Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tosiaanko vanhempien täytyy löytää lapsille kaverit?

Vierailija
06.04.2010 |

Tuli mieleen tuosta 5 v. syrjintä ketjusta, että nykyäänkö vanhemmat siis hoitavat lastensa kaverisuhteet? Jäi sellainen kuva koko ketjusta, enkä nyt tarkoita ketjun ap:tä vaan muutamia vastaajia. Ymmärrän toki, että vanhempien täytyy luoda mahdollisuus kaverisuhteiden syntymiselle esim. viemällä pieni lapsi paikkoihin, jossa voi luoda kaverisuhteita ja opetella sosiaalisia taitoja ellei esim. samassa pihapiirissä asu leikkiseuraa, mutta että vanhemmat myös tutustumalla tutustuvat toisiin vanhempiin etsien kavereita lapsilleen. Siis tutustuvat aikuisiin ihmisiin taka-ajatuksenaan saada lapsilleen kavereita. Ymmärrän, että on hyvä tuntea lasten kavereiden vanhemmat, mutta että se kavereiden hankkiminen olisi se perimmäinen syy tälle mielenkiinnolle tutustumiseen aikuisten kesken. Minusta olisi loogisempaa tutustua, jos lapset tulevat toimeen tai jos aikuisilta löytyy muutakin yhteistä kuin vanhemmuus.



Ajattelin vain, kun omassa lapsuudessani olisin todellakin saanut leikkiä yksin ellen olisi itse aktiivisesti tutustunut ja etsinyt kavereita muista asuinalueen lapsista. Ei minun vanhemmilla ollut aikaa saatikka halua etsimällä etsiä minulle kavereita.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
06.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä minä olen hankkinut lapselleni kavereita ihan tarkoituksellisesti tästä lähitienoolta, kuten varmasti moni muukin. Etenkin silloin, kun lapsi oli 2-4 -vuotias eikö olisi pystynyt itse luomaan kontekteja ja kutsumaan meille ketään leikkimään.



Nyt päiväkotilaisena hän tietysti itsekin tutustuu muihin lapsiin ja esittää toiveita, ketä kutsutaan kylään ja kenen kanssa olisi mukava leikkiä. Mutta eivät nämä kaveruudet kehityisi vapaa-ajalle, ellei vanhemmilla ole myös halua tutustua toisiinsa ja edesauttaa ystävyyden todentumista päiväkodin ulkopuolella.



Toki näissä tutustumisissa tarvitaan kaikkien osapuolten kiinnostusta, ei kaikkien kanssa vaan synkkaa. Joistakin näistä tuntemattomista äideistä, joiden kanssa yhdessä aloimme kehitellä lapsistamme toisilleen leikkiseuraa, on tullut hyviä ystäviäkin, koska tosiaan niitä yhdistäviä asioita on ollut muitakin kuin vain vanhemmuus.

Mutta tuskin olisimme alunperin lähteneet tutustumaan toisiimme paremmin, ellei meillä olisi ollut myös halua löytää lapsillemme leikkiseuraa.















Vierailija
2/4 |
07.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

2:n lapsi on NYT päiväkotilainen, mutta 2-4 vuotiaana äiti(?) hoiteli vielä tutustuttamiset ja kyläilyt

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
07.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä lapsi kans kotihoidossa ja ikää nyt 3 v. Ainut mitä minä olen tämän leikkikaveriasian eteen tehnyt on se, että ollaan käyty perhekahvilassa kerran viikossa. Lapsi ei kylläkään edes kovin yritä leikkiä muiden lasten kanssa. No ehkä naapurin tytön, jota siis näkee tuossa pihallakin hieman useammin. Olen kyllä miettinyt, että joko lapsi tarvitsisi enemmän lapsiseuraa, mutta ajattelin jospa sitten päivähoitoon mennessä.

Lapsi jää vielä kotihoitoon, vaikka lähdenkin käväsemään töissä, mutta ehkäpä kuopuksen synnyttyä täytyy miettiä tämäkin asia uusiksi :-)



t. ap, jolla ehkä hieman huono omatunto tästä kaveriasiasta

Vierailija
4/4 |
07.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

täytyy vanhempien olla aktiivisia alle kouluikäisten kaverisuhteiden ylläpidossa.



Me ollaan ihan perusperhe, työssä käyvät vanhemmat ja 5-vuotias päiväkodissa oleva poika. Poika on itse tietenkin ystävystynyt päiväkodissa, mutta ilman vanhempien keskinäistä yhteydenpitoa ei kavereita nähtäisi pk-päivien ulkopuolella.



Ei sitä enää noin vaan mennä ovikelloa soittelemaan ja kysytä kaveria ulos... Tekstiviestitse sovitaan lasten yhteiset ulkoilut ja kyläilyt pojan kaverien vanhempien kanssa. Plussaa tulee jos kaverien vanhemmat on niin kivoja että heidän kanssaan tahtoo viettää aikaa =)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi yksi