Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Harmittelen vieläkin 10 v takaista tekoani.

Vierailija
07.04.2010 |

Eli suostuin ns. kakkosnaiseksi (mieheni olisi halunut ennemmmin toisen, mutta ei saanut...) Minulla oli huono itsetunto ja luulin etten saisi ketään toista ja olin rakastunut ja riippuvainen. Miten tästä pääsisi eroon? Nykyisin asiat kuitenkin ihan toisin (mieheni ehkä olisikin ottanut minut...eihän hän silloin vielä tuntenut minua... vanhassa olisi ollut turvallisempaa...)

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
07.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksi ei ollut naista lähteä. Miksi antoi loukata niin kunniaansa. Mies sanoi asian vielä ääneen minun ja tämän ex:nsä kuulen (siis että ennemmin olisi exänsä kanssa...)

Vierailija
2/8 |
07.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin minäkin valitsin 15 vuotta sitten. Mies siis rakastunut kahteen naiseen, enkä suvainnut sitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
07.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin minäkin valitsin 15 vuotta sitten. Mies siis rakastunut kahteen naiseen, enkä suvainnut sitä.


ei se "vahinko"/paljastus tapahtuut vain yhden kerran... Toisaalta aika paljon puhui exästään (lähinnä negatiiviseen sävyyn, mutta "rakkaudestahan se hevonenkin potkii", että taisi vanha suola janottaa aika pahasti, mutta en tiedä nyt oliko rakastunut (ei ainakaan soitellet/tapaillut...)Mutta exällä olikin uusi. (mies haukku tosin tuota uuttakin) Eli pitäskö mun loppuikäni harmitella "kynnysmattona olemista"? ap

Vierailija
4/8 |
07.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

paljonkin sellaisia tapauksia, joissa oma puoliso ei ole se "ykkönen". En oikeastaan usko, että tuo ex olisi ollut ollenkaan parempi/sopivampikaan, kysymys oli ehkä enemmän tottumuksesta. ap

Vierailija
5/8 |
07.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

...varmaan kannattaa lopettaa noin vanhojen asioiden märehtiminen.



Miten teillä menee nyt? Onko mies sinulle hyvä, rakastava puoliso? Rakastatko häntä?



Jos kaikki on hyvin, ei kai kannata pilata elämäänsä miettimällä noin vanhoja juttuja?

Vierailija
6/8 |
07.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

...varmaan kannattaa lopettaa noin vanhojen asioiden märehtiminen. Miten teillä menee nyt? Onko mies sinulle hyvä, rakastava puoliso? Rakastatko häntä? Jos kaikki on hyvin, ei kai kannata pilata elämäänsä miettimällä noin vanhoja juttuja?


enemmän kuin hyvin. (vaikka monenlaista on matkaan mahtunut) Alkuperäinen kysymys kuuluukin, miksi olen niin tyhmä? (kotona saatu jankkaamis/vanhojen asioiden märehtemismalli varmaan istuu liian hyvin päässä).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
07.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jään seuraamaan. Itse olen lähtenyt liitosta, jossa selvisi, että mies piti toistakin naista eikä kyennyt näkemään siinä ongelmaa tai käsittänyt miksi meidän piti erota.



Tässä vuosien varrella olen huomannut olevani "outo", kun en halua, pysty, enkä voi olla toinen /kakkosvaihtoehto. Minulla on tarve parisuhteessa sitoutua koko sydämelläni ja olen valmis myös melkoiseen joustoon ajankäytössä ym, jotta parisuhde ja kumppani voisi hyvin.



Jos kuitenkin toinen kantaa minun vaivannäölläni ja panoksellani aikaansaatua henkistä ja aineellista hyvinvointia suhteen ulkopuolelle loppuu motivaationi kuin veitsellä leikaten. Koen ettei minua ja tarjoamaani yhteistä elämää osata arvostaa ja lähtö ei ole edes valinta. Se on itsestäänselvyys. Oma arvonsa on tunnettava ja säilytettävä. Mitä muuten jää? Romuttuneita unelmia ja kyyneliä?

Vierailija
8/8 |
07.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jään seuraamaan. Itse olen lähtenyt liitosta, jossa selvisi, että mies piti toistakin naista eikä kyennyt näkemään siinä ongelmaa tai käsittänyt miksi meidän piti erota. Tässä vuosien varrella olen huomannut olevani "outo", kun en halua, pysty, enkä voi olla toinen /kakkosvaihtoehto. Minulla on tarve parisuhteessa sitoutua koko sydämelläni ja olen valmis myös melkoiseen joustoon ajankäytössä ym, jotta parisuhde ja kumppani voisi hyvin. Jos kuitenkin toinen kantaa minun vaivannäölläni ja panoksellani aikaansaatua henkistä ja aineellista hyvinvointia suhteen ulkopuolelle loppuu motivaationi kuin veitsellä leikaten. Koen ettei minua ja tarjoamaani yhteistä elämää osata arvostaa ja lähtö ei ole edes valinta. Se on itsestäänselvyys. Oma arvonsa on tunnettava ja säilytettävä. Mitä muuten jää? Romuttuneita unelmia ja kyyneliä?


mutta kymmenen vuotta sitten valitsin toisin. Eikä miehellä tosin mitään suhdetta ollut tähän naiseen. Tämä koko asia ei olisi paljastunut, jos erästä asiaa ei olisi tapahtunut (mutta niinhän se on monesti). Ja varmasti mies olisi silloin exänsä takas ottanut, jos olisi saanut. Mutta kaikki tapahtui suhteen alussa. Mies tunsi exänsä, mua ei, että toisaalta "ymmärrettävää".

Pitää myös muistaa se, että varmasi on paljon sellaisia suhteita, joissa toinen olisi ottanu jonkun muun, jos olisi saanut. ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä neljä