Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaisinko lähteä maailmalle seikkailemaan?
08.04.2010 |
Olen lapseton nuori nainen, 21 vuotta elämää takana. Olen ollut viimeiset puolitoista vuotta työelämässä pikaruokaravintolassa. Ja se on kyllä jo niin nähty paikka!
Veri veis ulkomaille, ennen tähän kaupunkiin jämähtämistä (eiku hei, olenko täältä koskaan pois päässytkään?) matkustelin mm. Saksassa ja Turkissa.
Haaveena olis luopuu vuokra-asunnosta ja myydä kaikki irtaimisto ja ottaa lento jonnekin, esim. Intia olisi kiva nähdä. Mutta uskaltaako sitä...? Toisaalta jos sitä ei nyt lähtis, niin tulisiko sitä koskaan lähdettyä minnekään? Kun ei tässä kuitenkaan enää nuorruta... :/
Se kyllä pelottaa kun takaisin pitäisi tulla, että olisi sitten taas ihan tyhjän päällä ja kaikki pitäisi aloittaa alusta... Onko kenelläkään kokemusta pitemmän aikavälin reissaamisesta (ja nyt en puhu kuukaudesta tai kahdesta, vaan ehkä jopa vuodesta!) tai onko joku tuttu joskus reissanut?
Ihan kaikki näkökulmat otan huomioon :)
Kommentit (14)
Mutta sitä mä vaan ihmettelen, että mikä siinä Intiassa viehättää, sehän on niin klisee kuin ikinä ja onko se kivaa kärvistellä kamalan vatsataudin kourissa jossain jumalan selän takana yksin? Nimittäin sen tulet aivan varmasti siellä saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutin ollessani 21v toiselle puolelle maailmaa (eteläsuunnassa ;) ), jätin kaikki Suomessa ja siellä asuin ensimmäiset viikot hotellissa. ;) Minulla oli jopa alle 2v lapsi mukana. Asuimme siellä täysin sillä, mitä oli tarjolla ja lopulta palasin Suomeen yhden matkalaukun kera ja aloitin alusta täysin tyhjästä.
Pointtina se, jos olisin yksin, lähtisin ehdotomasti "seikkailemaan"! Miksipä ei? Olet nuori ja elämä edessä, ilman muuta!
muutin ollessani 21v toiselle puolelle maailmaa (eteläsuunnassa ;) ), jätin kaikki Suomessa ja siellä asuin ensimmäiset viikot hotellissa. ;) Minulla oli jopa alle 2v lapsi mukana. Asuimme siellä täysin sillä, mitä oli tarjolla ja lopulta palasin Suomeen yhden matkalaukun kera ja aloitin alusta täysin tyhjästä.
Pointtina se, jos olisin yksin, lähtisin ehdotomasti "seikkailemaan"! Miksipä ei? Olet nuori ja elämä edessä, ilman muuta!
Lähdin maailmalle kun täytin 18. Jätin Suomessa kaiken, sanoin vuokra sopimuksen irti, myin tavarani ja osan lahjoitin hyväntekeväisyyteen ja sitten vain lähdin. :) Ensiksi ostin lennon Kanadaan, koska olen aina haaveilut pääseväni sinne. Kanadassa vietin noin 3kk asuin monissa huoneistohotelleissa, monissa eri kaupungeissa. Sain myös sieltä yhden ystävän, jonka kanssa pidetään vielä vuosienkin jälkeen paljon yhteyttä.
Kanadasta suuntasin Pohjois amerikkaan ja siellä olin noin kuukauden. En tehnyt siellä töitä tai mitään hyödyllistä lähinnä kiertelin nähtävyyksiä läpi. Ja vietin aikaani muutaman ystävän kanssa, jotka asuivat siellä. (entisiä koulukavereita).
Sieltä lähdin Brasiliaan, jossa olin pari kuukautta. Se oli kyllä matkani paras kohde. Niin eksoottinen maa, jossa ihmiset olivat todella ystävällisiä. Sieltä ei olisi halunut lähteä pois... :)
Viimeisenä ennen Suomeen tuluo käväsin vielä Saksassa. Vietin siellä noin kuukauden. Matkani kesti siis kokonaisuudessaan noin 7-8kk
Suomeen palasin matkalaukkuni kanssa, jossa oli koko maallinen mammonani. Mutta vaikka tavaraa oli vähän niin muistoja oli sitäkin enemmän. Koin uskomattomioa hetkiä maailmalla ja opin niin paljon uusia asioita. Tutustuin ihaniin ihmisiin ja sain lukuisia ystäviä. Päivääkään en katunut lähtöäni, se oli yksi elämäni parhaimmista ajoista, olin nuori ja vapaa tekemään mitä halusin. :)
Tietenkin matkani maksoi todella paljon,matkani maksoi pääasiassa isäni joka antoi minulle 10 000 euron matka kassan. Lisäksi minulla oli omia säästöjäni noin 6000 euroa. Pääasiassa rahaa meni lentoihin, lennot ei ole mitään halpoja. Tietenkin asuminen maksoi myös ja ruoka. Myös liikkumiseen maan sisällä kului rahaa. Mutta hyvin pärjäsin tuolla summalla ja vähän jäi ylikin.
Suomeen tultuani asuin pari kk vanhempieni luona ja sitten muutin omaan asuntoon ja aloin rakentaa elämääni uudestaan alusta. :) nyt asun mieheni kanssa omakotitalossa, omassa, minulla on vaki työpaikka ja 2 vuotias lapsi. :)
Jos en olisi aikoinani lähtenyt niin olisin varmasti katunut sitä jälkeenpäin. Nyt en enään kaipaa seikkailemaan maailmalle vaan ihan tavallinen perhe elämä riittää. :) Ihan tulee kyynel silmäkulmaan kun muistelee matkaa ja sitä kuinka vapaa silloin oli... :)
ennen matkalle lähtöä on tärkeätä muistaa selvittää mihin maihin tarvitsee viisumit ym. käytännön asiat. Ja pitää myös muistaa että monissa maissa työskentely ei onnistu, sillä työlupia on usein vaikea saada jos viettää maassa vain muutaman kuukauden.
muutin ollessani 21v toiselle puolelle maailmaa (eteläsuunnassa ;) ), jätin kaikki Suomessa ja siellä asuin ensimmäiset viikot hotellissa. ;) Minulla oli jopa alle 2v lapsi mukana. Asuimme siellä täysin sillä, mitä oli tarjolla ja lopulta palasin Suomeen yhden matkalaukun kera ja aloitin alusta täysin tyhjästä. Pointtina se, jos olisin yksin, lähtisin ehdotomasti "seikkailemaan"! Miksipä ei? Olet nuori ja elämä edessä, ilman muuta!
Lapsi tuli tietenkin takaisin myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun olet villi ja vapaa, niin tee se nyt! :)
Itse olen kanssa reissannut ympäri maailmaa, muutamia kuukausia siellä, muutamia täällä. Pisin oli puoli vuotta, jossa lapseni ovat myös olleet mukana.
Nyt kun on koululaisia, niin ei matkalle pääse ihan niin vaan helposti. Ei se koulukaan estä, hidastaa vain vaan vähän :)
Olen 35-vuotta ja kamala vauvakuume. Mutta ennenkuin alan vauvaa tehdä, aion myös lähteä useammaksi kuukaudeksi reissaamaan!
Harmittaa, etten ole aiemmin uskaltanut.
Kolme ystävääni oli 9kk Australiassa. Sinne myytiin jotain paketteja, joihin sisältyi työlupa, lennot edestakaisin, majoitus pariksi ekaksi viikoksi ja puolen vuoden bussikortti. He reissasivat ympäri Australiaa ja tekivät samalla erilaisia hanttihommia, mm. maatiloilla ja tavarataloissa. Töitä ei kuulemma ollut niin helppo saada, kuin oli mainostettu, mutta jotain kuitenkin sitten yleensä lopulta löytyi, kun rahat alkoi olla tiukassa.
Yksi ystäväni oli yksinään puoli vuotta Thaimaassa. Osan aikaa hän työskenteli eräässä turisteille bungaloweja vuokraavassa pienessä yrityksessä jossain syrjäseudulla, kunnes tulva vei kaikki rakennukset. Vanhemmat pääasiassa rahoittivat reissun.
Yksi serkkuni on ollut puoli vuotta Yhdysvalloissa reissussa, toisen puoli vuotta Uudessa Seelannissa. Molemmissa paikoissa hän myös teki töitä.
Toinen serkkuni myi asuntonsa ja lähti vuodeksi Englantiin töihin.
Joten lähde vaan! Itse aion aloittaa siitä, että ostan reililipun Eurooppaan kuukaudeksi ja menen, minne huvittaa. Kun sen käyttöaika loppuu, ostan lentolipun vain jonnekin, ekalle lennolle, joka paikalliselta lentokentältä lähtee Euroopan ulkopuolelle ja katson, mitä tapahtuu. Omistusasuntoni aion kuitenkin säilyttää, siskoni asuu siinä sen aikaa ja hoitaa vastikkeet. Reissun rahoitan säästöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sidoksissa mieheen, lapseen ja maatilaan...(tosin onnellisena kuitenkin;))
rohkeesti reissuun vaan!!!
Haluaisin tehdä saman tempun vaikka onkin lapsia!
Haaveilen siitä joka päivä kuinka muksujen kanssa reissattais.
Eri maista ja muutenkin reppureissaamisesta ym. on kiva lukea pallontallaajat.net
Sieltä tulee hirvee matkakuume. Tuli jo tästä , thanks ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse matkustin aikoinani nuorena (reilut 20v)mieheni kanssa maailmaa ympäri 7kk. Se oli loistava kokemus ja sen ansioista tiedän maailmasta paljon enemmän kuin ilman sitä tietäisin. En ehkä olisi uskaltanut lähteä yksin, mutta jso sinä uskallat, niin siitä vaan! Nyt se kannattaa tehdä, sitten kun on perhe, lähteminen on paljon hankalampaa.
Itse lähdin maailmalle 10 vuotta sitten, ja nytkin taas vain piipahtamassa suomessa kun halusin kuulla että mitä perheelle kuuluu, mutta muuten en ole paluuta kertaakaan edes harkinnut, nykyään kun en enää edes ole suomen kansalainen :D (ja siis lähdin 18v syntymäpäivänäni, jolloin isäni löi 500e kouraan ja totesi "pidähän ittes miehenä, ja tule sitten joskus morjenstaa") niillä sitten lähdin unelmiani tavoittelemaan, ja nykyään on rahaa sen verran että voisin vetäytyä johonkin trooppiseen paratiisiin viettämään eläkepäiviä :) mutta kaipa tää rekkakuskin homma tosiaan on sellanen kutsumusammatti että ei halua jäädä eläkkeelle vaikka varaa olisi :D että jos joku sanoo että 500e ei riitä maailmalle lähtiessä... Mutta lopputulos kaikille jotka tän jakso lukea, jos vaan on seikkailumieltä lähteä, eiku nokka kohti satamaa ja menoks =) (ja kyllä, huomasin että keskustelu on yli 5 vuotta vanha)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kanadasta suuntasin Pohjois amerikkaan"
??????
Nelikymppisenä perheellisenä sanoisin että mene ihmeessä ja nauti!
etkä haaveile lähteväsi ryyppäämään ja miehissä sekoilemaan ja huumekokeiluja tekemään
niin lähde ihmeessä!
Itse olen sua noin 10 vuotta vanhempi, ja harmittaa kun en aikoinani lähtenyt. Tosin, mä olin niin arka etten edes silloin haaveillut moisesta.. nyttemmin ajattelen, että jahka lapset ovat isoja, lähdetään miehen kanssa reissuun, puoleksi vuodeksi tai vuodeksi. Mutta piiiiitkä aika vielä siihen, valitettavasti.