Lue keskustelun säännöt.
Olen jatkuvasti tyytymätön parisuhteeseen, vaadin mieheltä muutosta, itse en osaa tehdä mitään
04.04.2010 |
Meillä on liian vähän seksiä (1krt/2vko), liian vähän puhutaan, liian vähän yhteistä tekemistä, mies ei suostu unelmoimaan ja suunnittelemaan tulevaa, mies ei oo kiinnostunut menemään naimisiin (kohloihin olisi jo mennyt, koska minä haluan - onneks peruin sen ku ei tuntunu oikeelta).
Hän kävelee kotona varpaillaan ja pelkää milloin räjähdän mistäkin, milloin valitan mistäkin. Ikinä mikään ei ole hyvin mulla. Mä olen menettänyt omanarvontuntoni, kun ei se halua edes nussia mua. Musta tulee katkera. Mutta lopulta, onkohaan siinäkään kaikki?
Mun kannaltahan se selitys olisi kamalan kätevä - saanhan laitettua koko homman hänen syykseen.
En halua tuntea näin, en halua olla tällainen. Haluisin yrittää tehdä jotain tälle. Puhua jne. Mutta aina tulee vaan riita, kun minä vaan syytän häntä.
Hän ei ole mikään nössö luonteeltaan, vaan vahva. Molemmat meistä kokee että meineillään valtataistelu. Hän sanoo, että koitan murtaa hänet.
Ihan ku oltas ihan eri puolilla?!? Joulusta asti nyt tuntunut, että enemmän negat tunteita kuin posit häntä kohtaan.
Hän haluaa olla mun kanssa, mutta vaikuttaisi että on kiinnostunut vaan sujuvasta arjesta ja ihmisestä jonka kanssa asua, ei sen kummemmasta.
Mä taas koin löytäneeni elämäni rakkauden kun rakastuttiin ja nyt olen joutunut pettymään.
Hitto ku pystyski asettumaan itsensä ulkopuolelle ja sanomaan että kummassa tässä on vika. Onko se hitto vaan mun korvien välissä!?!??
Kommentit (46)
muttei HALUA. Kyllä ois kihloihin tullut, jos mä oisin säästänyt rahat ja ostanut sormukset. kuka sellasta sit haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten 1krt/2vko ja suhde on ollut olemassa 2 vuotta, lapsia ei ole... tilanne jatkunut samanlaisena jo vuoden. huoh. ap
sinun ei kannata jatkaa suhdetta hänen kanssaan. Hän ei silloin halua sitoutua sinuun eikä rakasta sinua riittävästi.
lue Raamattua. Tutustu sen avioliittomalliin. Perusta avioliitto Jumalan rakastamiseen, miehen kunnioittamiseen ja kristillisiin arvoihin. Anna miehen olla perheen pää. Jos teillä ei ole lapsia ja mies ei suostu menemään naimisiin kanssasi, en suosittele jatkamaan suhdetta.
En todellakaan anna miehen olla perheen pää. Teen itse valintani ja tienaan itse rahani, myös päätän niiden käytöstä. Uskomatonta ehdottelua!! En halua olla alistettu tai ympäripuhuttu tekemään muiden toiveiden mukaisesti. En ole ap.
että meidän kaikki ongelmat sillä katoaisi että naimisiin mentäs? aika monet on yhdessä yli 2v ennen naimisiin menoa. ja mikä järki tässä nyt naimisiin emnnäkään enää, ku tilanne on tämä
vastaajalla sitä joka kehotti eroamaan ellei pääse naimisiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lue Raamattua. Tutustu sen avioliittomalliin. Perusta avioliitto Jumalan rakastamiseen, miehen kunnioittamiseen ja kristillisiin arvoihin. Anna miehen olla perheen pää. Jos teillä ei ole lapsia ja mies ei suostu menemään naimisiin kanssasi, en suosittele jatkamaan suhdetta.
En todellakaan anna miehen olla perheen pää. Teen itse valintani ja tienaan itse rahani, myös päätän niiden käytöstä. Uskomatonta ehdottelua!! En halua olla alistettu tai ympäripuhuttu tekemään muiden toiveiden mukaisesti. En ole ap.
lue Raamattua. Tutustu sen avioliittomalliin. Perusta avioliitto Jumalan rakastamiseen, miehen kunnioittamiseen ja kristillisiin arvoihin. Anna miehen olla perheen pää. Jos teillä ei ole lapsia ja mies ei suostu menemään naimisiin kanssasi, en suosittele jatkamaan suhdetta.
En todellakaan anna miehen olla perheen pää. Teen itse valintani ja tienaan itse rahani, myös päätän niiden käytöstä. Uskomatonta ehdottelua!! En halua olla alistettu tai ympäripuhuttu tekemään muiden toiveiden mukaisesti. En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän että on todella ahdistavaa!
Me ollaan seurusteltu kohta 3 vuotta ja meillä on 8kk vauva.
Nyt kolme-neljä kuukautta olen miettinyt eroa varmaankin joka päivä ja sitä mitä haluan. Tyydynkö tähän suhteeseen vai haluanko jotain muuta. Olen yrittänyt puhua miehen kanssa mutta ei koskaan keskustele, aina sama "joo", "mmm" jne kun yrittää jotakin keskustella.
Seksiä n.0-2 krt/kk.
Tuntuu että olen tyytymätön kaikkeen, me ei koskaan jutella, ei tehdä koskaan mitään yhdessä (esim. lenkille lähteminen yhdessä on niin vaikeaa miehen mielestä), huonoa seksiä joka tyydyttää vain miehen ja kaiken lisäksi mies on lihonnut 15kg joka tosin on pinnallinen syy, mutta on alkanut kuvottaa silmissä. Itse tykkään ulkoilusta ja itseni huolehtimisesta.
Meillä pääongelma on oikeastaan tietokoneelle pelaaminen, esim. eilen tuli kotiin klo18 ja sen jälkeen istui koko illan pelaamassa yö 3 asti.
Ja tuo ei ole mikään poikeuksellinen ilta.
Olen yrittänyt puhua ja puhua, välillä olen ajatellut että asiat selviää, mutta aina palaa aina ennalleen.
Ja toisaalta tarvitseeko minunkaan aina yrittää, jos miehellä ei ole mitään halua muuttua?
Luulisi aikuisen ihmisen saavan jotakin aikaiseksi jos oikeasti haluaa.
En tiedä...
lue Raamattua. Tutustu sen avioliittomalliin. Perusta avioliitto Jumalan rakastamiseen, miehen kunnioittamiseen ja kristillisiin arvoihin. Anna miehen olla perheen pää. Jos teillä ei ole lapsia ja mies ei suostu menemään naimisiin kanssasi, en suosittele jatkamaan suhdetta.
En todellakaan anna miehen olla perheen pää. Teen itse valintani ja tienaan itse rahani, myös päätän niiden käytöstä. Uskomatonta ehdottelua!! En halua olla alistettu tai ympäripuhuttu tekemään muiden toiveiden mukaisesti. En ole ap.
sä miellytät miestäsi koko elämän, et sillä ois mahdollisimman helppoa? Siitä vaan, toivottavasti sut on ympäripuhuttu myös tuntemaan tästä "aidosti" tyydytystä. Mun mies kyllä tekee, kuten mä sanon (tietysti sillä on terve itsekunnioituskin olemassa) ja tietysti välillä itsekin on mukava auttaa/tukea toista, kun tuntee arvostetuksi. Mut tietyissä uskonlahkoissa noi miehet kuittaa kaikki rusinat pullasta. Me ei olla naimisissa, mun mielestä avioliittopaperilla ei ole mitään tekemistä hyvän suhteen kanssa. Ollaan oltu yhdessä jo lähes 20 vuotta ja lapsia on kolme. Tää järjestely on meille mitä loistavin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies pelaa kolmeen asti yöllä tietsikalla? voi hyvänen aikan!!!! Kyllä tuommoinen pitäisi laittaa vielä päiväkotiin jos on noin kypsymätön aikuisuuteen.
lue Raamattua. Tutustu sen avioliittomalliin. Perusta avioliitto Jumalan rakastamiseen, miehen kunnioittamiseen ja kristillisiin arvoihin. Anna miehen olla perheen pää. Jos teillä ei ole lapsia ja mies ei suostu menemään naimisiin kanssasi, en suosittele jatkamaan suhdetta.
En todellakaan anna miehen olla perheen pää. Teen itse valintani ja tienaan itse rahani, myös päätän niiden käytöstä. Uskomatonta ehdottelua!! En halua olla alistettu tai ympäripuhuttu tekemään muiden toiveiden mukaisesti. En ole ap.
sä miellytät miestäsi koko elämän, et sillä ois mahdollisimman helppoa? Siitä vaan, toivottavasti sut on ympäripuhuttu myös tuntemaan tästä "aidosti" tyydytystä. Mun mies kyllä tekee, kuten mä sanon (tietysti sillä on terve itsekunnioituskin olemassa) ja tietysti välillä itsekin on mukava auttaa/tukea toista, kun tuntee arvostetuksi. Mut tietyissä uskonlahkoissa noi miehet kuittaa kaikki rusinat pullasta. Me ei olla naimisissa, mun mielestä avioliittopaperilla ei ole mitään tekemistä hyvän suhteen kanssa. Ollaan oltu yhdessä jo lähes 20 vuotta ja lapsia on kolme. Tää järjestely on meille mitä loistavin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos alussa on toiminut hyvin niin panostakaapa siihen yhteiseen aikaan. Koneet kiinni ja pelit pois, alkaa se seksikin maistua. Ettehän te seurustellessa olleet koneella kolmeen? Ja 8 kk vauvan vanhempien eroaminen oli kai vitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta auttakaa mua nyt :( oon niin vihanen ja surullinen ja itkunen. Mutku itkeäkään ei voi - kun mies ottaa senkin syyllistyksenä.
ap
vietetään yhdessä aikaa, sitä enemmän riitoja ja sitä huonommin menee.
ap
onko se sitä, että saa mitä kylvää????
omaan elämääsi ja syytät siitä miestä kun hän ei tee sinua onnelliseksi.
Tarkoitan siis tällä sitä, että jos löytäisit esimerkiksi harrastuksen josta saat iloa elämään tai muuta vastaavaa niin viihtyisit "elämässäsi" ja suhdekin voisi paremmin?
tunnistan tällaisen käytöksen aikaisemmista suhteistani. yleensä ensimmäinen vuosi on ollut sitä, että ajan on saanut kulumaan ihan vain olemalla rakastunut, harrastamalla seksiä ja nauttimalla siitä, että tuntee olevansa toisen elämän numero uno, ihminen, jota puoliso palvoo ja jolle hän jakaa huomionosoituksia.
sitten tulee se arki kuvioihin. on vakiinnuttu yhteen, enää ei tarvitse jatkuvasti miettiä, jatkuuko tämä suhde, vaan siihen on tullut turvallisuutta, joka taas aikaansaa sen, ettei toisen huomiosta tarvitse jatkuvasti kilvoitella vaan voi jo keskittyä omaan elämään. niihin asioihin mitkä ovat aina olleet tärkeitä. ja myönnettäköön. prinsessapuoli minussa on tässä vaiheessa pettynyt. tottakai haluaisin, että puoliso jatkaa huomioimistani jatkuvasti. ja hyvin usein ovat suhteeni loppuneet tähän pettymykseen.
nyt olen jo lähemmäs 40-vuotias ja jälleen suhteessa, joka on kestänyt kaksi vuotta. seksielämämme on kyllä edelleen hyvää, nyt tuntuu siltä, että olemme vasta tällä saralla päässeet siihen turvallisuuden asteeseen, että uskallamme puhua toiveistamme seksin suhteen paljon avoimemmin, kuin silloin kun vielä suhdetta rakennettiin. mutta muussa suhteessa suhteeseen on jo alkanut laskeutua arki. ne pienet huomionosoitukset ovat jääneet tai jäämässä pois ja kyllä se välillä kirpaisee. mutta toisaalta olen kasvanut sen verran, että huomaan jättäneeni niitä itsekin vähemmälle. ei se ole pelkästään mies, joka näin on tehnyt.
rakastan häntä edelleen kuin hullu puuroa ja olen joutunut kasvattamaan itseäni sietämään miehessäni niitä puolia, joita hän itse kutsuu pimeiksi puolikseen - yksinäisyyden kaipuuta aina välillä, kyvyttömyyttä ottaa itsenäisesti puheeksi vaikeita asioita - ihan vain siksi, että tällä kertaa en missään nimessä aio antaa periksi vain siksi, että mies ei kohtelekaan kuin prinsessaa ihan koko aikaa. =DDD
onhan se helpompaa olla parisuhteessa, jossa molemmat kävelevät omilla jaloillaan, kuin suhteessa, jossa toista täytyy jatkuvasti kantaa, jotta tämä olisi onnellinen. mutta isoa muutosta omassa päässä tämä on vaatinut. eikä se ole ollut helppoa.
onhan se helpompaa olla parisuhteessa, jossa molemmat kävelevät omilla jaloillaan, kuin suhteessa, jossa toista täytyy jatkuvasti kantaa, jotta tämä olisi onnellinen. mutta isoa muutosta omassa päässä tämä on vaatinut. eikä se ole ollut helppoa.
Juuri tätä hain takaa, puit sen hyvin sanoiksi.
- se jota lainasitkin, olinkohan 29?- :)
ja sitten 1krt/2vko ja suhde on ollut olemassa 2 vuotta, lapsia ei ole... tilanne jatkunut samanlaisena jo vuoden.
huoh.
ap