Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko etääntynyt luonnosta?
20.04.2024 |
Ihminen on osa luontoa ja sen kiertokulkua. Siksi eilen työpaikan laavuretkellä hämmästyin todella kun kaksi osallistujaa kolmestatoista alkoi itkemään kun kettu juoksi säkivä lintu suussaan polun yli.
Kuulemma lintu kärsii. Niin varmasti kärsii, mutta eivätkö aikuisetkaan ymmärrä, että harva nisäkäs tappaa saaliinsa, todellakin ne syövät saaliinsa elävältä, se kuolee kun tarpeeksi suuri osa on revitty. Tämä on jokapäiväistä, tavallista luonnossa. Ei se ole mitään tarpeetonta kidutusta. Jopa pikkulinnut syövät madon elävältä, ei ne sitä ensin tapa. On tietysti isoilla nisäkkäillä tapana lopettaa saalis, mutta ei säälistä, vaan jottei se pääse pakenemaan.
Jotenkin tuntuu kamalalta, että sivistys on vienyt sen ymmärryksen luonnosta ja selviämisestä siellä. Onko ihminen korotettu luonnon yläpuolelle?
Kommentit (10)
Onkohan sulla ap nyt looginen erhe käynyt? On täysin mahdollista samanaikaisesti sekä tajuta, että jokin juttu on luonnollinen ja surra sitä.
Esim oman vanhemman kuolema on luonnollinen osa elämää, ja silti jotkin sinun termein "luonnosta vieraantuneet" surevat isänsä tai äitinsä kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulla ap nyt looginen erhe käynyt? On täysin mahdollista samanaikaisesti sekä tajuta, että jokin juttu on luonnollinen ja surra sitä.
Esim oman vanhemman kuolema on luonnollinen osa elämää, ja silti jotkin sinun termein "luonnosta vieraantuneet" surevat isänsä tai äitinsä kuolemaa.
Minä ymmärrän AP:n ajatuksen. Kyllähän meillä kaikilla on kuolema jossain vaiheessa edessä. Ja oman vanhemman kuoleman sureminen on ihmisille (ja tietyille eläimille) ominainen tapa. Ja jos joku syö vanhemmat elävältä, esim Karhu, kyse ei olekaan enää vain surusta, vaan mielen täyttää raivo ja kostonhimo, vaikka karhu todellakin joko puolusti itseään tai hankki itselleen ja poikasilleen ruokaa.
No, tämä menee nyt aika julmaksi, ei kehitetä tätä ajatusta pitemmälle. Mutta kyllä pienen luontokappaleen joutuminen ruuaksi isommalle herättää tunteita, varmasti suurimmassa osassa ihmisiä.
Ei ole etääntyneet. Miten ne kaksi asiaa poissulkevat toisensa sun päässä. Tottakai voi itkeä lintua, vaikka ymmärtää että kettu saa ruokaa, eikä elä ilman sitä. Voi silti pitää linnuista ja miettiä miltä siitä sieluparasta tuntuu ketun suussa. Ja voi sympatioida myös kettuja. Onko se sinusta skitsofreenista?
Ovatko ne niitä ihmisiä, jotka itkevät sen linnun perään, kun samalla syövät teho tuotettua eläin lihaa, jossa eläimen koko elämä on ollut syntymästä kuolemaan saakka pelkkää ki du tusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, lapsuus maalla, aikuisuus kaupungissa, en käy koskaan metsässä.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ne niitä ihmisiä, jotka itkevät sen linnun perään, kun samalla syövät teho tuotettua eläin lihaa, jossa eläimen koko elämä on ollut syntymästä kuolemaan saakka pelkkää ki du tusta?
Veit sanat suustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku täällä palstalla sanoi joskus, että Sudet ja kaikki muutkin petoeläimet pitäs lopettaa koska susi oli hyökänny hirven kimppuu :D
Keskustelu loppu siihen kun kysyttiin, että miksei sun kissasta oo koskaan samaa puhetta, kun se häiritsee hiiriä ja pikkulintuja ulkona?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä olen. Asun kerrostalossa jossa ei ole minkäänlaista pihaa edes. Betoninen kulkuväylä ja pinnoitettu alue jossa on ankea leikkiteline jossa en ole vielä kertaakaan nähnyt yhtään lasta.
En ole koskaan nukkunut esimerkiksi yötä metsässä (mökkipihaa ei lasketa). En pysyisi hengissä kovinkaan kauaa, jos en voisi ostaa kaupasta ruokaa vaan minun pitäisi itse se keräillä tai kalastaa/metsästää. En siedä kylmää hyvin ja hygienian puute alkaa ottaa todella pahasti päähän jos pitää vaikka käydä puskassa pissalla jos lähistöllä ei ole edes huussia.