Sinä joka abortoisit vammaisen, mitä jos

sama tilanne kuin jos vaikka onnettomuudessa loukkaantuisi ja vammautuisi.

T: keskeytys vuosi sitten, nyt rv 19.

mitä ihminen, joka on päättänyt abortoida vammaisen, tekisi jos sattuisikin lapsi olemaan vammainen niin, ettei ultrassa olisi todettu..

Anteeksi, ajatteletko abortoitua lastasi nykyään? Satunnaisesti, kerran viikossa, päivittäin? Mielenkiinnosta kysyn. Mietitkö esim. nyt millaista elämänne olisi, että tulevalla vauvallasi olisi isompi sisarus, jne.?

että kukaan abortois vauvaa niin lievästi elämää vaikeuttavan seikan kun joidenkin oppimmisvaikeuksien vuoksi. että en usko että abortin tehneen suhtautuminen oppimisvaikeuksiin eroaisi kovinkaan paljon muiden äitien suhtautumisesta

saatkin lapsen jolla esim. isoja oppimisvaikeuksia koulussa? Sitähän ei voi millään ultralla todeta.

Kehottaisin hakemaan poliisikouluun vissiin...

vaikka se ei ole edes varsinaisesti mikään vamma. Turner tytöt voivat elää normaalia elämää. Lapsia eivät useimmiten voi saada, muuta kuin munasolun luovuttajan turvin, mutta ei sekään nyt maata kaatava asia ole. Lievimmillään downilla ei ole juuri muuta kuin hitautta oppimisessa.

Anteeksi, ajatteletko abortoitua lastasi nykyään? Satunnaisesti, kerran viikossa, päivittäin? Mielenkiinnosta kysyn. Mietitkö esim. nyt millaista elämänne olisi, että tulevalla vauvallasi olisi isompi sisarus, jne.?

Tulevalla vauvalla on onneksi kolme muuta vanhempaa sisarusta.

Uskon, että hänellä on hyvä siellä missä onkaan. Onnea perheellenne.

Häntä ei enää ole.

jos se olisi jotenkin retardi niin pistäisin laitokseen sit myöhemmin. ei musta olis miskään erityisopettajaks enkä jaksais jotain mielipuolihermoheikkospeciaalia.

Anteeksi, ajatteletko abortoitua lastasi nykyään? Satunnaisesti, kerran viikossa, päivittäin? Mielenkiinnosta kysyn. Mietitkö esim. nyt millaista elämänne olisi, että tulevalla vauvallasi olisi isompi sisarus, jne.?

Minulle on kanssa tehty keskeytys erinnäisistä syistä, enkä sitä ajattele kuin joskus satunnaisesti. Keskeytyksestä on aikaa viisi vuotta, joten surutyö (kyllä, myös tällaiseen tapaukseen liittyy surutyötä joka on käsiteltävä) ja asian puiminen on käyty läpi. Se oli silloin, nyt on nyt. En osaa inhimillistää jotain solumöykkyä, enhän edes tiennyt sen sukupuolta.. Turhaan sillä vain itseäni vaivaisin, elämässä tulee eteen vaikeita päätöksiä, niistä on vain päästävä yli.

Eikä minua haittaa vaikka minut tuomittaisiin tämän viestini perusteella! Jonkun ulkopuolisen on helppo ruveta jeesustelemaan ja päivittelemään päätöstäni tietämättä kuitenkaan mitään siihen johtaneista syistä. Haluaisin vain ihmisten tajuavan, että harva asia tässä elämässä koskaan on yksiselitteistä, joten pitäisi oppia kohtaamaan myös asioita jotka omasta mielestä eivät välttämättä ole oikein, mutta jotka joku toinen on joutunut läpikäymään.

miksei koskaan puhuta niistä Downeista, joilla on vakavampi muoto.

vaikka se ei ole edes varsinaisesti mikään vamma. Turner tytöt voivat elää normaalia elämää. Lapsia eivät useimmiten voi saada, muuta kuin munasolun luovuttajan turvin, mutta ei sekään nyt maata kaatava asia ole. Lievimmillään downilla ei ole juuri muuta kuin hitautta oppimisessa.

Oli moneen kertaan ultrattu ja kaikki piti olla ok. Mutta luonto yllätti, normaalisynnytys päättyi täydelliseltä näyttävään vauvaan, joka oli todella hypotoninen (heikko lihasjäntevyys) eikä hän ruvennut syömään.

Teholle joutui tarkkailuun, ja kun alettiin tutkia, alkoi löytyä yhtä ja toista "vikaa".

3-vuotiaana sai kehitysvammadiagnoosin, kehitystä tapahtuu koko ajan mutta aivan omaan tahtiinsa.

Mitenpähän tämmöisen olisi abortoinut, tosin ei olisi käynyt pienessä mielessäkään. On vaan sopeuduttava, vaikka välillä koville ottaakin...

Ihan selkeästi ihminen kuitenkin on siinä vaiheessa kun aborttiin mennään.

vaikeasti vammainen.

ei kai kukaan nyt oppimisvaikeuksien takia abortoisi? Eikä varmaan adhd:n eikä muidenkaan pikku ongelmien. Kehitysvammainen lapsi on kuitenkin pikkasen eri juttu! Kehitysvammaisen kanssa pitää elää kuin pikkulapsen loputtomiin, hän ei koskaan muuta pois kotoa tai jos muuttaa niin laitokseen. Hän ei pahimmassa tapauksessa edes koskaan nauti elämästä. Tietysti kehitysvammoja on monenlaisia. Mutta en usko, että abortteja edes tehdään mistään pikku vammoista.

Uskon, että hänellä on hyvä siellä missä onkaan. Onnea perheellenne.

Ihan selkeästi ihminen kuitenkin on siinä vaiheessa kun aborttiin mennään.

minä tein abortin viikolla 5. Eli sydän ei lyönyt ja sikiö oli tosiaan vain möykky. Kiinnittynyt kohtuunkin vasta muutaman viikon.

Jos pitäisi valita vaikkapa downin tai adhd:n välillä. On ihan selvää, että valitsisin downin. Ihan kokemuksen perusteella.