Miks täällä niin monet syyttää huonoa kasvatusta, jos teinin kanssa on ongelmia?
Luin tuota ketjua, jossa äiti oli huolissaan teinistään, joka joi, oli kaupungilla ja viilteli itseään. Siellä moni syytti ap:n kasvatusta, että siitä johtuu teinin käytös ja että tuon kaiken olisi voinut välttää, jos olisi kasvatettu oikein.
Ainakin yksi taisi sanoa, että teiniä pitäisi vahtia 24/7, mutta miten ihmeessä tuo onnistuu, jos on töissä? Joku myös ehdotti ap:lle, että eroaisi työstään, jotta voisi vahtia tytärtään ym. ja kun ap sanoi, ettei voi erota työstään niin sitten sai vastauksia, ettei välitä lapsestaan.
Jos meillä olisi vastaava tilanne (meillä lapset vasta alle kouluikäisiä), niin tuskin minäkään pystyisin jäämään töistä pois tai ottamaan lopputiliä. Laskut ym. on kuitenkin maksettava ja pelkällä miehen palkalla se tekis aika tiukkaa.
Onko täällä joidenkin elämä todella niin köyhää tmv, että pitää arvostella ja syyllistää toisia? Täällä monessa muussakin ketjussa kyllä huomaa, että äiti on äidille susi, on ne vastaukset sitä luokkaa.
Kommentit (48)
paitsi kyseessä 75 kiloinen poika. Fyysisesti yritettiin rajoittaa tietokoneen käyttöä ja tuloksena vanhemmilla murtunut luu ja käsivarret sinisenä.
Mutta sen puutteesta on jossakin määrin yleensä kyse, jos teini alkaa ihan holtittomaksi. Samoin näissä perheissä on usein ongelmaa vanhempien suhteessa/äiti uupunut jne.
Esim. murrosikäinen uhkailee häipyvänsä illalla ulos. Täällä vinkaistaan että "enhän minä voi asettua 50-kiloisen lapsen tielle". Oikea vastaus olisi lähempänä "minnekään et lähde tähän aikaan" + ulko-ovi lukkoon ja vanhempi sen eteen. Tietynlainen jämäkkyys puuttuu, luottaminen siihen että tekee oikein. Oma lapseni ei ole vielä ihan murrosiässä mutta olen huomannut että hän aistii epävarmuuden ja käyttää sitä herkästi hyväkseen, siksi olisi parasta ainakin yrittää olla päättäväinen ja tarvittaessa jopa ehdoton.
paitsi kyseessä 75 kiloinen poika. Fyysisesti yritettiin rajoittaa tietokoneen käyttöä ja tuloksena vanhemmilla murtunut luu ja käsivarret sinisenä.
eli kyllä teinit tietävät mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä. Sitähän se murrosikä juuri on, että kapinoidaan vanhempia vastaan.
Isomman sisaruksen toiveesta ja pienempien sisarusten psyykkisen turvallisuuden vuoksi poika on nyt huostaanotettuna. Ei siis ole väkivaltainen muuten kun uhmatessaan aikuisen auktoriteettia jyrää fyysisellä ylivoimallaan.
"Pyysittekö tämän jälkeen ulkouplista apua? huostaanottoa?"
paitsi kyseessä 75 kiloinen poika. Fyysisesti yritettiin rajoittaa tietokoneen käyttöä ja tuloksena vanhemmilla murtunut luu ja käsivarret sinisenä.
Poika on nyt muiden turvallisuuden vuoksi huostaanotettuna muualle. Te toimitte kuten aikuisen kuuluukin!
mutta olen itse ollut ahdistunut ja kapinoiva teini. Ja kyllä ne ahdistuksen aiheet vanhemmistani lähti. Aina olisi pitänyt olla jotain muuta kuin oli, laihempi, isorintaisempi (!), menevämpi, rauhallisempi... Äiti tiuski ja ilmapiiri kotona oli tosi kireä. Eikä siis ollut mitään alkoholia tai muuten "huonoa elämää", vain huonoa ilmapiiriä lapsuudestani asti.
-17-
rajat ovat tärkeitä, huolenpito...
harvalla kirjottajalla on vielä teini ikäsiä lapsia itsellään. Ovat vielä itse loistokasvattajija oman vauvansa kanssa. Elämä ei ole vielä opettanut.
että ensin otetaan yleisin kortti esiin, eli kasvatus. Se on kuitenkin kaiken alku, perusta kasvamiselle.
Minä tiedän jo nyt, että nuorimmaiseni kanssa tulee ongelmia, sen vaan näkee, ja tiedän, että tulen saamaan osakseni ihan samaa epäilyä, että en ole tätä lastani osannut kasvattaa, mutta isommat kyllä. Ja taitaa siinä olla totta toinen puoli, haluaa sitä myöntää eli ei.
Tuttavani valitti lapsensa uhmaiästä.
Voi miten mielelläni ottaisin pikku uhmat, kuin tuon teinin käytöksen.
Sanoinkin hänelle, että 10 vuoden kuluttua on kertauskurssi potenssiin 100. Uhmiksen saa kannettua tarhasta/ulkoa/kaupasta kotiin. Teiniä ei...
Viisat neuvot unohtuvat, kun oma piltti ottaa murkkuna etäisyyttä vanhempiin.
Minun vanhempani eivät koskaan ole juoneet viinaa. Kumpikaan ei ole oikeastaan koskaan ollut humalassa, eivät ole koskaan polttaneet. Meillä ei ole ollut kotona viinaa. Loistoesimerkki teinille, eikös?
Well, toisin kävi. Olen edelleen bilepolttaja ja nautimme mieheni kanssa mielellämme viinejä. Välillä olen humalassakin (en kotona).
Eli valitettavasti kaikkeen eivät voi vanhemmat vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisivat!
että olen tasantarkkaan saanut aikamoisen kasvatuksen, tiukan kurin ja seksistä ei olisi saanut olla tietoakaan 14-vuotiaana jolloin tulin raskaaksi.. Siinä oltiin kädet levällään, että mites nyt meille noin kävi?
että olen tasantarkkaan saanut aikamoisen kasvatuksen, tiukan kurin ja seksistä ei olisi saanut olla tietoakaan 14-vuotiaana jolloin tulin raskaaksi.. Siinä oltiin kädet levällään, että mites nyt meille noin kävi?
mitä tiukempi ja ehdottomampi kasvatus, sen parempi? Mielestäni ei.
Teinillä on oltava tiukat rajat, asioista pitää keskustella. Pitää antaa koettaa rajojaan, paiskoa ovia. Mun tytär on kertonut koettaneensa tupakkaa, itse asiassa soitti mulle heti sen jälkeen ja itki onko hän nyt vakavasti sairas kun oksettaa...
Hän urheilee, joten alkoholi ei kiinnosta vielä, ulkona hän saa olla klo 21 saakka. Joskus kotimatka kummasti venyy, soitan perään ja kyselen missä mennään. Tyttö ilmoittaa missä liikkuu, kenen kanssa jne.
Hänellä on so-called poikaystävä, on meilläkin käynyt, tytär on tavannut hänen vanhemmat myös. Poika on fiksu ja mukava,eikä hänkään ryyppää. Tyttäreni kanssa on puhuttu seksistä, ehkäisystä ja sen puuttumisen seurauksista.
Meillä oli puhumattomuuskausi, vihamielistä mielenosoitusta jne. Minusta se jo oli pieni hätähuuto nuorelta, itse olin niin uppoutunut omiin hommiini etten huomannut toisen pahaa oloa ja kasvua. Silloin päätin, että lapset tulee aina ensin, asioista puhutaan eikä räyhätä ja perhe pistetään etusijalle.
Nyt tätä rauhaisaa eloa on kestänyt jo vuoden, ei ole tarvinnut ääntä korottaa, 2 kertaa on kotiarestia määrätty ja homma toimii.
Mutta kiva jos poikanne nyt onnellinen. Muitakin ratkaisuja löytyis kuin huostaanotto. Lapset heitetään nykyään pois kotoolta kun käyvät rasittaviksi. Näin se yhteiskunta kasvattaa..
Ketäs muuta vastaan se teini kapinoi kuin omia vanhempiaan? Joten sieltä se syy löytyy tavalla tai toisella. Ja vaikka olisi ollut suht hyväkin vanhempi lapselleen, apu teinille löytyy yleensä vanhempien välittämisestä ja rakastamisesta. Poissulkien nyt sitten oikeat mielenterveyden sairaudet.
Omien vanhempien rakkaudettomuus ja kylmyys tuntuu pahalta vielä aikuisenakin. Pahoinvoiva ja kapinova teini on vailla nimenomaan rakkautta.
Minä olin kapinoiva teini, mutta se ei johtunut vanhemmistani vaan siitä, että olin koulukiusattu ja yritin päästä muiden suosioon tekemällä millon mitäkin.
Lisäksi kapinointi voi johtua hyväksikäytöstä, lienee jossain määrin harvinaista, mutta mahdollista, voi myös johtua siitä, jos on menettänyt jonkun rakkaan ihmisen. Ei todellakaan aina vanhempien syy, mutta heitä on helpoin syyttää.
Ketäs muuta vastaan se teini kapinoi kuin omia vanhempiaan? Joten sieltä se syy löytyy tavalla tai toisella. Ja vaikka olisi ollut suht hyväkin vanhempi lapselleen, apu teinille löytyy yleensä vanhempien välittämisestä ja rakastamisesta. Poissulkien nyt sitten oikeat mielenterveyden sairaudet.
Omien vanhempien rakkaudettomuus ja kylmyys tuntuu pahalta vielä aikuisenakin. Pahoinvoiva ja kapinova teini on vailla nimenomaan rakkautta.
Ihan kuulkaa ihmisinä sitä ollaan teinienkin vanhempia.
Ja vanhemmistaan nuori voi tehdä irtiottoa johonkin myönteiseenkin suuntaa. MInusta pitää tukea nuortenkin tarvetta ja oikeutta tehdä oikein. Uskoa heidän hyvyyteensä ja oikeudentuntoonsa.
Ei kaljan juonti ole aikuisuuden mitta eikä itsenäisyyden mittari. Kalja on juoppojen juoma, ei mitenkään erityisesti aikuisten. Nuorta on lupa tukea oikeaan ja esim. raittiuteen.
Silti minusta ei tullut luokan kympinoppilasta ja malliteiniä.
Vedin viinaa kaksin kourin ja nussin kaikki kulmakunnan pojat läpi.
Hups, miten se noin kävi.
Minun vanhempani eivät koskaan ole juoneet viinaa. Kumpikaan ei ole oikeastaan koskaan ollut humalassa, eivät ole koskaan polttaneet. Meillä ei ole ollut kotona viinaa. Loistoesimerkki teinille, eikös?
Well, toisin kävi. Olen edelleen bilepolttaja ja nautimme mieheni kanssa mielellämme viinejä. Välillä olen humalassakin (en kotona).
Eli valitettavasti kaikkeen eivät voi vanhemmat vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisivat!
Kun meitä vanhempia isommaksi kasvanut poika päätti että hän ei mene kouluun eikä noudata sääntöjä kotona niin siinä on keinot vähissä. Poika sai raivareita joissa me vanhemmat saimme fyysisiä ruhjeita ja pienemmät sisarukset traumoja. Kasvatettu oli samoin kuin kiltti isoveljensäkin, psykologiset testit paljastivat joitain poikkeavuuksia miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy eikä normaalit kasvatuskeinot tehoa.
Noista päihteistä en sitten tiedä, meillä eivät 16v tai 14v ole ikinä edes tupakkaa tai alkoholia kokeilleet (tiedän varmasti siitä miten puhuvat noista asioista)ja uskallan väittää kasvatuksella olleen osuutta asiaan. Meillä on selkeä viesti annettu että alkoholi on ihan ok (juomme itse tyyliin pari olutta viikonloppuna) mutta vasta kun on 18v. Voi olla tulossa vielä se vaihe ennen 18v ikää (todennäköistä) mutta toivon pohjan olevan niin hyvän että ei ainakaan ole tarvetta lohtua etsiä päihteistä vaan muita ratkaisuja voi yhdessä etsiä asioihin. Alkoholismigeenistäkin mikä monella suomalaisella on, on puhuttu ja miten riski alkoholismiin on suurempi mitä nuorempana aloittaa.