidun elämän valossa.



Opetus: Jeesuksen opetus on koko läntisen kulttuurin perusta. Monet lait perustuvat Jeesuksen opetuksiin. Jeesuksen opetukset ovat moraalisesti ja eettisesti korkeita mahdollista. Kukaan ei ole voinut koko 2000 vuoden aikana kehittää eteenpäin Kristuksen moraalista opetusta. Voisiko Jeesuksen esittämä opetus olla peräisin huijarilta tai mielipuolelta.



Teot: Jeesus paransi sairaita, sokeita, rampoja, kuuroja, mykkiä, spitaalisia, herätti kuolleita, tyynnytti myrskyn, käveli veden päällä, muutti veden viiniksi, ruokki muutamalle leivällä ja kalalla tuhansia ihmisiä. Jeesus sanoi epäilijöilleen, että jos he eivät usko Hänen sanojaan, niin Heidän olisi uskottava Hänen tekojaan.



* Hän sanoi olevansa elämän leipä - ja ruokki tuhansia ihmisiä muutamalla leivällä.

* Hän sanoi olevansa maailman valkeus - ja teki sokean näkeväksi.

* Hän sanoi olevansa ylösnousemus ja elämä - ja herätti neljä päivää kuolleena olleen miehen.

* Jeesus sanoi itsellään olevan vallan antaa syntejä anteeksi ja siitä vakuudeksi paransi kokonaan halvaantuneen miehen. Jeesus ei totta tosiaan ollut tyhjänjauhaja ja suun pieksijä





Jeesuksen rakkauden teot olivat hämmästyttävät. Hän osoitti rakkautta muiden hylkäämille ihmisille. Jopa kun Häntä teloitettiin Hän pyysi teloittajilleen anteeksiantamusta. Jeesuksen teot eivät olleet pahan tai häiriintyneen ihmisen tekoja.



Olemus: Jeesuksen olemus oli suuremmoinen, Hänessä ei ollut mitään vääryyttä eikä kieroutumaa. Jeesuksen vastustajatkaan eivät löytäneet Hänestä vikoja ja läheiset ihmiset todistivat, ettei Hänessä ollut syntiä. Jopa Hänen veljensä, joka oli tuntenut Jeesuksen lapsuudesta saakka ja nähnyt hänet karun arkielämän keskellä uskoi Hänen olevan Kristus.



Profetiat: Jeesus täytti syntymässään, elämässään, kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan 300 eri raamatun profetiaa. Satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymään ennustettiin missä Hän syntyy, miten Hän syntyy, millaista Hänen elämänsä on ja miten Hän kuolee. Yhdenkään uskonnon tai kultin perustajasta ei voida sanoa samaa. Muhamedin elämästä ei ole yhtään ennustusta, joka olisi Hänen elämässään toteutunut.



Ylösnousemus: Ylösnousemus on kulmakivi, jonka varassa kristinusko pysyy tai kaatuu. Usko ylösnousemukseen synnytti kristillisen uskon ja seurakunnan. Jos Jeesus olisi vain kuollut ja pysynyt kuolleena, uskoa Kristukseen ei olisi syntynyt.



Todisteita ylösnousemuksesta



Tyhjä hauta



Kuten edellä mainitsi kristinusko syntyi uskosta ylösnousemukseen. Jos Jeesuksen ruumis olisi ollut löydettävissä ja näytettävissä, usko ylösnousemukseen olisi loppunut lyhyeen. Jeesuksen ylösnousemuksen aikaan oli kaksi valtaapitävää luokkaa, jotka olisivat halunneet katkaista koko liikehdinnän alkuunsa. Jos heillä olisi ollut Jeesuksen ruumis näytettävissä varmasti he olisivat käyttäneet sitä tukahduttaakseen liikehdinnän.



Ylösnousemuksen silminnäkijät



Ylösnousemuksella oli yli 500 silminnäkijää. Ensimmäiset kristityt olivat juuri ylösnousemuksen todistajia ja silminnäkijöitä. Pietarikin julisti helluntaina ensimmäisessä puheessaan väkijoukoille: "Jumala herätti Hänet, päästi Hänet kuoleman kidasta …"



Opetuslapsien muuttuminen ja seurakunnan syntyminen



Opetuslapset uskoivat vakaasti ylösnousemukseen. Heidän on täytynyt olla hyvin vakuuttuneita asiasta. Opetuslapset eivät voineet valehdella tieten tahtoen. Valheen kautta pyritään saavuttamaan etua itselleen. Mitä opetuslapset saivat; vainoa, vaikean elämän ja teloituksen. Jeesuksen kuoleman jälkeen he olivat peloissaan, heillä oli hyvä syy. Aikaisemminkin häiriköinti oli tukahdutettu verisesti. Ylipappien hallitusvalta oli jatkuvasti veitsenterällä. Roomalaiset seurasivat miten he pystyivät säilyttämään järjestyksen. Ylipapit pelkäsivät menettävänsä kansan Rooman hallintaan. "On parempi, että yksi mies kuolee, kuin että koko kansa tuhoutuu."



Mikä muu sai opetuslapset tulemaan ulos lukittujen ovien takaa julistamaan rohkeasti kaikille julkisesti, että Kristus on ylösnoussut kuin itse Ylösnousseen kohtaaminen.



Kristinuskon syntyminen on vahva todistus tapahtumien historiallisuudesta. On vaikea keksiä selitystä kristinuskon syntymiselle ilman todellista ylösnousemusta. Muut Rooman valtakunnan kapinaliikkeet pysähtyivät johtajan teloitukseen, Kristinuskossa kävi päinvastoin.



Jeesuksen vaikutus nykyään



Miljoonat ihmiset eripuolilla maailmaa erilaisissa olosuhteissa uskovat Häneen. Usko Kristukseen on muuttanut miljoonien elämän. Hyvinkin vaikeista olosuhteista ihmisen elämä on uskon kautta muuttunut. Tuhannet ovat parantuneet rukouksesta Jeesukseen on jopa kuolleita herännyt. Meillä on mahdollisuus kokea yhteyttä Kristukseen tänäkin päivänä.



Eero Junkkaala kirjoittaa kirjassaan Tyhjän haudan tapaus



"Voidaanko Jeesuksen ylösnousemus todistaa oikeaksi? Tieteellisin keinoin se on mahdotonta. Koetta ei voi uusia laboratorio olosuhteissa. Katsottaessa hautausmaalle näyttää varmalta, että kuolleet pysyvät haudassa. Tavallinen analogiapäätelmä tuottaa vain yhden tuloksen: Jeesus ei voinut herätä, koska kuolleet eivät tavallisesti herää.



Kuitenkin edellälueteltu todistajien ja todisteiden ketju on vakuuttava. On jopa sanottu, että harva menneisyyden tapahtuma on todistettu paremmin kuin Jeesuksen ylösnousemus. Monien historian henkilöiden elämästä on vähemmän todisteita kuin Jeesuksen ylösnousemuksesta. Opetuslapsissa tapahtui muutos, tyhjä hauta, ylösnousemuksen todistajien suuri joukko ja kristillisen srk:n syntyminen puhuvat voimakkaasti ylösnousemuksen puolesta. Kristitty on lisäksi vakuuttunut, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Vaikka kuolleet eivät tavallisesti nouse, Jumalan Poika voi nousta kuolleista."

Ja peruste kuten edellä.

"Useissa Raamatun ulkopuolisissa ajanlaskun alun historian kirjoissa on maininta Jeesuksesta:



* Josefus

* Tacitus

* Thallus

* Lucias

* Suentonius

* Pliny nuorempi

* Mara Bar-Sarapion"



Ja kukas näistä oli tavannut Jeesuksen?

juhlallisempi.

Ristiäiset on oikea juhla. Nimiäiset ei ole. Kyllä mä kunnioitan toisten oikeutta pitää nimiäiset, en ole kieltämässä.

Suomalainen perinne on perinnettä, uusioversioiden rantautuminen kestäneen useamman sukupolven.