Elämäni pahin virhe?

Ette jääneet kiinni, mitään ongelmaa ei siis ole.

Jatkatte niin kuin ennenkin. Et sanonut rakastuneesi tähän mieheen. Oliko seksi siin hyvää kuin oletit? Jos oli, niin sitähän on mukava aina välillä muistella ja siitä saa kiksejä seksielämään. Jos ei ollut yhtä hyvää kuin oman miehesi kanssa, niin sekin on hyvä asia.

Siis eikö ihmisillä ole mitään moraalia??? Kerropa totuus sekä miehellesi että ystävällesi ja katso, mitä ovat mieltä. Ja mietipä, mitä itse tykkäisit, jos sulle tehtäis samoin? Haloo!! Ja kerropa myös lapsillesi mitä äiti touhuilee liialla vapaa-ajallaan ja ties vaikka olisit nyt raskaana tälle "ystäväsi" miehelle. Siinä sitä on yhdelle "äitylille" taas mietittävää. Oisko kannattanut käyttää järkeään edes hetkinen ennenkuin laskee housut nilkkoihin. Just tällasten tapausten takia perheet hajoaa ja lapset saa kärsiä seuraukset....tosi surullista..

jos vaan pystyt elämään omantunnon kans ni äläkerro...

Hei, ymmärrän tavallaan Sinua. Naisillehhan seksissä on monesti enemmän tunteitakin mukana.



Mutta jos ajatellaan realistisesti; ensinnäkin avioliitto ja parisuhde on nyt tässä ajassa ja kulttuurissa määritelty olevan kahden henkilön välinen juttu.



Evoluutio ei kyllä ole varsinaisesti tarkoittanut asiaa näin. Teitte sinänsä luonnollisen asian.



Itse olen mennyt naimisiin henkilön kanssa, joka on syönyt itsensä viimeisen 15 v aikana järkyttäväksi valaaksi. Seksikin joistakin asennoista on vaikeaa. Hän on lisäksi neuroottinen - kunnon hermosaha. Jos meillä ei olisi lapsia, olisi vaikea olla mukana vastamäessä.



Vaimoa ei seksi kiinnosta. Hän vain hermoilee kaikenlaista paskaa ja mättää sokeri/hiilihydraattipitoista mössöä.



Olet pettänyt. Itse asiassa suurin merkitys koko hommassa on Sinulle itsellesi - minäkuvallesi.



Mikäli tulet itse asian kanssa toimeen, ei siinä sen kummempaa ole. On tietty selvä, että tuon miehen kanssa on aina tietty jännite olemassa...

Kuulostaa kamalalta, tiedän, mutta älä kerro. Älä ainakaan heti, tuntuu pahalta, mutta mieti asiaa itseksesi pari kuukautta. Pikkuhiljaa se painuu taka-alalle, ja normaali arki jatkuu.

Et oikeasti halua menettää kaikkea yhden pienen panon takia.

Jos jatkossa tekee mieli koettaa vierasta, niin muistele tämänhetkistä tunnettasi. Todennäköisesti opit arvostamaan suhdettasi kokonaisuutena vaikka seksi ei aina luistaisikaan.

Olen pahoillani, mutta minusta henkilö, jonka persoonallisuus on normaalisti kehittynyt ei voi paneskella parhaan ystävänsä miehen kanssa. Minusta jokaisen ihmisen luontainen moraali estää tuon. Sinun pitäisi hakeutua hoitoon.

Olen pahoillani, mutta minusta henkilö, jonka persoonallisuus on normaalisti kehittynyt ei voi paneskella parhaan ystävänsä miehen kanssa. Minusta jokaisen ihmisen luontainen moraali estää tuon. Sinun pitäisi hakeutua hoitoon.

Me ollaan ihmisiä kaikki, ja tehdään välillä virheitä. Ei pidä olla niin kauhean ankara itselleen. Lopeta asian vatvominen ja jatka elämääsi hyvänä äitinä ja vaimona.

minusta henkilö, jonka persoonallisuus on normaalisti kehittynyt ei voi paneskella parhaan ystävänsä miehen kanssa. Minusta jokaisen ihmisen luontainen moraali estää tuon. Sinun pitäisi hakeutua hoitoon.

Luontainen moraali? Heh. Moraali on aika lailla opittua, minkä tietää yleensä jokainen vähänkin oman napansa ulkopuolelta maailmaa seurannut aikuinen ihminen tieteellisistä tutkimuksista puhumattakaan. Ainakin moraali siinä mielessä, mitä vieraissa käyntiin ym tulee. On jopa pareja, joiden mielestä tämä olisi ihan ok, missä se moraaliongelma silloin on?

minullakin! oli parasta seksiä mitä ikinä olen saanut...oma mies saatanan tylsä eikä ajattele muutakuin itseään.

ei puutu, kuin että joku jauhopää vetää raamatun opetukset tähän keskusteluun.

sekoilin yhden illan humalaisen seksijutun silloisen parhaan ystäväni kihlatun kanssa - naisen aloitteesta. Mies eli kaverini ei saanut asiaa tietää. En tosin tiedä, että onko nainen, josta tuli myöhemmin vaimo, koskaan tunnustanut, koska välit kaveriini viilenivät ja katkesivat lopulta kokonaan.



Tuo mies oli hyvä tyyppi, luotettava, uskollinen...Edelleen hieman kirpaisevat nuo muistot omasta toiminnastani. Toisaalta, en minä voi koko elämääni tuntea tapauksesta kauheaa syyllisyyttä ja katkeruutta. Väärin toimittu, mutta tehty mikä tehty ja tuskin tulee enää vastaavaa tapahtumaan.



M40

Hei, En tiedä kuinka tästä edes täällä nimettömänä kertoa, kun tuntuu liian pahalta. Tuntuu, kuin jotain olisi särkynyt lopullisesti jo nyt, vaikka kukaan ei tästä vielä tiedäkään... Kävi kuitenkin niin, että harrastin seksiä parhaan ystäväni (!!)miehen kanssa ja olen nyt paitsi äärettömän surullinen, myös aivan helvetin vihainen itselleni. Meillä on sellainen tilanne, että meillä molemmilla on kaksi pientä lasta ja seksielämä molemmissa perheissä on ollut vähän niin ja näin viime vuosina. Sen takia kai tämä tapahtui... Tiedän tehneeni ehkä sen elämäni pahimman virheen enkä etsi synninpäästöä, mutta jos tämän lukee joku samanlaisessa tilanteessa ollut kaipaisin neuvoa kuinka tässä pitäisi toimia. Kiitos!

olet ihminen, kaunis ja tunteva olento. Poltit näppisi kuumassa hetkessä, mutta kuten nyt huomaat, se ei muuttanut oikeasti kuitenkaan mitään. Tänäkin aamuna aurinko nousi, tänäkin aamuna olit lapsillesi tärkein ihminen. Miehesi arvostaa sua ja rakastaa sua, on kuitenkin inhimillistä mokata joskus. Asia on kuitenkin niin arka että se voi rikkoa kaksi perhettä, suistaa useamman ihmisen henkisen tasapainon vuosiksi tolaltaan.

Joskus vielä osaat muistella hetkeänne sinä ainoana kauniina hetkenä välillänne, mutta jatkoitte elämää ettei synny sivullisia uhreja. Elämä on pieniä katastrofeja, tämä on sinun talvisotasi. Se on nyt vaan taisteltava ja tajuttava mikä on tärkeintä loppuelämäsi kannalta.

Mieheni pelehti veljensä vaimon kanssa, jonka luulin olevan hyväkin kaveri, melkein ystävä.

Tämä kipu mikä minulla on, kun kaksi ihmistä, jotka minä erittäin hyvin tunnen (toista rakastan) en toivoisi kenellekään. Näin jälkikäteen mietittynä olisi ehkä ollut parempi että en olisi tiennyt. Toisaalta naisena ajattelen niin, että nyt minä olen "niskan" päällä tälle toiselle naiselle kun tiedän, eikä hän enää voi "nauraa" minulle joka kerta kun kohdataan. Nyt voin olla kyseisestä naisesta ihan mitä mieltä vaan ja sanoa hänelle mitä haluan tai olla sanomatta.

MIkään ei varmaan avioliitossa voi olla pahempaa, kuin puolison pettäminen.

Mutta, taistele sinä omantuntosi kanssa, ja ole hiljaa. Älä uusi tekemääsi, mutta älä kerro kenellekään. Älä tuhoa ystäväsi perhettä, ei ystäväsi ole sitä ansainnut...eikä sinua ystävänä.

ihmisillä kovasti erineviä käsityksiä noista moraaleista ja parisuhteen velvoituksista. Mut joo, ensinnäkin ei missään nimessä kannata kertoa, se ei parannan kenenkään tilannnetta. Jos asia tulee muuta kautta ilmi, niin se on sen ajan murhe, mut ite ei pidä niin tehdä.



Ja toiseks, jos ei oo tyytyväinen seksielämään oman kumppaninsa kanssa, laatuun tai määrään, niin pitäiskö siinä sitten vaan kärsiä? Ja jos noi tarpeet on erilaiset, niin onko vain toisen velvollisuus kärsiä ja jos niin kumman?



Näitä asioita tuli joskus hetki pohdittua, vaikken periaatteelliselta kannaltani ollutkaan "ehdottoman uskollisuden" kannalla, noudatin sitä kuitenkin melko pitkään. Mut kun tuntu, että päivät valuu hukkaan läheisyyden ja seksielämän suhteen eikä keskusteluista tms. ollut apua, niin päätin sitten turvautua ulkopuolisiin. Ei mahdu mun kaaliin miten siinä jokin haittais, vehkeet ei kulu, toinen on tyytyväinen pihtaukseensa ja toinen on tyytyväinen saamiseensa. Win/win tapaus.

sekoilin yhden illan humalaisen seksijutun silloisen parhaan ystäväni kihlatun kanssa - naisen aloitteesta. Mies eli kaverini ei saanut asiaa tietää. En tosin tiedä, että onko nainen, josta tuli myöhemmin vaimo, koskaan tunnustanut, koska välit kaveriini viilenivät ja katkesivat lopulta kokonaan.

Tuo mies oli hyvä tyyppi, luotettava, uskollinen...Edelleen hieman kirpaisevat nuo muistot omasta toiminnastani. Toisaalta, en minä voi koko elämääni tuntea tapauksesta kauheaa syyllisyyttä ja katkeruutta. Väärin toimittu, mutta tehty mikä tehty ja tuskin tulee enää vastaavaa tapahtumaan.

M40

Silti et pääse siitä tapahtuneesta milloinkaan eroon. Terve ihminen pyörittää niitä huonoja tapauksia alitajunnassa, sitä se elämänkokemus on ;-)

M34

ihmisillä kovasti erineviä käsityksiä noista moraaleista ja parisuhteen velvoituksista. Mut joo, ensinnäkin ei missään nimessä kannata kertoa, se ei parannan kenenkään tilannnetta. Jos asia tulee muuta kautta ilmi, niin se on sen ajan murhe, mut ite ei pidä niin tehdä.

Ja toiseks, jos ei oo tyytyväinen seksielämään oman kumppaninsa kanssa, laatuun tai määrään, niin pitäiskö siinä sitten vaan kärsiä? Ja jos noi tarpeet on erilaiset, niin onko vain toisen velvollisuus kärsiä ja jos niin kumman?

Näitä asioita tuli joskus hetki pohdittua, vaikken periaatteelliselta kannaltani ollutkaan "ehdottoman uskollisuden" kannalla, noudatin sitä kuitenkin melko pitkään. Mut kun tuntu, että päivät valuu hukkaan läheisyyden ja seksielämän suhteen eikä keskusteluista tms. ollut apua, niin päätin sitten turvautua ulkopuolisiin. Ei mahdu mun kaaliin miten siinä jokin haittais, vehkeet ei kulu, toinen on tyytyväinen pihtaukseensa ja toinen on tyytyväinen saamiseensa. Win/win tapaus.

Eipä se pettäminen tarkoitakaan, että "vehkeet kuluis", vaan se on luottamus kumppaniin. Miksi ihmeessä sinä olet sellaisessa parisuhteessa, joka ei ole tyydyttävä? JOS sinussa on miestä, niin oikea ratkaisu on kertoa siitä tilanteesta puolisolle ja sopia hänen kanssa ratkaisusta. Esim. jos puoliso antaa sinulle luvan käydä vieraissa, silloin vasta tilanne on win/win.

M34

Kyllä miehetkin pihtaa...

JOS sinussa on miestä, niin oikea ratkaisu on kertoa siitä tilanteesta puolisolle ja sopia hänen kanssa ratkaisusta. Esim. jos puoliso antaa sinulle luvan käydä vieraissa, silloin vasta tilanne on win/win. M34

eli siis ennen avioliittoa läpi käytävä asia:



k: onko hän liian huono sängyssä?

v: on

johtopäätös: älä mene naimisiin tai älä ainakaan

tee lapsia

Eipä se pettäminen tarkoitakaan, että "vehkeet kuluis", vaan se on luottamus kumppaniin. Miksi ihmeessä sinä olet sellaisessa parisuhteessa, joka ei ole tyydyttävä? JOS sinussa on miestä, niin oikea ratkaisu on kertoa siitä tilanteesta puolisolle ja sopia hänen kanssa ratkaisusta. Esim. jos puoliso antaa sinulle luvan käydä vieraissa, silloin vasta tilanne on win/win. M34

Kaada ittelles vaan, vai ootsä joku ylimmäinen moralisti, "oikean moraalin" ylipappi? Suhde ei ollut intiimissä mielessä tyydyttävä, muuten kyllä. Luottamus ja rakastaminenkin on jotain aivan muuta kun sitä, et ne pissavehkeet pysyy kodin ulkopuolella piilossa. Kyllä mä sen ymmärrän, että joillakin saattaa pipo olla sen verran kireellä, ettei moista ymmärrä tai hyväksy, niistä saa lukea lehdistäkin harva se päivä mustasukkaisten hyypiöiden väkivallanpurkauksista. Mä en purkaa kun rakkautta. Ja lopuks vielä sellanen asia, vaikkei se todellakaan miehisyyteen mitenkään liity saati et kaltasestas pojanklopista olis kenenkään miehisyyttä mittaamaan, et kyllä tosiaan kerroin noi asiat sinä vaiheessa kun keskustelin olisko suhdettamme enää mitään mieltä jatkaa? Oli.