Oliko kenenkään mielestä itsekkäästi ajatteleva äiti uudessa Vauvassa?

Jos näin on, niin todellakin parempi, ettei saa. Mies näyttää olevan tuossa perheessä aivot ja muija jotain muuta.

ja jos ei eka mies halua niin etsitään toinen isä. Tai kolmas, neljäs... Monilla alle kolmekymppisillä on lapsia esim. kolmen eri miehen kanssa. Eri ikäisiä ja eri värisiä :-)

Mulla on yksi lapsi ja se on ihan sopivasti. Maailmassa on paljon lapsia, joilla on asiat huonosti. Mielestäni on kornia, että rikkaat suomalaiset tekevät monta muksua ja sitten valittavat esim. kun päiväkodissa meni 100 e paitaan kiisseliä.

mutta tunnustaudun ikivauvakuumeilijaksi. En osaa sitä mitenkään edes puolustella, muuten kuin että musta on maailman ihaninta seurata noiden tenavien yhdessäoloa ja leikkiä, ihailla heidän kehittymistään, ja samalla potea sitä luonnollista luopumisen tuskaa, minkä he kasvaessaan tietämättään jättävät minun elettäväkseni.



Ehkä tuosta jo usean lapsen jatkumosta tulee se kaipuu vielä, ja vielä yhteen pieneen, josta kasvaa se leikki-ikäinen, koululainen, esiteini, teini, varhaisaikunen... ja sitten joskus lopulta se henkilö, joka hän enemmän tai vähemmän tulee olemaan koko lopun elämänsä..



Mutta eikö juuri heidän, jotka näin tuntevat, tule saada niitä lapsia! Ei välttämättä heidän, jotka eivät ole ihan varmoja, että pitäiskö se sisarus kuitenkin tuolle esikoiselle tehdä.



En tässä mitenkään halua ottaa kantaa heidän elämään, joille lapsia ei niin helposti tulekaan.

Jos ei esim. ole ystäviä niin voi olla yksinäinen olo, lasten kautta tutustuu sitten muihin äiteihin. Ja kun hoitaa omia lapsia, on ainakin aina joku joka rakastaa!

tekevät monta lasta, koska on pakko. Mutta miten ihmeeessä joku tekee esim. viisi-kuusi lasta muuten vaan? Ilmeisesti on tosi huono ehkäisy taikka sitten tuollainen ikuinen vauvakuume... Mutta en tuomitse ketään, mikä sopii toiselle ei aina sovi toiselle.

Tästä kyseisestä jutusta tuli minulle lukijana sellainen olo, että jotkut äidit ehkä tekevät useampia lapsia itselleen iloksi..

Mitä muita syitä niitä edes on olemassa?

Tietenkin lapset tehdään itselle iloksi!!!

Meillä neljä lasta ja yhtään vähempään en olisi ollut tyytyväinen! Pariton määrä lapsia on aina huono.

Voi olla joskus vanhempana katkera kun kroppa on kulunut ja lapset riitelee pienessä kämpässä. Mutta saahan niitä tehdä vaiks kymmenen jos pää kestää :-)

Kyllä on hieman outoa tosiaan "tehdä lapset itselle iloksi". Varsinkin jos ei sitten ilostu ennen kuin niitä on useampia. Kun kyllähän pitäisi ajatella sitä, että maailmassa on jo aivan liikaa lapsia, esim. voisi auttaa huonompiosaisia perheitä sensijaan että itse puskee mukulaa mukulan perään!

Voi olla joskus vanhempana katkera kun kroppa on kulunut ja lapset riitelee pienessä kämpässä. Mutta saahan niitä tehdä vaiks kymmenen jos pää kestää :-)

maapalloa, ja naapurin rouvalla on 5 lastenlasta, joiden kanssa on paljon tekemisissä.

Meitä ihmisiä on erilaisia, ja näitä lukiessa on taas tosi vaikea ymmärtää, miten vaikeaa joidenkin voi olla ymmärtää sitä elämän perusasiaa! Eivät kaikki, jotka toimivat eri tavoin kuin itse ole huonompia tai heidän elämäänsä tarvitse kauhistella. Varsinkin, jos mitään kauhisteltavaa ei ole, ainoastaan oma rajoittunut maailmankuva "kaikkien pitäisi olla kuin minä".

vain tiettyä sukupuolta, esim. Jessikalle ja Jennikalle siskon. Kun ei kuulu Jannikaa niin ollaan kärttyisiä ja kadehditaan muita.

Valtiolle veronmaksajiksi vai?



Oikeasti, miksi olette tehneet lapsia?

Ja kun hoitaa omia lapsia, on ainakin aina joku joka rakastaa!

Paremminhan ne isot lapset osaavat ilmaista vastarakkautensa kuin vauva.

En muutenkaan ymmärrä ikuista vauvakuumeilua. Itse rakastan leikki-ikäisiäni niin paljon, etten enää haluaisi vauvaa viemään huomiotani isommilta lapsiltani.

Kaikki tuntemani äidit ovat käyneet läpi jonkinasteisen surutyön siitä että vauvoja ei enää tule. Oli se sitten yhden, kahden tai neljän tai useamman lapsen jälkeen. Ihan järkevästihän tuo äiti tuntui asiaa puntaroivan.

Kuitenkin useimmilla on lapsia ja onhan toki ihanaa että vanhemmat saavat lapsenlapsia. J a oma lapsi on aina ihana ja erityinen. Mutta en kyllä ikinä ole ajatellut että lapsi on minun oma iloni, kyllä hän on ihan oma yksilö jolla on oikeutensa, voi olla että hän ei halua olla yhtään sellainen kuin toivoisin hänen olevan. Iloa hän toki tuottaa mutta saa sitä iloa elämään muustakin.

tässä maassa ole vapaus tehdä, mitä haluaa. Ymmärrän hyvin, että ihminen haluaa lapsia useamman. Nin minäkin. Olen hyvin omistautunut perheelle ja tiedän voimavarani. En ole juttua lukenut, mutta niin luulen myös kirjoittavan tietävän. Lapset ovat parasta maailmassa! Ura ei niinkään kiinnosta, vaikka sellainenkin on. Ihmmiset ovat erilaisia. Ja tottakai ne lapset tehdään myös itselleen iloksi. Iloinen äiti on varmaan hyvä äiti. Jos vapaaehtoisesti haluaa monta lasta, niin mikäs siinä. Eri asia ne lahkolaiset, jotka on siihen pakotettu ilman omaa tahtoa.

koska en ymmärrä miten joku voi vain haluta olla raskaana ja elää vauva-arkea. Eli uutta raskautta haetaan vain sen takia, että saadaan olla raskaana ja saadaan vauva syliin. Suretti isompien lasten puolesta, kun tuntui olevan niin, että se vauva on aina ykköspaikalla ja nukkuu vanhempien sängyssä, muut ovat sitten "ylikasvaneita", eivätkä enää niin kivoja.



Kyseinen nainen halusi vain lisää vauvoja, ei niinkään lisää lapsia. En ymmärrä.

En ole koskaan pitänyt vauva-ajasta eikä tuota ole muuttanut se, että kaikki lapset ovat valvottaneet ekat kuukaudet, poikkeuksena kylläkin kuopus.

Muidenkos iloksi sitä pitäisi lapsia tehdä. TOttakai ne tehdään omaksi iloksi ja jos pää kestää niin vaikka 10.



Itse emme kuulu mihinkään lahkoon, olemme menestyneitä, iso talo ja vielä nuoriakin. Meillä on 4 lasta ja todellakin, surkuttelin jo laitoksella kun saimme kuopuksen, ettemme enää saa lapsia. Olimme jo 4. odotusaikana yhteisesti päättäneet, että tämä on nyt meidän perheemme tässä,ei enempää lapsia. Silti se kouraisee kun ajattelee, odotusaikaa, synnytystä, vauvantuoksua jne. jne. en koe enää niitä koskaan :(. Nautin suunnattomasti kotona olosta ja siitä, että saan olla läsnä kun esikoinen tulee koulusta kotiin, auttaa läksyissä ilman kiireitä, keskittyä vain ja ainoastaan lapsiin enkä mihinkään muuhun. Kyllä, meillä tapellaan mutta uskokaa tai älkää, kyllä perheissä jossa on vain yksi lapsi, riidellään myös :).



Minä ymmärrän miksi perheillä on yksi lapsi tai ei ollenkaan, koittakaa tekin ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja nauttivat eri asioista. 1. haave miksi halusin isona, on äiti, toinen on se, että minusta tulee mummo...ehkä jonain päivänä...mikään ei ole itsestään selvää!

Itse olen alunpitäen jo halunnut ison perheen. En ole uskovainen. Pidän kovasti lapsista ja minulla on ollut vauvakuume 14-vuotiaasta lähtien.

Totta kai olen erittäin onnellinen jo saamistani terveistä ihanista lapsista, mutta silti haluan itselleni lisää lapsia, ja lapsilleni lisää sisaruksia. (En toki määrättömästi, odotan kolmatta. Alun perin suunnittelimme lapsiluvuksi 4-5.) Haluan monta lasta myös siksi että MINUN LAPSISTANI kasvaa hyviä ihmisiä, jotka voivat tehdä tässä maailmassa paljon hyvää. Sen sijaan suren lapsia jotka joutuvat kasvamaan ilman rakkautta, rajoja ja arvoja, ja saavat kasvaa niin kieroon kuin vain epävakaa ympäristö heitä onnistuu vääntelemään.

Meillä lapset eivät ole tulleet helpolla ja olen pikkuhiljaa hyväksymässä sen että tämä kolmas voi jäädä viimeiseksi. Ja aion surra sitä, oli kuinka itsekästä hyvänsä.