Abortin jälkeen kohtukuoleman kokenut vastaa kysymyksiin hetken.

Osanottoni vain sulle.

mitenkään toisiinsa, voimia sinulle ja jaksamista surusi kanssa.

Olis taas ollut abortin paikka vaan en voinut mennä toimenpiteeseen. En tehnyt mitään. Elin kuin kidutusboksissa eikä lapsen isä halunnut tätä lasta kanssani.



Oli helpotus kun lapsi kuoli. Mieleeni tuli, että Jumala ei anna ihmisen kestettäväksi enempää kuin tämä jaksaa kantaa. Aborttini oli ollut vammaisabortti ja siitä voin silloin yhä huonosti. Ehkä tämä oli nyt sitten sitä, että Jumala puuttui elämääni. Ystävilleni olin sanonut raskauden alussa, että toivon keskenmenoa. Keskenmenoa ei tullut, mutta kohtukuolema. Elin hirveässä stressissä, mikä olisi voinut EHKÄ aiheuttaa kohtukuoleman, jolle ei mitään syytä löytynyt.



Kun lapsi oli kuollut ja lapsen isä kuuli sen hän tokaisi ihan tosissaan, että eikö lasta voi herättää henkiin. Kyllä oli mies sekaisin. Viisi naista oli tehnyt hänelle abortin tätä juttua ennen ja olin tullut raskaaksi raiskauksesta - olin siis tutun raiskaama ja siitä syytän kyllä itseäni - tilanne tekee miehestäkin kuin varkaan. Mies oli kyllä hyvätuloinen insinööri, joten sen asian suhteen ei olisi ollut ongelmaa. Raiskaaja voi olla millainen mies tahansa.

Siihen mitä ajattelet menneestä abortista? Eli kaduttaako ette pitänyt sitä lasta jonka olisit silloin saanut tai ajatteletko kohtukuoleman johtuvan jotenkin abortista?

No toi on kyllä ihan kukkua, että jumala ei anna kannettavaksi enempää kuin ihminen jaksaa. SUomessa kuitenkin tehdään tuhat itsemurhaa vuosittain, eiköhän niillä tuhannella ole ollut vähän liian raskas kuorma.



Toinen kommentti on se, että miten raiskaus voi olla sun syytä. Ei se tietenkään ole uhrin syy. Kyllä syy on aina raiskaajassa.



Tiedäthän ap tuntematon enkeli -nettifoorumin. Se on tarkoitettu kohtukuoleman kokeneille vanhemmille.

tai sinulle sanottaisiin?