Hei te hyvätuloiset, akateemiset (tms), sivistyneet ihmiset. Mitä tykkäätte duunariperheistä?
Lähinnä siis jos lapsenne kaveeraa duunariperheen lapsen kanssa? Tuosta duunariperheen lapsesta huolehditaan hyvin, mutta hänellä ei ole kalliita harrastuksia (eivät esim. soita mitään soitinta)eikä kalliita merkkivaatteita, ei asu kalliilla alueella jne. Vanhemmat eivät ole niin sivistyneitä kuin te, ei ole hienoja autoja tms, eivät matkustele ulkomailla jne. Ruokakin heillä on sellaista perusruokaa kuten perunaa ja jauhelihakastiketta, hernekeittoa, kalapuikkoja ja perunamuusia jne.
Mitä ajattelette tällaisesta perheestä ja perheen lapsista teidän lastenne kavereina?
Kommentit (27)
Tullaan kivasti toimeen ja lapset käy soittotunneilla yms.
Minä ja mies tullaan ihan tavallisista duunariperheistä. Ollaan sukujemme ekat korkeakoulutetut, mies jopa tohtori. Meille on tärkeintä miten lapsi käyttäytyy, ei se mistä hän tulee. Olemme myös pistäneet merkille, että jos lasta rakastetaan, niin hän käytäytyyy hyvin. Jos lapsi taas esim. vanhempien hienon ja vaativan työn takia oireilee ja vetäisee meidän Jamppaa turpaan, niin saa sitten etsiä kaverit muualta.
Meillä kuule syödään jopa nakkeja noiden luettelemiesi ruokien lisäksi!
Ei meilläkään hanhenmaksapalleroita popsita, eikä me olla ikänä käyty Thaimaassa. Tärkeintä on, että lasten kaverit ovat kunnollisia kavereita. Erityisplussaa, jos tervehtivät tullessaan ja juttelevat myös meille vanhemmille.
Mekään emme muuten asu hienolla alueella (Hgin Meilahti on korkeintaan keskiluokkainen alue) emmekä edes omista autoa, vaikka akateemisia ollaankin. Lisäksi suuri paljastus: meilläkin syödään arkena perusruokaa :)
Ulkoiset statussymbolit eivät taida olla meille kovinkaan tärkeitä.
elänyt koko lapsuuteni duunariperheessä. Joten ihan tutulta kuulostaa tuo esimerkki. Ei meidänkään lapsilla ole mitään kalliita harrastuksia, eikä autokaan ole kovin hieno. Meillä lapset tykkää eniten kalapuikoista ja pussimuussista, vaikka joskus kyllä pihviä ravintolassa tilaavat. Mä en ihan tajunnut koko kysymyksenasettelua... Luuleeko ap, että kun on kouluttanut itsensä ja tienaa "hyvin", sitä jotenkin muuttuu jonkun tietyn kaltaiseksi??
Olemme aketeemisia ja hyvätuloisia vanhempia, joiden lapsilla on monen eri taustan omaavia kavereita. Meillä itsellämmekin on monenkirjava ystäväpiiri, johon kuuluu duunareita, taiteilijoita ja jopa työttömiä.
Aika ahdistava ja rajoittunut ajatus olisi se, että hengailisimme vain toisten korkeasti koulutettujen kanssa Armanin asuissa skumppalasi kädessä ja lapsillemme tarjoiltaisiin sisäfilettä päivälliseksi.
Eli vastaukseni on, että tykkäämme kaikenlaisista perheistä, kunhan perusarvot ovat kohdallaan ja sydän paikallaan. Ja lapsemme saavat valita ystävänsä ihan itse.
Minä olen kolmannen polven akateeminen. Isäni on ns. sivistysperheestä, jossa oli biedermeierit olohuoneessa ja Elannosta ostetut leivonnaiset kuuluivat viikonloppuun.
Kun sitten omien kavereideni kautta tutustuin perus-perus-duunariperheeseen, niin hämmästykselläni ei ollut rajoja. Kyllä se tyyli vai ON erilainen. Etenkin se, mistä puhutaan.
elänyt koko lapsuuteni duunariperheessä. Joten ihan tutulta kuulostaa tuo esimerkki. Ei meidänkään lapsilla ole mitään kalliita harrastuksia, eikä autokaan ole kovin hieno. Meillä lapset tykkää eniten kalapuikoista ja pussimuussista, vaikka joskus kyllä pihviä ravintolassa tilaavat. Mä en ihan tajunnut koko kysymyksenasettelua... Luuleeko ap, että kun on kouluttanut itsensä ja tienaa "hyvin", sitä jotenkin muuttuu jonkun tietyn kaltaiseksi??
Joskus tuntuu, että monet ihmiset kuvittelevat, millaista elämää esim. hyvätuloiset viettävät, ja sitten he jäljittelevät omilla valinnoillaan tätä itse kuvittelemaansa ja stereotypioihin perustuvaa elämäntyyliä.
Vaikka tosiaan ollaan miehen kanssa hyvätuloisia, niin ei asuta suureellisesti tai omisteta autoa eikä tykätä mistään blingistä. Hiljainen elämä sopii meille.
Meillä laitetaan rahaa varmaan eniten laadukkaisiin elintarvikkeisiin ja siivouspalveluihin (mulla on lievä liikuntarajoite enkä pysty enää siivoamaan, miehellä puolestaan on tällä hetkellä todella pitkä työviikko). Ulkona toki syödään joskus, mutta harvoin kalliisti.
ja laitoin lapseni ihan sen takia lähikoulun sijaan vähän kauempana sijaitsevaan "taviskouluun" jotta lapsemme ystävystyisi kaikenlaisten lapsien kanssa näiden naapuruston lasten lisäksi. Mä olen sitä mieltä, että tässä maailmassa parhaiten pärjäävät sellaliset ihmiset, jotka osaavat luontevasti tulla toimeen kaikenlaisten ja -väristen, erilaisten etnisen ja sosiaalisen taustan omaavien kanssa. Olishan se ollut helpoin vaihtoehto pistää lapsi tohon kävelymatkan päässä olevaan lähikouluun muiden naapuruston toimariperheiden lasten kanssa, mutta jotenkin tuntuu siltä että siinä seurassa (tuttua jo päiväkodista) ei lapsen maailmankuva kauheasti avartuisi.
Läheskään kaikki akateemiset eivät tosiaan ole hyvätuloisia Suomessa.
Minä eli ap olen tuo duunariperheen äiti, kuten osa ehkä aavistelikin.
Itse olen huomannut itsessäni, että menen jotenkin hämilleni näiden "hienompien" ihmisten kanssa. He puhuvat hienommin kuin minä ja näyttävät ulkoisesti huolitellummilta jne. Meidän lapsi kuitenkin on ystävystynyt paljon sellaisten lasten kanssa, joiden vanhemmat kuuluvat tuohon em. kastiin. Lapsemme on kyllä todella kiltti ja hyväkäytöksinen, aina saanut kehuja käytöksestään, joten sen puolesta ei tarvitse hävetä. Meillä ei myöskään kiroilla, iskältä tosin lipsahtaa ehkä pari kertaa vuodessa ja silloin joutuu maksamaan sakkomaksun ;)
Mutta siis, kyllä menen jotenkin hämilleni valitettavasti kun tapaan näitä vanhempia. Mielestäni joistain ihmisistä oikein huokuu heidän korkea asema ja vaistomaisesti jotenkin tunnen silloin alemmuutta tms, tuntuu kuin kyseessä olisi pomoni tms, vaikkei siis olekaan. Vaikea selittää. Lisäksi tuntuu, että minun kuuluisi myös puhua sivistyssanoilla ja olla ulkonäöllisesti tiptop ja näin ei siis ole. Jotenkin on tuntunut, tai olen miettinyt, että mahtavatko ajatella että "tollaisesta perheestä tuokin lapsi on". Ovat kyllä tosi ystävällisiä olleet ja kohteliaita, eli ei valittamista. Itse vaan olen pelännyt sitä, mitä ajattelevat meistä kun ollaan vain tämmöinen duunariperhe (mies huoltaa tehtaiden koneita, minä työskentelen avustavissa toimistotöissä).
t. ap
ymmärtävät että kaikkia meitä tarvitaan jossain työssä ja kaikki työt ovat yhtä arvokkaita ja tarpeellisia.
kiinnosta tippaakaan lasten kaverien vanhempien tulotaso.
Löytyy huipputuloisista vähemmän varakkaisiin yh-äiteihin -seikka joka ei kiinnosta lapsiani joten miksi minuakaan.
Pää pystyyn vaan ja rohkeutta. Kaikesta päätellen olet onnistunut kasvattamaan hienon lapsen.
Ymmärrän kyllä mistä puhut. Itse olen akateeminen, ihan hyvätuloinenkin, mutta mieheni on töissä "paremmissa piireissä" ja palkkakin moninkertainen omaani verrattuna. Joskus tulee mieleen, etten "kehtaa" mennä vaikka miestäni vastaan töihin, kun muut naiset ovat niin paljon hienompia, pukeutuvatkin paremmin. Ihan turhia huolia, tiedän.
Joten eiköhän olla vaan rohkeasti omia itsejämme tästä lähtien! Mukavaa kevättä!
toimari = toimitusjohtaja.
Toimariperhe = vanhempi johtavassa asemassa.
Useimmat duunarit tienaavat nykyisin enemmän kuin akateemiset eivätkä muu omaisuus ja perinnöt ole mitenkään sidottu koulutustasoon, niitä on duunareillakin. Sivistyneisyys ei niinikään ole sidottu muuhun kuin ihmisen omaan haluun ja kapasiteettiin. Moni akateeminenkin on nykyisin pelkkä valkokaulusduunari.
mukanaan tuomilla asioilla kuten merkkivaatteilla. Tuolla sivistyksellä taas on suuri merkitys eli jos lapsi osaa käyttäytyä niin se riittää. Eikä meillä syödä mitään erikoisia ruokia arkena, tosin ei kyllä roskaruokaakaan.
olen ihan ylpeä osastani/tärkeydestäni yhteiskunnassa. Olen kyllä akateemisesta perheestä, joten kosketuspintaa tähän porukkaan on:)) Puheenaiheet koskevat ehkä yhteiskunnallisia asioita hieman enemmän kuin joidenkin ystävieni vanhemmilla.Suorittava porras on se, mitä ilman yhteiskunta kaatuisi, tämä kannattaa muistaa.
Tosin et sä varmaan mun seurassa edes olisi hämilläsi, sillä olen aika seinäruusu. Ehkä mä olisin salaa katelliinen sun sosiaalisuudesta tms hienosta piirteestä, joka sulta löytyy :-)
Me ollaan kyllä ihan tavis-akateemisia, ei mitään sikarikkaita.
Jos lapsi on täyspäinen muuten:-). Ja yleensähän he ovat
Siitä en vain tykkää, että niissä perheissä taidetaan kiroilla aika paljon.