Auttakaa! Myöhästelyni pilaa kaiken!

Rupeat vain kylmän viileästi pakkaamaan ja pukemaan puoli tuntia aikaisemmin kuin mitä vaisto sanoo. Eli toimit päin vastoin kuin miltä tuntuu.

herätyksen aikaistamisen suhteen.



Laitat huomenna kellon puolta tuntia aiemmin soimaan ja teet samaan tahtiin hommat mitä muulloinkin ja siitä se lähtee.



Ryhtiliike itseäsi niskasta kiinni.



On äärimmäisen loukkaavaa muita kohtaan odotuttaa itseään, töistä ei saa koskaan myöhästyä.



Olen yh ja kaksi lasta täälläkin. Kun lasten päiväkoti-ikä alkoi ja itsellä työt päätin ettei meillä ole kiirettä ja stressaavia lähtöjä. Varasin aikaa riittävästi+ vielä varmuusaikaa että varmasti ehdittiin ajoissa sinne minne pitikin.



En odottelisi kaveriani neljää tuntia, puolen tunnin myöhästyminen olisi maximi ja sillekin täytyisi olla pätevä syy. Toistuvat myöhästymiset niitä en sulattaisi.



Jos minulla olisi kaltaisesi ystävä sanoisin että soittaa kun on tapaamispaikalla ja minä lähtisin silloin vasta kotoani - antaisin maistaa omaa lääkettään.

Vihaatko lähtemistä? Onko teillä paljon menoja? Nukutko tarpeeksi? Miten lapsesi käyttäytyvät kun on lähdön aika?



Meillä on sukuvika, vihaamme kaikki muutoksia, meidän on vaikea irrottautua edellisestä tekemisestä.



Lähdöissä auttaa huolellinen valmistelu jo edellisenä päivänä. Pakkaan varavaatteet, teen muistilistan niistä tavaroista jotka on pakattava lähtöpäivänä. Mietin valmiiksi vaatteet ja pinkkaan se jonnekin niin etteivät lapset pääse niitä sotkemaan.



Lähtöpäivänä herätään ajoissa ja laitetaan juna kulkemaan orajllisessa järjestyksessä: Aamupala, pesut, pukeminen ja lähtö - ei mitään ylimääräisiä telkkariin tuijotteluja tai leikkejä. vaikka oltaisiin tunti etuajassa, niin eikun mennään.



Aina sen ajan saa odotellessa jonnekin hupeloitua. Ei haittaa että ollaan terminaalissa tunti liian aikaisin ja nostatellaan fiilistä. se haittaa jos myöhästytään. kaikki työ on turhaa ja jokainen epäonnistuminen lisää seuraavan lähdön painetta.

etta laivatkin odottavat kunnes armollisesti saavut paikalle?

Panikoitko? Onko sulla tavarat hukassa? Onko lasten tavarat pakkaamatta, vaatteet pukematta? Varmisteletko asioita moneen kertaan? Pystytkö havainnoimaan missä menee pieleen?

jos ajattelisi niin. Tuo oli kelju heitto.



Mä oon vasta nyt yli kolmikymppisenä alkanut ymmärtämään omia vaikeuksiani. Ongelman ydin on siinä, että sekä minä että miehni kuten myös lapsemme, rakstamme olla kotona ja puuhailla täällä. Lähdöt ovat vaikeita.



Miehen pelastus on liukuva työaika. Minä jouduin työpaikallani puhutteluun, kun vuosi sitten syksyllä aloittelimme päivähoitoarkea. Otin itseeni ja alistuin siihen, että ehtiäkseni kahdeksaan omalle työpaikalleni meidän on joka turkasen aamu lähdettävä kotoa viimeistään seitsemältä. (TyöMATKA kestää 20 min.)



Ja jotta pääsemme lähtemään seitsemältä, herään itse kuudelta. Tälläkin systeemillä meille tulee välillä kiire. Mutta parhaina aamuina olen ollut työpaikallani vähän jälkeen seitsemän ja näitä hyviä aamuja on nykyisin yhä tiuhempaan.



Ylimääräisen luppoajan saan kyllä kulumaan töissäkin, vaikka aamukahvilla tai päivän lehden ääressä.

Ei tuohon auta herätyksen aikaistaminen, vaan lähtökynnys pitää saada alemmas. Minulla auttoi arkilähdöissä se, kun luovuin lapsuuskodin tavasta, jonka mukaan kotoa lähdettäessä vaihdettiin paremmat vaatteet päälle ja kotiin tullessa taas kotivaatteet päälle. Eihän siitä mitään tullut, kun päivät oli yhtä vaatteiden veivaamista. Sitten päätin, että ihan sama, vaikka ne nätit vaatteet kuluvat nopeammin, kunhan pääsen sinne kauppaan tai neuvolaan!

Vuosi sitten opettelin vielä uuden lähtöjä helpottavan tavan. Vaihdoin iltasuihkun aamusuihkuun. Suihkun jälkeen laitan hiukset ja meikkaan. Ja puen ne nätit vaatteet. Ihan sama mitä päivän mittaan tulee vastaan, niin lähtemiseen vaaditaan vain, että kävelen ovesta ulos.

Olet myös ylipainoinen?

Itsekurisi ei toimi. Selkääsi sietäisit saada.

Itse vihaan lähtemistä, vaikka aikaa olisi.

Mikä on myöhästymisen syy? Ilman sitä ei voi antaa neuvoja.

Epäilen ap. että olet sairas. Kun en ole lääkäri niin en osa nimetä tautia.

Juuri tuo viittaa sairauteen että olet myöhästynyt niin paljon ja kärsit tilanteesta itsekin ja et myöhästele tahallasi.

Yksi tuttavani on ihan samanlainen, aina myöhässä kaikesta. Se on todella rasittavaa, mutta olen alkanut ymmärtämään sitä, että ehkä kyseessä on todella tahdosta riippumaton asia. Hän juoksee bussipysäkille päivästä toiseen ja tulee aina paikalle viimeisenä.

Mielestäni myöhästelijöitä yhdistää usein kaksi asiaa; nukutaan liian vähän ja haalitaan tekemistä liikaa ilman, että ajatellaan sen realistista aikataulua. Mielestäni toimiva keino voisi olla se, että asettaa ennen lähtöä USEITA välitavotteita ajan kanssa ja ylipäänsä suunnittelee sitä aikatauluaan etukäteen. Harrastan tätä itsekin, vaikka vihaankin myöhästelyä ja olen itse ajallaan aina kaikkialla.

Esimerkiksi:

Sinun pitää olla menossasi klo 9.00, matka kestää 30min.

7.00 Herätys

7.30 Olet käynyt suihkussa

8.00 Olet meikannut

8.15 Hiukset laitettu ja vaatteet puettuna

8.28 Kaikki tavarat kerättynä

8.30 Lähdet ovesta ulos

Aikataulu on nyt ihan pelkkä esimerkki, mutta ideana se, että varaat kaikelle tarpeeksi aikaa. Meikatessa voi hyvin syödä vaikka sen aamupalan, jos varaat herätyksen jälkeen vähän aikaa köllöttelylle ennätät selaamaan nettiä hetken jne. Ja sama toimii vaikka olisi menossa illalla sinne kaverin luokse, mieti mitä pitää tehdä ennen ja moneltako ne on viimeistään tehtävä.

Itselläni on useita "etappeja" aamun aikana, eli milloin mitäkin on pitänyt olla tehtynä ja seuraan sitä aikataulua koko ajan. Se ei kuitenkaan mene pingottamiseksi kun aikaa on varattu vähän liikaa! Se kuinka paljon kukakin tarvitsee aikaa aamulla vaihtelee hirveästi, mutta sen tiedostaminen auttaa asiaan. Jos pitää aamulla pestä hiukset, varaan aamuuni 1,5h ja jos pelkkä pikasuihku, niin tunti riittää. Pyrin kuitenkin siihen, että herään aina 2h ennen lähtöä, ei tule ainakaan kiire ja voi herättyään hyvin juoda kahvit ja selailla kännykällä av:n uusimpia supertärkeitä ketjuja. Ja miettii etukäteen myös sen, että paljonko siihen matkaan on OIKEASTI varattava ja lähtee siitä ovesta ulos silloin vaikka väkisin.

Miltä sinusta tuntuu, kun olet myöhässä? Etkö pysty samaistumaan toisten pahaan mieleen?

Sulla on toiminnanohjauksen ongelmia. Apua voit saada toimintaterapeutilta tai neuropsykologiselta valmentajalta.

Opettele hallitsemaan omaa ajankäyttöäsi. Tämä vaatii itsekuria. Tee aikalista jo edellisenä päivänä ja noudata sitä. Jos on pakko, niin herää toteuttamaan listaasi jo aamuyöstä. Siinä oppii toimimaan tehokkaasti ja kurinalaisesti. Turhat haahuilut jää kokonaan pois.

Itse en melkein koskaan myohasty. Osasyyna on varmasti se, etta "valmistaudun" tosi ajoissa. Siis tyyliin jos olen menossa kahville kaverin kanssa klo. 16, meikkaan ja vaihdan vaatteet ja laitan kaverilta lainaamani kirjan laukkuun ja laukku oven viereen vaikka jo klo. 11. Sitten voin levata tai tehda hommia tai mita vaan ja tietaa etta sinne kahville menemiseen vaaditaan vaan kenkien jalkaan laitto koska olen jo "valmis".

Sinun täytyy aivan todella sisäistää se ajatus, että kun aivosi sanovat sinulle, että tässähän ei ole vielä mitään kiirettä niin aivosi ovat kerta kaikkiaan VÄÄRÄSSÄ. Vaikka miten tuntuisi, että ei, ei kyllä tämä tästä, niin väärässä olet silti. Tuo on todella vaikeaa oikeasti sisäistää ja hyväksyä, nimimerkillä kokemusta on, mutta sinun ei auta muuta kuin lähteä omasta mielestäsi liian aikaisin jotta oikeasti olisit perillä silloin kun pitää.

Mun ongelma, ei tosin ollenkaan noin harmillinen, on lähteä joka paikkaan liian aikaisin. Bussille mennessä ehdin ihan hyvin edelliseen vuoroon, terveyskeskuksessa olen tuttu odottaja. Kaikissa sovituissa tapaamisissa olen vähintään puoli tuntia ennen paikalla. Myöhästely ahdistaa mua niin paljon, ettei se ole tervettä. Olen huomannut välillä, että mulla on vaikeuksia hahmottaa aikaa. Tämmöinen poikkeama saattaa olla syy myös alituiseen myöhästelyyn.

10min kellon aikaistaminen ei selvästikään riitä.

Ota tavoitteeksi puoli tuntia aikaisemmin perillä olo ja katso, riittääkö se. Jos vaikka pitäisi tavata ystävä koululla klo 15, tähtää siihen että olette koulun pihalla 14.30 ja siellä luppoajaksi keksit tekemistä. Vaikka ruutuhyppääminen lasten kanssa, olisiko lähellä leikkipuistoa/metsää/hienoja sammalia/rakennustyömaata ihasteltavaksi, pystyttekö rakentamaan tikuista ristinollan tai mitä vaan mistä lapset kiinnostuvat. Tai pakkaa mukaan sisä/ulkokäyttöisiä helppoja juttuja kuten katuliituja, saippuakuplia, värityskirja ja kynät.

Olen 36v ja aikuisiällä en vielä koskaan ole myöhästynyt mistään. Minusta myöhästyminen on äärimmäisen noloa ja en voi itsekään sietää toisten myöhästymistä. Töihin lähden aina samaan aikaan. Varattuihin aikoihin esim. kampaajalle, lääkäriin ym. tähtään aina siten, että olen siellä n. 10 minuuttia etuajassa. Helppoa. Äärimmäisen kiusallista olisi myöhästyä vaikka kampaajalta ja aiheuttaa kampaajallekin sitten myöhästyminen ja seuraava asiakas joutuu odottaan.