Tyttö uutinen yllätti, eikä kauhean positiivisesti

En jaksanut lukea kaikkia kommentteja. Haluaisin kertoa oman tarinani ja rohkaista sinua. Luulen että tuollaiset tunteet kuuluvat raskauteen ja ovat ihan normaalia. Sinulla on vielä aikaa oppia rakastamaan kohdussa olevaa vauvaasi.



Kun odotin esikoistani olin vaan jostain typerän syystä varma että poika se on. Sitten eräänä päivänä yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta tajusin että saankin tytön. Itkin, itkin ja itkin. Ja vain sitä etten osaa edes hoitaa tyttövauvaa enkä olla äiti hänelle. (oma äiti suhteeni on sitten eri tarina, mutta voi liittyä tunteisiini)



Tyttö syntyi ja oli rakas. Syntyi toinen ja kolmaskin tyttö. Olen joskus naureskellut että elämä opettaa. Kaikki ovat yhtä rakkaita ja olen onnellinen siitä miten hieno suhde minulla on tyttöihini kun vertaan omaa äitisuhdettani.



NEljäs lapsi oli poika, mutta en yhtään miettinyt osaanko häntä hoitaa.



Ei tarvitse tehdä omia leikkihuoneita. Nauti siitä kun näet tytön kasvavan tytöksi, se on ihanaa nähdä. ITsestä tuntui huikealta kuulla kolmen tytön jälkeen kun poika pörisi autoilla leikkiessään. Samoin kahden pojan jälkeen taas oli ihanaa nähdä miten pikku äiti löytyy jo pienestä tytöstä. Ole äiti sellaisena kuin olet, älä yritä liikaa. Lapsi on luonnostaan tyttö. Mutta kyllä meilläkin tytöt leikkii poikien leikkejä ja päinvastoin. Leikeistä ei kannata murehtia.



Nyt meillä se tilanne että vanhimmat tytöt ovat koulussa ja kotona on kolme poikaa ja yksi tyttö. En ole yhtään murehtinut tytön leikkejä, on niin neitiä heti että. Mutta leikki myös traktorileikkejä poikien kanssa.



Ja aivan oikean pointin löysit että täytyy olla iloinen kun saat tytön jonka kanssa jakaa yhteisiä "naisten juttuja". Sekin lohduttaa että hormoonit ohjaavat lapsen synnyttyä äitiä rakastamaan lastaan. Ja voihan hänestä tulla myös isän tyttö, niinkuin minusta!



Voimia sinulle!

Ja kuten joku jo aiemmin mainitsikin, kun raskautuu, tietää varsin hyvin, että on fifty-fifty mahdollisuudet saada tyttö tai poika, ei voi vaan "olettaa" saavansa ainoastaan tyttöjä tai poikia. Hiukan lapsellista ja oikeesti jopa teinimäistä, "mä olin ihan varma et saan vaan poikia"

Sinä kehität itsellesi tässä nyt ongelman, joka voi pahimmillaan vaikuttaa sinun ja vielä syntymättömän vauvan suhteeseen. Lapsi kuin lapsi, en käsitä, mitä väliä sukupuolella on. En usko, että sinun perheesi on ollenkaan ainoa, jossa on poikia ja sitten tyttö. Ei kai sun tarvitse etukäteen suunnitella lasten leikkejä? Parasta vain luottaa siihen, että lapset huolehtivat itse siitä, millaisia leikkejä leikkivät.

Latasitko kahteen ensimmäiseenkin lapseesi kaikenlaisia odotuksia? Suunnittelitko valmiiksi heidänkin tulevaisuutensa? Valitettavasti lasten elämän etukäteen suunnitteleminen ei onnistu, koska siinä yhtälössä on yksi iso muuttuja: lapsi itse.

En oikein usko, että tässä on loppujen lopuksi lapsen sukupuolesta kyse, vaan jostain muusta. Aloitusviestisi oli sen verran kummallinen, etenkin sen loppu.

iloinen.Meillä on kolme tyttöä ja sitten saimme pojan. Kyllä nuo kaikki on osattu hoitaa. Tyttärelläni on neljä poikaa ja kolmesta on toivonut tytöä.Ultrassakin juoksi ,vaikka millä syyllä ,että jos siellä olisi kumminkin tyttö.

tai siis ikinä en ole ajatellut itseäni tytön äitinä. Olen aina ajatellut saavani vain poikia. Nyt kolmannen kohdalla tärkeintä oli terveys. Siis koko alku raskauden ajattelin että ei muulla ole väliä kun että lapsi on terve.

Nyt ultrassa veikattiin tyttöä tulevaksi. ja olen pettynyt. Jopa hieman kateellinen ympärillä raskaana oleville joiden tiedän/oletan saavan pojan.

Yllätti minut itsenikin nämä tämmöiset tunteet!

Meillä on ennestään 2 poikaa ja kaikki vouhkaa tytöstä. Ärsyttää jo senkin takia, en halua että vouhkaus vaan pahenee kun mahdollinen tyttö syntyy.

Itse olisin ollut enemmän kuin onnellinen kolmesta pojasta.

Tyttö ajatukseen sopeutuminen vaatii nyt tosissaan aikaa... Voiko äiti rakastaa tyttöään samoin kun poikiaan?

Jääkö tyttö ilman leikkikaveria kahden veljen perheessä?

Miten osaan olla hänelle naisen malli?

Miten tytön osaa kasvattaa niin ettei häntä potki mitkään miehet päähän vaan osaa pitää puolensa?

Kasvattaa niin ettei ole liian kiltti mutta ettei vastaavasti ole rsakaana vahingossa 15v?

rahaakin menee enemmän, vaatteet pitää uusia, leluja hommata...

Meneekö tyttö samassa leikkihuoneessa poikien kanssa vai tarvitseeko oman huoneensa?

Jos laitetaan omaan huoneeseen onko eristämistä toisista lapsista?

Tämmöstä pyörii nyt mun päässä, en tiedä miten tämän iloksi muuttaisi. Toivon vaan että ultraaja erehtyi.

Siis rakastan tietty tyttöäki mut jotenkin poika on aina ykkönen..en tiedä mistä johtuu..

mitä sanotte, mutta ei ne pojat ole teitä sitten vanhainkodissa katsomassa tai parhaimmassa tapauksessa teidän pyllyjä vanhana pyyhkimässä. Tytöt ne on. Äitini halusi vain poikia ja sitten minä ilmestyin. Niin ne pojat on aina ollut ykkösiä, vaan ei enää. Minä olen ainut (3 veljeä), joka ihan oikeasti heidän asioitaan hoitaa ja olen elämässä mukana vielä vanhoilla päivilläkin.

Raha ei kuulu tuolle listalle. Ei missään nimessä. Entäs jos se olisi poika, mutta vammainen? Voi hyvät pyssyt sitä rahan menoa. Kamalaa. Sairaalakuluja, mahollisesti pyörätuolia, ehkä lääkkeitä... Apua. Miten siitä selviää? Hyvin. Kun ottaa asiakseen selvitä ja rakastaa lastaan.



Ei sillä, ettenkö ymmärtäisi tunteitasi, ymmärrän kyllä kaiken muun, mutta et kai sie oikeasti ajattele tota rahanmenoa noin?? "Vaatteet pitää uusia..." Etkö uusi poikien vaatteita? Ei ne tyttöjen vaatteet sen kalliimpia ole? O.o Meikit maksaa, se on totta. Maksaa ne mopotkin, ja autonromut yms. Ja maksaa muuten ne poikien deodorantit ja kosteusvoiteet ynnä muutkin... Ei ne ilmasia ole nekään.

Minulla on tyttö ja poika, ja olen käsittämättömän onnellinen, että noin on. Tyttö on aivan upea ihminen ja hänen kanssaan minulla on aina ollut ihan erityislaatuinen suhde. Olen ihan otettu, että hänen kaltaisensa sielu jatkaa sukumme vahvojen naisten ketjua. Mitään erityistä naisen mallia en ole vaivautunut hänelle opettamaan, enemmän haluan antaa hänelle hyvän ihmisen mallia.

Ehkä kamalaa sanoa, mutta tyttären saaminen oli minulle jossain määrin huomattavan paljon tärkeämpää, olisin ollut todella järkyttynyt jos olisin saanut kaksi poikaa.

Mulla on yksi tyttö ja toinen tulossa, pojaksi varmistunut jo aikaa sitten. Kaikki ovat niin innoissaan, että hienoa, kun nyt on sitten yksi molempia ja ties mitä, mutta mulla on edelleen hiukan ongelmia hyväksyä ajatus.

Tai siis ei oikeastaan :D Mutta asiaan: Jostain syystä olen aina kuvitellut saavani kaksi tyttöä, sitten ehkä pojan. Aikojen saatossa jäi lasten "teko" niin myöhään, että kaksikin lasta alkoi näyttää ihmeeltä. Ensimmäinen on tyttö. Ja vakaasti (teinimäisesti kuten joku jo sanoi) uskoin, että toinenkni lapseni on tyttö. Se vain tuntui siltä. Lapsi kun syntyi, olikin poika ja olin ihan oikeasti hämmästynyt. Poika?!? Mielessäni risteilivät ajatukset vaikka mihin suuntaan.

Jälkikäteen olin tosi tyytyväinen, etten kysynyt sukupuolta ultrassa. Olisin murehtinut lapseni sukupuolta viimeisen viikon ajan. Hyvän ystäväni poikavauva kuoli juuri ennen oman poikani syntymää. Ehdin kokea syyllisyyttä omasta onnestani muutenkin niin paljon, varsinkin se, että vauvamme sattuivat olemaan samaa sukupuolta, nostivat syyllisyydentuntoni vielä korkeammiksi. Pelkäsin että poikamme vielä enemmän muistuttaa ystävääni menetyksestään. Tänä päivänä jollakin tasolal tajuan, että ei se sukupuoli, vaan se elävä vauva, on se joka muistuttaa... Silti ensimmäisen vuoden aikana monasti mietin puuroa pojalle suuhun lapioidessani sitä ystäväni pientä. Tai hampaita pestessäni.

Nyt kun aikaa on kulunut jo kohta kuusi vuotta, ja ystävälläkin on kaksi lasta, voin sanoa, että vauva ku vauva. Sukupuolella ei oikeasti ole väliä.

Tietty joskus ärsyttää kommentit:"teillähän on jo molempia, mitä te enää lisää." "Meillä on jo molempia, ihan sama, kumpi tästä kolmannesta tulee." Arhg. Vauva. Vauva on se tärkein.

oli sama tilanne, tosin toisin päin. en osannut kuvitella itseäni pojan äidiksi. Ja ihan oikeasti kun synnytyssalissa selvisi että toinen lapsi oli poika, niin eka ajatus oli "voi ei"! Osastolla olin "kateellinen" tyttövauvojen äideille. Mutta eipä aikaakaan kun oli jo aivan hullaantunut ihanaan poikaani!

Eli se että toivoo jompaa kumpaa EI TODELLAKAAN tarkoita sitä etteikö ikinä tulisi hyväksymään lastaan kun hän on muka väärää sukupuolta! Toki minua yhä mietityttää monet samoista asioista joita ennen poikani syntymää pelkäsin, mutta olen oppinut että kyllä se lapsi itse opettaa miten hänen kanssaan kuuluu olla.

Nyt kun kolmas lapsi on suunnitteilla, en todellakaan osaa sanoa kumpaa toivoisin!

Sitten oli ihan outoa kun niin selvä poikafiilis olikin tyttö!

Voi, olin kyllä ihan vain iloinen kun sain tytönkin! Ja usko tai älä, mutta ensimmäiset vuodet tyttö leikki vain autoilla ja junilla ja palikoilla. Ei sitä ihan kaikkee tarvi uusiksi laittaa! Tytöt pitää myös sinistä! Se on mun tytön lempivärikin. Ja toisen tytön saatuani, yllätyin kun hänkään ei ole pinkin ystävä, vaan liilan! Kyllä ne ihan hyvin poikien kanssa pärjää!

Meillä on jo kouluikäisiä nuo omat, ja pojilla on kova suojeluvaisto pikkusiskoaan kohtaan! Ja tyttö osaa kyllä hyvin pitää puolensa poikien kanssa. Meillä tyttö saa luokassa pojatkin hiljaseksi. On tosi tomera, ja se on kyllä just siitä kun sillä on niin hienot isoveljet!

Hassuja ajattelet :D Kyllä sä vielä oot ihan myytynä kun saat tyttäresi! Ihan samoin sitä rakastaa kuin poikaakin!

Ei olla tyytyväisiä mitä on tulossa.Oletko sitten tyytyväinen ,jos et saaakkaa tervettä lasta.

meillä kahden pojan jälkeen syntyi tyttö. Hyvin on oppinut pitäämään puolensa ja mielellään viedään samoihin harrastuksiin kun pojatkin. Sitä paitsi meillä tyttö on erittäin kiinnostunut miehisemmistä urheilulajeista ja yksi pojista on koko joukon rauhallisin ja kiinnotunut enempi "naisellisemmista" asioista, yksilöitähän nuo ovat, luonne määrää enempi kuin sukupuoli.

olen itse 3 pojan äiti ja todella onnellinen siitä, en olisi tyttöä halunnutkaan. Olen itsekkin aikamoinen poikatyttö ollut aina, eikä mitkään nukkeleikit ole kiinnostaneet. Mulle onni että sain vain poikia. Ehkä opitte olemaan sen tytönkin kanssa...vaikee sanoa kuin käy.

olen itse 3 pojan äiti ja todella onnellinen siitä, en olisi tyttöä halunnutkaan. Olen itsekkin aikamoinen poikatyttö ollut aina, eikä mitkään nukkeleikit ole kiinnostaneet. Mulle onni että sain vain poikia. Ehkä opitte olemaan sen tytönkin kanssa...vaikee sanoa kuin käy.

kuvitella sellaista tilannetta, että joku ei osaa olla oman lapsensa kanssa, jos lapsi on eri sukupuolta kuin edelliset lapset? Onko lapsessa ensisijainen piirre pelkkä sukupuoli, ts. lapsi on ensisijaisesti sukupuolensa edustaja, ja vasta sen jälkeen sinun lapsesi?

Anteeksi, mutta en voi käsittää teitä. En vaan voi.

vastauksistanne...



Tämä ei ollu provo eikä edes aprillipila. Vaan totista totta mun pään sisällä tällä hetkellä. Suurin syy tunteisiin on varmasti kaiken sekaisin saavat raskaushormoonit.



Mukava kuitenkin huomata etten ole ainut jolla tämmöisiä tunteita. Vaan myös kohtalotovereita löytyy.



Kiitos rahkaisevista esimerkeistänne.



Toki sitten löytyy myös ihmisiä joiden mielestä olen vain, sairas, itsekäs moukka.



Ap jolla on onneksi vielä hyvin aikaa totutella ajatukseen tytöstä.

Ymmärrän tunteesi. Itselläni on neljä poikaa ja nelosesta toivoin kovasti tyttöä. Olin tosi pettynyt kun ultraaja sanoi tulevan neljännen pojan. Syntymästä asti olen poikaamme rakastanut ja nyt en voi tunteitani oikein edes ymmärtää. Olen ylpeä neljän pojan äiti. Jos vielä odottaisin vauvaa olisi aivan sama kumpi tulee. Älä välitä typeristä viesteistä täällä.

Kahden pojan jälkeen sanottiin ultrassa että tyttö tulossa. Olin sitä vähän toivonutkin mutta ultran jälkeen olin ihan järkyttynyt ja itkeskelin, musta olikin kauhea ajatus että meille ei tule enää pientä poikaa. Pelkäsin että tyttö on ulkopuolinen ja yksin, eikä sovi perheeseen ollenkaan. En tiedä miten olisi käynyt koska meille tuli sitten kuitenkin kolmas poika. Varmasti kyllä totut ajatukseen pian, tsemppiä ap!

Raha ei ole se pääasia. Toki poika olisi perinyt enemmän veljiltään. Tytölle haluan myös tyttövaatetta/tavaraa.



Lapsi on tietenkin ensisijaisesti ihminen, persoona, ei tyttö/poika. Kyllä meidän poikiakin rohkaistaan tyttöjen leikkeihin. Opetetaan jo pienestä viemään vaatteet pyykkiin jne.



Ei, en ole suunnitellut lasteni elämää valmiiksi. Isänsä sitä on enemmän miettinyt mutta olen häntäkin asiassa toppuutellut ja kehottanut että antaa ajan kulua että näkee mistä lapset itse ovat kiinnostuneita.



Jotenkin vain pitkään päässäni pyörinyt ajatus pitääkin nyt muuttaa täysin uudenlaiseksi ja se vaatii hieman työtä.



ap

En jaksanut lukea kaikkien kommentteja, mutta jotain samoja ajatuksia on täälläkin liikkunut päässä.



Itse odotan myös kolmatta ja meillä on ennestään kaksi tyttöä (06 ja 08 syntyneet). Moni ympärillä vouhottaa, että "jospa ne nyt saisitte pojan" tai "jos ette saa, niin voitte vaikka vaihtaa mun kaveriperheen kuopuksen kanssa kun sinne taas toivotaan tyttöä". Vitsihän tuo viimeinen on, mutta ärsyttävä kommentti.



Ensisijaisesti meille toivotaan tervettä lasta, loppujen lopuksi, sillä onko tulokas tyttö tai poika ei ole niinkään väliksi, mutta pidän itseäni enemmän tyttöjen äitina ja kolmas tyttö menisi nätisti joukon jatkona. Meillä kotona oli kaksi tyttöä ja yksi poika, ja pikkuveli jäi kyllä armotta leikeistä pois ja näin jälkeenpäin on käynyt kovasti sääli isosiskojen ankaruus. Meillä tosin oli vanhimman ja nuorimman välillä kuusi vuotta ikäeroa.



Meillä on myös kaikki serkukset tyttöjä, joten jos meille tulisi poika, inhoaisin sitä hulabaloota mikä suvun ensimmäisen pojan ympärillä saattaisi pyöriä.



Äh, mutta molemmat ovat oikeasti tervetulleita. Tyttö olisi luonnollisempi saada joukon jatkoksi, mutta olisihan tuo poikakin kiva kun ei sellaista ennestään ole ja ties millainen veitikka siitä tulisikaan. Mutta tunnistan kyllä noita ap:n ajatuksia ja todennäköisesti menevät ohitse kun asiaa makustelee. Ainakin täällä - melkeinpä rupesin poikaa nyt toivomaan tässä tätä kirjoitusta kirjoittaessani. Eh-heh...

Olet vain normaali ja tasapuolinen ja vaadit pojilta ja tytöiltä esimerkiksi saman osallistumisen kotihommiin.