Joudun olemaan vauvasta (6kk) erossa 6päivää, ahdistaa...

Onneksi isä osaa varmasti hoitaa vauvaa ihan yhtä hyvin kuin sinäkin, eli heitteille ei vauva jää. Ajattelepas, kuinka monessa maassa äitiysloma loppuu kaikilta kokonaan siinä 3 kk jälkeen ja monet joutuu viemään vauvan hoitoon vieraalle. Ihmisiä niistäkin tulee! JOkainen menee niiden olosuhteiden mukaan, mitä annetaan, mutta teillä siis asiat keskimääräistä paremmin - jos verrataan tilannetta esim moniin muihin EU-maihin. Teillä saa sentään mies hoitaa lasta kotona, ei tarvitse viedä vauvaa seimeen.

rantalomalle, kun lapsi oli 6 kk (vai oliko se vasta 5 kk). Työmatka on minusta parempi syy olla erosta lapsesta, ja siihen liittyvä eroahdistus todistaa sulla olevan terveet äidinvaistot! Niillä sitten eteenpäin, kun tulet kotiin :)

Seuraukset pitää vain koittaa kestää.

toki olet provo, mutta ajatuskin on kaamea.

pystyisikö isä lähtemään vauvan kanssa mukaan?

tai jos isä hoitaa vanhempia lapsia, niin vaikka mummo?

Näkisit ainakin illalla.

Olisi kiva kuulla, että miten ap-matkailijalla ja isällä & vauvalla meni? Mikä oli fiilis tulla takaisin? Itse lähden lomareissulle, 3 yötä, kun vauva 9kk. Vähän jännittää kyllä, mutta toisaalta odotan omaakin aikaa kovasti. Vauva tällöin isällä ja heillä menee varmasti hienosti! Enemmän taitaa äitille tulla ikävä :)

Meidän nuorin on nyt 6kk ikäinen. Olosuhteiden pakosta minä palasin töihin neidin ollessa 4,5kk ikäinen ja mies on lasten kanssa kotona, koska on tällä hetkellä työtön.

Nyt minulla olisi sitten edessä ensimmäinen kerta kun joudun olemaan pienestä erossa monta yötä. Välillä tuntuu, että työpäiväkin on liian pitkä aika. Tiedän, että mieheni osaa hoitaa vauvan, ei kyse ole siitä mutta neiti on vaan vielä niin pieni.

Ole rauhassa. Huomaat pian, kuinka mukavaa tilapäinen erossaolo voi olla!

niin fakta on, että tuossa vaiheessa isä ei vain ole sama asia kuin äiti. Toki lapsi pärjää ja isä osaa hoitaa ja rakastaa jne. mutta silti äidin ja alle vuoden ikäisen vauvan side on elintärkeä ja kiinteä yhdessäolo ja vuorovaikutus. Se on "vain" biologiaa, rakkaat mammat. Ja kyllä, niin sitä monissa maissa lähdetään töihin vauvan ollessa ihan pieni ja niin lähti omakin äitini Suomessa aikoinaan. Minulla oli kaikin puolin hyvä lapsuus ja hyvät hoitajat (mm. isä) mutta silti olen koko aikuisikäni etsinyt rakkautta ja hellyyttä ja hyväksyntää.Ei se, että kyllä näin tekevät muutkin, tee asiasta yhtään sen yksinkeratisempaa. Lähes viikko on ikuisuus noin pienelle, ja äitikin on selkeästi aika ahdistunut asiasta,

sun traumoillesi! Mä olenkin sitten jo suhun verrattuna ihan patologinen tapaus, kun olin erossa isästä ja äidistä useamman viikon ollessani alle 3 kk... lupaudun vapaaehtoiseksi analysoitavaksi näille AV:n huippupsykologeille! erityisesti kiinnostaisi tietää, että mitä kaikkia traumoja mulla nyt tuosta ON syntynytkään ja kuinka kieroonkasvanut tapaus olen...

VOI elämä taas tätäkin...

Ja teille tuomitsijoille aina ei elämässä asiat mene siten kun on suunnitellut tai tahtoisi. Yllättäviä asioita tulee eteen ja silloin ne täytyy parhaalla mahdollisella tavalla järjestellä. Ap:lle vain tsemppiä vaikeaan tilanteeseen. Asioilla on tapana kyllä järjestyä.



Ymmärrän hyvin ap:n tilannetta, koska olen kokenut vähän saman kaltaisen tilanteen. Miehen työttömäksi jääminen laittoman irtisanomisen vuoksi osui kohdalle juuri silloin kun olin kodinhoidontuella. Tulot meillä tippuivat heti minimiin kun jättivät vielä irtisanomisajan palkat maksamatta. Pari kuukautta tuloina oli vaan vajaa 500 €:n kodinhoidontuki ja lapsilisät. Onneksi säästöjä oli. Tosin osa niistäkin oli varattava lakimieskuluihin. Karsittiin kuluja niin paljon kuin mahdollista.



Eikä tuossa tilanteessa auttanut muu kuin lähteä itse työnhakuun eli ilmottauduin heti työttömäksi työnhakijaksi ja aloitin työnhaun. Minulla kun ei ollut edes vakityötä mihin palata. Noin 4 kk:n sisällä sitten työllistyinkin.



Pettymys oli tosi suuri ja sitä manailin vielä pitkään, koska olin ajatellut että olisin ollut lasten kanssa kotona aina lähelle kuopuksen 3 vuoden ikää eteenkin kun tämä olisi viimeinen mahdollisuus. Meillä lapsiluku kun täynnä.



Tosin meillä kuopus oli jo n. 1,5 vuotias kun tämä yllättävä miehen työttömyys tuli eteen.

Sinulla tietysti vaikeampi tilanne kun nuorin nyt vielä noin pieni.



Mitä noihin kiintymyssuhteisiin tulee niin itse olen sitä sukupolvea eli 70-luvulla syntynyt jolloin äitiysloma oli vain kuukausia. Mut on raahattu hoitotädille hoitoon jo vauvana 2 kk:n iästä alkaen.



Musta ihan mahtavaa ap:n tilanteessa että isä hoitaa. Tulee läheinen suhde isäänkin joka näkyy myöhemmin siten että kelpaa lohdutus kummalta vanhemmalta tahansa.

aina on vaihtoehtoja. en sellaista pomoa ole tavannut kenelle ei menisi jakeluun kun tuollaisen tilanteen sille esittää..

Teen työtä, jossa on aina työmatkoja, vähintään kerran kuussa, pituus vaihtelee päivästä tai parista pariin viikkoon. Tiesin siis tämän töihin palatessani, mutta emme pärjäisi taloudellisesti, jos olisimme molemmat kotona.

Toisaalta on tässä hyviäkin puolia, esim. tuon työmatkan jälkeen olen reilun viikon vapaalla ja itse työpäivät ei ole minulla kun 5-6tuntisia kun osan töistä pystyn tekemään kotona.

Periaatteessa miehen olisi mahdollista lähteä mukaan, mutta koska menen ulkomaille niin en halua noin pientä sinne ottaa ja toisaalta parempi, että lapset saavat olla isänsä kanssa. Meillä kun ei esim. mummot ole kauhean innokkaita lapsenlapsiaan hoitamaan.

ap

ja kiintymyssuhteeseen. Onneksi voit sentään olla vauvan kanssa matkan jälkeen tiiviimmin.

aina on vaihtoehtoja. en sellaista pomoa ole tavannut kenelle ei menisi jakeluun kun tuollaisen tilanteen sille esittää..

Teen työtä, jossa on aina työmatkoja, vähintään kerran kuussa, pituus vaihtelee päivästä tai parista pariin viikkoon. Tiesin siis tämän töihin palatessani, mutta emme pärjäisi taloudellisesti, jos olisimme molemmat kotona.

Toisaalta on tässä hyviäkin puolia, esim. tuon työmatkan jälkeen olen reilun viikon vapaalla ja itse työpäivät ei ole minulla kun 5-6tuntisia kun osan töistä pystyn tekemään kotona.

Periaatteessa miehen olisi mahdollista lähteä mukaan, mutta koska menen ulkomaille niin en halua noin pientä sinne ottaa ja toisaalta parempi, että lapset saavat olla isänsä kanssa. Meillä kun ei esim. mummot ole kauhean innokkaita lapsenlapsiaan hoitamaan.

ap

se isähän on se ykkösvanhempi vauvalle.



Eli parempi et sä lähdet viikoksi pois kun jos joutuisi olemaan erossa isästään. Sähän tavallaan hylkäsit sen ykkössijan jo menemällä töihin.

Tuohon asti äitini oli minusta erittäinkin kiinnostunut ja pääasiallinen hoitajani. Tuon jälkeen alkoi äitini menojalkaa vipattaa, löysi uuden miehen ja minä jäin isälleni asumaan. Olen kuulemma ollut äidilläni vauvasta saakka joka toinen vkl ja minulle kyllä isäni on paljon tärkeämpi, luonnollisesti.

Toisin kuin allakirjoittanut niin minä en ole koskaan hakenut rakkautta, hyväksyntää ym. vaan isäni ansiosta minusta kasvoi normaali aikuinen. En tiedä olisiko samoin, jos olisin joutunut elämään äitini ja jatkuvasti vaihtuvien miesten kanssa tai vaihtoehtoisesti jossain sijaiskodissa.

Ap:lle lähde huoletta ja muista pitää myös hauskaa siellä reissussa. Ei varmasti ole helppoa, mutta ei sekään auta, jos murjotat koko matkan. Vietät sitten kun kotiudut tiiviisti aikaa lastesi kanssa, niin he eivät tasan tarkkaan kärsi, vaikka täällä moni on sinua syyllistänyt.

niin fakta on, että tuossa vaiheessa isä ei vain ole sama asia kuin äiti. Toki lapsi pärjää ja isä osaa hoitaa ja rakastaa jne. mutta silti äidin ja alle vuoden ikäisen vauvan side on elintärkeä ja kiinteä yhdessäolo ja vuorovaikutus.

Se on "vain" biologiaa, rakkaat mammat.

Ja kyllä, niin sitä monissa maissa lähdetään töihin vauvan ollessa ihan pieni ja niin lähti omakin äitini Suomessa aikoinaan. Minulla oli kaikin puolin hyvä lapsuus ja hyvät hoitajat (mm. isä) mutta silti olen koko aikuisikäni etsinyt rakkautta ja hellyyttä ja hyväksyntää.Ei se, että kyllä näin tekevät muutkin, tee asiasta yhtään sen yksinkeratisempaa. Lähes viikko on ikuisuus noin pienelle, ja äitikin on selkeästi aika ahdistunut asiasta,

niin fakta on, että tuossa vaiheessa isä ei vain ole sama asia kuin äiti. Toki lapsi pärjää ja isä osaa hoitaa ja rakastaa jne. mutta silti äidin ja alle vuoden ikäisen vauvan side on elintärkeä ja kiinteä yhdessäolo ja vuorovaikutus.

Se on "vain" biologiaa, rakkaat mammat.

Ja kyllä, niin sitä monissa maissa lähdetään töihin vauvan ollessa ihan pieni ja niin lähti omakin äitini Suomessa aikoinaan. Minulla oli kaikin puolin hyvä lapsuus ja hyvät hoitajat (mm. isä) mutta silti olen koko aikuisikäni etsinyt rakkautta ja hellyyttä ja hyväksyntää.Ei se, että kyllä näin tekevät muutkin, tee asiasta yhtään sen yksinkeratisempaa. Lähes viikko on ikuisuus noin pienelle, ja äitikin on selkeästi aika ahdistunut asiasta,

se isähän on se ykkösvanhempi vauvalle.

Eli parempi et sä lähdet viikoksi pois kun jos joutuisi olemaan erossa isästään. Sähän tavallaan hylkäsit sen ykkössijan jo menemällä töihin.

Ja esim. nyt tässä viimeisen 1kk aikana olen ollut töissä 3-4päivänä viikossa ja työpäivän pituus on ollut vain 4tuntia ja työmatkoihin menee yhteensä puoltuntia. Käytännössä siis olen ollut vauvasta erossa päivässä 4,5tuntia. Tottakai olen kotona tehnyt lisäksi töitä, mutta ne sillon kun lapset nukkuu. Aina töistä tullessani niin vauva kun isommat ovat olleet iloisia, vaikka pitävät isästäänkin.

Tätä ahdistustani lisää vielä sekin, että lähipiirissä on suurin osa näitä äitejä, jotka ei vois jättää alle vuoden ikästä edes yhdeksi yöksi ja yli vuoden ikäisenkin vain pakon edessä yöksi ja kotona ovat aina sen 3v, koska heistä sitä pienempi on liian pieni päivähoitoon. Tiedän, ettei noista puheista kannattaisi välittää, mutta välillä se on vaikeaa kun avoimesti arvostellaan äitiyttäni ja väitetään, että hylkään lapseni.

ap

Terkkuja täältä muualta EUsta.



Olen jokaisen ja kaikkien lasten kanssa joka vuosi käynty Suomessa 10-14 päivää ilman lasten isää, eikä ole yksikään lapsi unotanut isäänsä tuona aikana.



Mies on toivonut ettemmematkustaisi 10 päivää pidempään koska hänelle tulee ikävä.



AP, ymmärrän tuskasi, mutta hyvin se tulee menemään. Meilläkin isä on työttömänä eli lasten kanssa kotona. Minunkin työni vaatii matkustamista. Maaliskussa oli 2 matkaa, hutikuussa pysyn kotimaassa. Toukokuussa 5 päivän matka etelään, jonne otan koko perheen mukaan. Työnantaja on siitä tietoinen ja hyväksyy sen.