Lue keskustelun säännöt.
Meillä ei näköjään tuo sairaan lapsen yöhoito näköjään kuulu miehelle! :(
04.04.2010 |
AINA tämä sama prkleen tilanne. Lapsi on kovasi kipeä ja yöllä täytyy edes tarkistaa tilanne, aina yövastuu jää minulle. Nyt on kova kuumetauti, illalla annoin kuumelääkkeet ja sanoin että yöllä on sitten tarkistettava mikä on tilanne. Puoli kolmelta lapsella oli kuume tapissaan, tulikuuma ja sydän hakkasi. Koitin herätellä miestä että hoidellaan yhdessä, murahteli jotain ja käänsi kylkeä. Veti peitettä korviin kun aukasin ikkunan viilentääkseni lasta. Vihaisesti käskemällä sain ukon nousemaan ja antamaan lääkkeen kanssani, sitten jatkoi kuorsausta saman tien ja minä seurasin että lapsen olo lähtee helpottumaan. Tänään olen taas rättiväsynyt, mies virkeä ja lähinnä vain pitkästynyt tästä sairastelupäivästä. Aina sama tilanne, vaikka miten jankutan että hänenkin tehtävä hoitaa öisin!
Kommentit (20)
Meillä sama juttu. Tilanteen raivostuttavuus vaan jotenkin korostuu yöllä kun toinen kuorsaa vieressä umpiunessa ja itse olet hereillä.
Ter. nimim. viime yönä kaksi tuntia nukkunut kärttyinen akka, joka on laryngiittipotilasta ulkoiluttanut, lääkinnyt ja kanniskellut yön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sen ei pitäisi mennä mitenkään automaattisesti niin, että mies päättää joka kerta jättää vastuun yksinomaan vaimolle ja kuorsata itse tyytyväisenä. Jos vaimo pyytänyt että nyt hoidetaan sitten yhdessä, pitäisi niin tehdä.
Mies leikittää kyllä lasta päivällä, mutta se hoitopuoli ontuu. Unohtaa tarjota sairaalle juomisia tai kokeilla mitkä syömiset kelpaa, joten mulle jää vastuu silloinkin.
Toi on ihan yhtä järkevää käytöstä sulta kuin että herättäisit miehen vauvan yösyötöiille kun imetät vauvaa öisin, ihan vaan sulle seuraa pitämään... Ei mulle tulisi mieleenkään alkaa miestä herättämään (varsinkin kun käy töissä) öisin, jos kerran itse kuitenkin aina herään. Ei se lapsen olo siitä helpotu yhtään piirua, että te molemmat siinä ympärillä pyöritte.
ehkä jos kylmää vettä heittäisin naamallensa. Itse sen sijaan herään vaistomaisesti, jos lapsi ääntelee tai on kipeä. Miksi mun pitäisi siis herättää väkisin mies, ihan niin kuin kostoksi? Mitä hyötyä siitä olisi? Jos ei mies itsestään herää, niin joka tapauksessahan sitä silloin ap itse joutuu nousemaan ja sillä vaivalla joka menee sen miehen ylös saamiseen, ehtii jo kahteen kertaan käydä tsekkaamassa sitä sairasta lasta ja pääsee itsekin nopeasti takaisin nukkumaan. Mä en tajuu tollasta ap:n pompotusmeininkiä.
Tosin järkevämpää olisi niin päin että vuorottelisitt niin että ukko saisi hoitaa ja sinä nukkua. Ei se kyllä järkevältä kuulosra että yhdessä kaikki valvoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen nukkuu ja toinen valvoo, päivällä toisinpäin. Nuku nyt ap ja kone kiinni.
Se on totta ettei molempien ole järkeä valvoa. Mutta meillä lapsi on sairastellut niin paljon, että olisi oikein vuorotella välillä yöhoitoja. Mies ei vaan tee sitä, mun on pakko jotenkin edes yrittää "kouluttaa" sitä hoitamaan lasta öisin, en ikinä pysty muuten itse rentoutumaan! Kun mies lupaa illalla että joo nousen ja hoidan, mutta aamulla sitten murahtaa että no enpä nyt huomannut katsastaa lasta, enpä nyt jaksanut. Mielestäni se on vastuutonta aikuisen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitenkään erityisesti nousta sitä hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysyn samaa kuin muut että miksi ihmeesä tarttis kattoa nukkuvaa? kyllä meillä annetaan lääkettä vasta kun itse herää. itse sinä olosi ikäväksi saat turhalla reuhtomisella.
ymmärrän vuorotteluperiaatteen jos molemmat ovat vapaalla tai molemmat töissä. mutta jos äiti on hoitovapaalla ja mies käy päivisin töissä, niin kai silloin päävastuu on äidillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan nykyajan meininki on eri. Sairas tasa-arvo menee yli joka tilanteessa, minuutilleen pitää valvoa samat, vaihtaa vaipat yhtä monta kertaa yms. Etkö sitä ole huomannut? :)
Täällä näitä besserwissereitä löytyy joka ketjuun viisastelemaan.
Ymmärrän erittäin hyvin ap:n näkökulman. Jotkut miehet vaan ovat jotenkin täysin kykenemättömiä hoivaamaan kipeitä lapsia, heräilemään yöllä, huolehtimaan lapsille asianmukaiset vaatteet päälle, lääkkeet ajallaan, juotavat sairaalle jne. Oma-aloitteisuus puuttuu täysin, esim. jos lapsella on korkea kuume, mies ei ymmärrä että lasta ehkä helpottaisi huoneen viilentäminen tai vaatteiden vähentäminen, ei edes yritä helpottaa lapsen oloa. Ja silti mies saattaa olla mitä parhain isä muuten, eikä tosiaan ole kykenemätön hoitamaan lasta ilkeyttään.
Tällainen mies oppii vain tekemällä itse, ja jos sitä ei ikinä herätä ylös yöllä auttamaan (vauvan nenän niistäminen, supon laitto tms. on huomattavasti helpompaa kaksin), ei se ikinä tajua ajatella asiaa itse. Eikä sitä kauhean mielellään mene päivällä nukkumaan, kun tietää että kohta lapsi itkee ärsyyntyneenä kun mies ei vaan kerta kaikkiaan ymmärrä lapsen/vauvan tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pah. Isä ei tee just niinkuin minä mikä on ainut keino. Näinkö?
Viime yönä pyysin kahdelta, että mies pitäisi sairasta vauvaa hetken, olin niin sekaisin ja tahdoin hetkeksi päästä lepäämään. (Valvoin kaksi edellistäkin yötä vain parin tunnin unilla ja viime yö menikin kokonaan valvoessa)
Mies ilmoitti ettei hoida ja meni takaisin nukkumaan...
Onneksi vauva nukkui hetki sitten pari tuntia, jolloin minäkin sain nukuttua.
Täällä on näköjään tänään tällasta sakkia joka takertuu joka sanaan.
Kuumeiselle lapselle täytyy antaa riittävästi juotavaa ja lapsille täytyy pukea riittävästi vaatetta päälle ulos. Se ei ole käsittääkseni nipotusta tai äidin itsensä keksimä "ainut oikea tapa" tehdä asioita.
Sen ymmärrän että toisen pitää jakaa hoitovastuu. Meillä minä hoidan pääsääntöisesti yöheräämiset, koska herään helpommin, mutta toisaalta nukun päivällä sitten univelkaa takaisin, koska se onnistuu minulta, mieheltä ei. Lääkitystä varten en miestä herätä, mutta jos lapsi oksentaa sängyn täyteen, sitten kyllä. Mies putsaa lapsen, minä sängyn ja lapsi pääsee takaisin sänkyyn paljon nopeammin kuin olisin itse tehnyt kaiken.
itsehän kirjoitat, että mies on nyt virkeä - sehän on juuri se idea, nyt sinä voit levätä.
Olisi aivan hullua touhua molempien valvoa yöllä jos lapsi on sairaana. Nythän sinä voit mennä lepäämään.
Kirjoituksesi perusteella taidat olla vain niitä äitejä, jotka määräävät täysin miten lasta pitää hoitaa, nytkin taisit kritisoida ettei mies hoida lasta päivällä siten kun sinä haluaisit.
Olisi hyvä oppia, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa lasta. Anna miehen hoitaa niinkuin hän parhaaksi näkee äläkä puutu siihen.
Jos jatkat tuolla linjalla niin pian mies ei osallistu laisinkaan.
Sen ymmärrän että toisen pitää jakaa hoitovastuu. Meillä minä hoidan pääsääntöisesti yöheräämiset, koska herään helpommin, mutta toisaalta nukun päivällä sitten univelkaa takaisin, koska se onnistuu minulta, mieheltä ei. Lääkitystä varten en miestä herätä, mutta jos lapsi oksentaa sängyn täyteen, sitten kyllä. Mies putsaa lapsen, minä sängyn ja lapsi pääsee takaisin sänkyyn paljon nopeammin kuin olisin itse tehnyt kaiken.
Jos mies ei kertakaikkiaan herää yöllä, hoitakoon lapsen päivällä ja äiti nukkuu. Ja vaikka meillä on infektioastmainen, paljon pienenä sairastanut lapsi, en ole koskaan herännyt ihan vain tarkistamaan lapsen vointia! Olen kyllä herännyt sitten kun lapsi on alkanut valittaa vointiaan, antanut lääkettä ja hoitanut. Ap:n pitää nyt rentoutua sekä lapsen että miehen suhteen, ja ottaa se oma lepo silloin kuin parhaiten onnistuu.
Miksi molempien pitäisi valvoa yöllä ja olla päivällä väsyneitä...? Eikös ole hyvä, jos mies on nyt pirteä - saa hoitaa lapsen päivällä ja sinä saat levätä? Näin maalaisjärjellä ajateltuna.