Miksi joidenkin on ihan mahdotonta lausua toisen etunimeä oikein?

on Keya. Ulkopuolinen lausui sen keija, josta vanhemmat tietenkin nokkiintuivat; he halusivat nimen lausuttavan "kiia". Why in heavens sake nimi piti kirjoittaa keya?

Miksi ihmeessä nimi sitten on Nelly eikä Nelli?

se on hänen asiansa eikä minun. Oli se mustakin vähän höntti juttu, mutta on niitä höntimpiäkin. En jaksa ihan hirveästi vaivata päätäni asialla.

niin paljon, että vaihdoin esikoisen neuvolatätiä kun alkuperäinen ei vaivautunut sen vertaa papereistaan katsomaan, että olisi osannut lasta kutsua oikealla nimellä. Korjasin häntä muutamaan kertaan mutta kun sekään ei auttanut niin luovutin.



Esikoinen toki oli ensimmäinen suomalainen omannimisensä mutta nimi ei silti ole vaikea lausua tms.

ilmeisesti ei nimenantaja ole ajatellut yhtään mitään tai sitten on vihannut lastaan.

Mun nimisiä on kai 7 Suomessa. Lausutaan niin kuin kirjoitetaan ja on tosi helppo. Joskus jotkut viel sanoo, että kun on niiiin vaikee nimi muistaa, niin voiko sanoa mua esim "Rituksi". No Ritu on kaukana mun nimestä, mut se oli vaan esimerkki. Enhän mäkään ala antamaan toisille ihmisille uusia nimiä ihan huvikseni.



Vaikka sukunimi on pidempi kuin etunimi, niin silti moni luulee että se etunimi on sukunimi.

Niina kuulostaa paremmalta kuin Nina, samoin Miia on paljon suomalaisempi kuin Mia, jne. En kyllä tajuaisi alkaa tuollaisesta nipottaa, kun ei ne pidemmätkään vokaaliversiot sentään muuta nimeä rivoksi tai muuten rumaksi.

enkä puhu nyt mistään Mia-Miia-nimistä, vaan oman lapseni nimestä. Nimi on ihan helposti lausuttava suomalainen nimi, mutta silti siitä aina väännetään jotain muuta. Se on tosiaan epäkohteliasta, kuten joku kirjoitti. Eikä kyse ole muistamisesta, jos siinä tilanteessa, kun joku lausuu nimen väärin, korjaa sen muutamaan kertaan, eikä silti sillä ole mitään vaikutusta.

ja sinä sitten haluat jatka vihan kierrettä ja muljautella nimeä väärin. Miksi olisit tahallaan epäkohtelias ihmiselle, jonka nimi sinun mielestäsi on hassu tai ruma?

ilmeisesti ei nimenantaja ole ajatellut yhtään mitään tai sitten on vihannut lastaan.

On todellakin epäkohteliasta, ettei keskity muistamaan ihmisen nimeä oikein. Ymmärrän, jos ei tiedä lausutaanko jonkun nimi Mia vai Miia, mutta eiköhän voi kerran keskittyä asiaan niin, että jatkossa sitten lausuu oikein?

Tunnen Katriina-nimisen henkilön ja hämmästelen kuinka MONI törppö henkilö kutsuu häntä Katariinaksi (tai miten milloinkin, välillä Katriinaksi välillä Katariinaksi). Molemmat nimet ovat ihan tavallisia, perinteisiä nimiä. Jos ei viitsi keskittyä keskustelukumppanin nimeen sen vertaa, että sanoo sen oikein, paljastaa kyllä olevansa itsekeskeinen juntti.

Sofia, ja koska lapsuudenkodissani se lausuttiin Sofia, niin eiköhän se niin ole. Monet lausuvat Sofiia, kysymättä. Eikä se haittaa minua yhtään, oikeastaan Sofiia on kivempi.. Myös paljon kysellään kirjoitetaanko se ph:lla, eikä tämäkään haittaa. Sukunimen kirjoitusasua kysytään myös mutta eipä sekään ole vaivannut.

Joka kiljui kavereilleen miten me lausutaan sun nimi väärin!

Mitä väliä jollain lausumisella?

Kun aina löytyy niitä vanhempia jotka nimeävät lapsensa Fabianiksi tai Mineshaksi ja ihmettelevät sitten kun päiväkoti-ikäiset eivät osaa lausua niitä virheettömästi...

Voitte kuvitella... Kukaan ei ensinnäkään koskaan muista hänen nimeään "Oliko se Eeva vai mikä?" ja sitten ihan tututkin ihmiset lausuvat miten sattuu. Oikeasti siis lausutaan ihan "Evy", mutta ihmiset lausuu "Efy", "Eevi" yms, myös ne joille on kerta toisensa jälkeen sanottu miten nimi lausutaan. Osa välttelee lausumasta hänen nimeään vaikka ovat tunteneet jo pitkään.



Toinen tapaus on lapsi nimeltä Tessa. Tulee Tessua ja Teresaa ja Teeaa ja sama ihminen saattaa monta kertaa kysyä, että mikä on siis se oikea nimi: No Tessahan se.



Joo, siis ihan ok. Ymmärrän että moni ei pidä tuollaisista nimiväännöksistä ja jollain tavalla yhdistän sen ettei pidä, siihen että vääntää sitä muuksi. Mutta eihän tuo ihminen itse ole valinnut nimeään, vaan hänen vanhempansa. Esim. tuo Ewy ei itse erityisestä pidä nimestään, juuri tuon vääntelyn vuoksi ja muutenkin, mutta eipä hän sitä itselleen valinnut ole.



En minäkään ymmärrä miten voi olla niin mielettömän vaikeaa!

enkä minä ainakaan tänäkään päivänä tiedä miten hän haluaisi tuon nimen lausuttavan.



Työkaverit kutsuvat häntä milloin Eevaksi ja millon Evaksi...

harvinainen nimi. Eräs mamma otti sitten tehtäväkseen lausua nimi "Toukka" ja muutenkin naureskella nimelle. Aika kärkkäästi jouduin kommentoimaan ennen kuin tämä äiti-ihminen tajusi lopettaa.

On kyllä vaikeuksia jos ei tuota pysty lausumaan :D

Mitä sitten jos joku on äiti?

Ei se tee ihmistä vielä kaikkivoivaksi, sama tyhmä tyttö -joka on vaan pamahtanut pasksuksi! Niinkuin sinä..

hänen nimensä lausutaan? Sittenhän tietäisit, etkä tarvitsisi arvuutella tai sanoa väärin.

enkä minä ainakaan tänäkään päivänä tiedä miten hän haluaisi tuon nimen lausuttavan. Työkaverit kutsuvat häntä milloin Eevaksi ja millon Evaksi...

ilmeisesti ei nimenantaja ole ajatellut yhtään mitään tai sitten on vihannut lastaan.

Esim. maajusseissa Maarit -> Maaritti maajussin puheessa

Ja yleensä Max -> Maxi, Alex -> Alexi jne.

Luulin pitkään että yhden pojan nimi on Aleksi, koska kuulin nimen aina taivutetussa muodossa (esim leikittiin Alexin kanssa, nämä on Alexin kengät jne). Lopulta näin nimen kirjoitettuna ja tajusin että se on Alex. Onneksi pojan äiti ei tiennyt mokaani, olisi varmaan vetänyt lättyyn jos olisi yhtä pahantuulinen kuin mammat täällä.

Pahoittelen edelleen. Kaikki nuo virheet eivät ole tahallisia.

tapaa pitäisi älytä lausua niin kuin ne on

kirjoitettu.

Lena, Leena

Lisa, Liisa

Sara, Saara

Tina, Tiina



Yhdellä vokaalilla kirjoiettu nimi lausutaan jatkuvasti kahdella vokaalilla. Ärsyttävää.



Mari ja Kari sentään menee oikein, eikä lausuta Kaari ja Maari.