Mitä mieltä perheestä, jossa äiti on ikäänkuin "hautautunut maan alle" ja isä hoitaa

ujous..

Meillä mies vie/hakee aina koska päiväkoti hänen työmatkansa varrella.

Ja tiedän vastaavassa tilanteessa olevan perheen. Äiti ei yksinkertaisesti väsymykseltään pystynyt huolehtimaan lapsesta. Onneksi pääsi hoitoon ja löytyi oikeanlainen lääkitys :)

lapsen äiti olisi se joka pääasiassa kuskaamiset hoitaa, niin asia olisi ok. Kukaan ei takuulla epäilisi isää masentuneeksi. Meillä mies kuskaa ihan vain siitä syystä, että hänellä on sellaiset työajat että voi lapset heitää aamulla koululle ja päiväkotiin töihin mennessään. Samoin harrastuskuljetukset hoitaa parin muun isän kanssa vuorotellen. Itselläni usein asiakastapaamisia ilta-aikaan. Toivottavasti minua ei ulkopuoliset pidä masentuneena tästä syystä kun mies osallistuu lasten arkeen minua enemmän.

Isää ei näy noissa tilanteissa.

Isä on juoppo? Tai lapsista piittamaton uraisä?

isä vie lasta / lapsia aktiivisesti muskareihin, perhekerhoihin yms? minun mieheni teki niin ollessaan hoitovapaalla ja oli aina se ainoa mies paikan päällä...

vähän on sellainen etäisyyttä pitävä ihmisiin kuten minäkin, mutta en viitsi tapella kuka vie ja mulle loppujen lopuksi ihan sama vaikka vienkin, tuleepahan homma hyvin hoidettua ja kuulen uusimmat juorut...

Syyt:



1) Miehellä ajokortti, minulla ei. Syy siihen ei ole se, että pelkäisin ajaa tai olisin muuten outo vaan fyysinen este.



2) Pitkät työmatkat, jotka kuljen bussilla. Jos pk.sta tai koulusta soitetaan, en ehdi paikalla vasta kuin tunnin päästä, mies autoillen noin vartissa.



3) Pitkät työmatkat. Jos vanhempainilta alkaa kello 17 tai 17.30 en ehdi siihen mitenkään



4) Ei ole ajokorttia, joten en ehdi viemään lapsia harrastuksiin jotka alkavat kello 17-17.30. Kun ovat isompia menevät itse bussilla tai pyörällä, mutta olen silloinkin mielestäsi "haudassa"



5) sama koskee lekureita yms yms lukuisia tilanteita.



Olemmeko siis jotenkin outoja kun MIES alentuu hoitamaan lapsiaan??

Olen luonteeltani aika erakko, enkä nauti vieraiden ihmisten tapaamisesta. Olen ihan tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se on.

Minä olen kotona sairaslomalla henkisten ongelmien vuoksi. Persoonallisuushäiriöni ja ahdistuneisuushäiriöni suorastaan kukkivat ja pelkään vieraita ihmisiä helvetisti :(. Minulla on muutenkin niin käsittämätön "karma" että vaikka vain ruokakaupassa kävisin niin eiköhän joku tule vittuilemaan ulkonäöstä tms...mieskin ollut mukana todistamassa näitä tilanteita ja melkein joka kerta minulle on tultu aukomaan päätä. Ja ei, en ole epämuodostunut hirviö joka kulkee puolialasti/oudoissa vaatteissa ja hirnuu kovaan ääneen tuntemattomille!!



Mieheni hoitaa lapsen viemiset ja tuomiset päiväkodin suhteen, osallistuu vanhempainiltoihin jne. puolestani. Osallistuisin enemmän kuin mielelläni mutta pelkään nykyään liikaa ja viimeksikin joulujuhlassa meinasin oksentaa kun kaikki kuvasivat niin että päässäni pyöri (pimeä huone+kuvien räpsiminen= helvetti).