Tyttö uutinen yllätti, eikä kauhean positiivisesti

Millainen oma äitisuhteesi oli? Ei varmaan olisi ainakaan haitaksi, jos kävisit jonkun ammatti-ihmisen kanssa puhumassa asiasta.

Että joku valopää kommentoi asiaa juuri sinun tavallasi. Anna adoptoitavaksi, tai vastaavasti anna mulle mä kyllä rakastaisin jne...



ap

Minun äiti ois myös halunnut poikaa, mutta saikin tytön eli minut ja olen koko n. kolkyt vuotisen elämäntaipaleeni ajan kärsinyt siitä. Toivon todella että ultraaja oli väärässä, enkä sinun vaan vauvasi vuoksi.

Ettekö hyvät äidit malta odottaa siihen synnytykseen asti sitä sukupuolta???



Etköhän sä nyt onnistu hoitamaan ja kasvattamaan sitä tyttöäkin ihan samalla tavalla kuin poikiasikin.



T. Neljän pojan ja kolmen tytön onnellinen äiti

epävarmuutta. Oma äitini ei ole mikään naisellinen nainen. Vähän semmonen marttyyri tyyppi, minä kyllä siivoan ja samalla papatan kovaan ääneen teille muille kun sotkette...

Itse olen löytänyt naisellisuuteni vasta aikuisena. lapsena/nuorena olin aina poikatyttö, hyvä jätkä. En halua samaa omalle tytölleni. Mutta en myöskään halua hänestä ruikuttavaa prinsessaa...



ja sen olen jo päättänyt että meillä pojat tekevät kotitöitä ihan siinä missä tyttökin. Tyttö ei todellakaan joudu siivoamaan veljiensä sotkuja.



ap

Olen kahden pojan äiti ja tuntuu, että olen jo todella syvällä poikien maailmassa. Osaisinko olla äiti tytölle? Kyllä tuollaisia asioita pyörittelen päässäni vaikka vasta suunnitellaan miehen kanssa kolmatta raskautta.



Jos on jo 2 poikaa niin jääkö se tyttö tosiaan ulkopuoliseksi? Minusta vähän tuntuu siltä. Itselläni on 2 veljeä ja kyllä veljilläni on läheisemmät välit keskenään kuin minun kanssani.



Ymmärrän sinua täysin ap!

Enkä ymmärrä sitäkään että jos aikuinen tulee raskaaksi, niin pitäähän sen ymmärtää että saa joko tytön tai pojan, jos ei jompikumpi kelpaa, niin kannattaa varmaan olla tekemättä lapsia.



Mä toivoin ekasta poikaa, sain tytön. Tokasta toivoin taas poikaa ja sen sain. Kuitenkin tiesin kokoajan että mun toiveet ei ehkä toteudu, voi tulla kumpivaan ja senkään takia en viitsinyt ottaa edes etukäteen selvää, pidin itseäni jännityksessä. Enkä pettynyt esikoisen sukupuoleen, totesin vaan että, "ai se on tyttö, ihanaa"

eli siis jos lapsi todella on tyttö, hän ei tule ikinä kuulemaan sitä että olisin toivonut mieluummin poikaa.



ja toivon todella että opin rakastamaan häntä siinä missä poikianikin. Toivon että opin nauttimaan siitä että saan itselleni kaverin tyttöjen juttuihin kun pojat pyörii autotallissa isänsä kanssa.



Kyllä toista lasta odottaessa mietin paljon että voiko toista rakastaa niinkuin ensimmäistä. Mietin ja kelasin sitä paljon. Ja tottakai toista rakastan ihan niinkuin ensimmäistäkin.



kai tämmöiset tunteen myös kuuluu raskauteen.



ap

kiva että edes joku ymmärtää...



Pitääkö tytön leikkiä aina vaan poikien leikkejä tai sitten yksinään? jne...



Ap

kuin hän itse haluaa, mutta osoitat että hän on sinulle rakas kaikissa tapauksissa.

Ehkäpä taustalla onkin juuri omaa epävarmuutta. Oma äitini ei ole mikään naisellinen nainen. Vähän semmonen marttyyri tyyppi, minä kyllä siivoan ja samalla papatan kovaan ääneen teille muille kun sotkette...

Itse olen löytänyt naisellisuuteni vasta aikuisena. lapsena/nuorena olin aina poikatyttö, hyvä jätkä. En halua samaa omalle tytölleni. Mutta en myöskään halua hänestä ruikuttavaa prinsessaa...

ja sen olen jo päättänyt että meillä pojat tekevät kotitöitä ihan siinä missä tyttökin. Tyttö ei todellakaan joudu siivoamaan veljiensä sotkuja.

ap

Minä uskon, että nuo tuntemuksesi ovat ihan normaaleja. Edessä on kuitenkin uusi tilanne, ja tytön äitinä joutuu aivan eri tavalla kasvokkain oman menneisyytensä ja naiseutensa kanssa, kuin pojan äitinä. Itse olen sitä mieltä, että jo sinun huolesi osoittavat sen, että sinusta tulee hyvä äiti tyttärellesi siinä missä pojillesikin. Vielä lopuksi: omasta pikkusiskon roolistani voin kertoa, että isoveli oli aina se suojelija, ja se jota katsoin ylöspäin. Vaikka keskenään tapeltiin, niin kyllä se oli veikka joka kävi pihan kiusaajapojat nostamassa seinälle, kun kiusasivat siskoa. Tsemppiä! :)

Persoona on se erittelevä osa, ei sukupuoli.

Mulla kaksi poikaa ja ne on aivan erilaisia.

6v. rakastaa shoppailuaja vaatteita, on poikamainen rakkari poika, sosiaalinen. Siivoaa vessan pytyt, oman huoneensa imuroi ja pesee lattiat ja petaa sänkynsä.

Toinen poika on 8v. rakastaa kuulemma sotkua, on rauhallinen, herkkä ja kotia rakastava.

"minä minä minä", ja "pettynyt pettynyt pettynyt", et oot säki ihme marmattaja. Perheeseehän se vauva tulee eikä sun henkilökohtaseks vaivaks, ku pitää ostaa uusia lelujakin, voi sua raukkaa, kulujakin tulee lapsesta, kannattasko miettiä vähän ennenku raskautuu??

kauniista sanoistasi.



Ap

minäkin "osaisin"olla vaan pojille äiti.

Mutta hei, ole sellainen kuin olet, kyllä tyttösi saa vaikutteita muiltakin, sinä olet sinä, ja varmasti olet hyvä äiti! Älä mieti liikoja!



ja sitäpaitsi eihän tuo ole vielä ollenkaan varmaa, ultrassa virheitä tapahtuu paljon!



ja mitä pahaa siinä on jos tytöstäsikin tulisi "poikatyttö". Joka tapauksessa kasvaa 2 veljen kanssa, ja sehän vain karaistaa! HYVÄ NIIN!

sinäpä se osasit poimia asiasta juuri kaiken olennaisen.

Kiva huomata miten erilailla ihmiset käsittää saman tekstin. Ehkäpä sinun ajatusmaailmasi on varsin negatiivinen.

kyllä tyttö löytää leikkinsä!älä nyt sitä murehdi.

Päinvastoin sehän on hyvä että sisaarukset veljiä,

(tyttösisaruksethan yleensä aika kateellisia toisilleen), pojat opettavat tytön vahvaksi luonteeksi.minusta ihanteellisin tapa saada tyttö,että hänellä on isoveli,jokaisen tytön unelma!

Samat oli mietteet itselläni kun esikoisen (poika) jälkeen tuli tyttö. Olin kyl itseäni psyykannut tyttöön jo odotusaikana, mutta silti se oli pettymys. Ja tiedostin kyl jo odotusikana, että oma naiseksi kasvaminen ja murrosikä taustalla oli yhtenä kummittelemassa ja pelkäsin miten osaisin tytön kasvattaa. Jotenkin vaan tuntui luontevammalta poikaa kasvattaa, mutta nyt kun vauva lähenee 10 kk ikää, niin tuntuu, että maailman ihanin tyttö täällä on, enkä pois vaihtaisi! Tytölle käy poikien vatteet ja lelut ja pienempänä voi ihan hyvin olla poikien kanssa samassa leikkihuoneessa. Noita tyttöjen juttuja on alkanut kertyä kun on leluja ja vaatteita tullut lahjaksi ja itseni yllätin kerran hypistelemästä kaupassa vaaleanpunaisia potkareita ja bodyja, vaikka aina vannoin, et vaaleanpunainen on maailman kaamein väri.... Äitiys kasvattaa ihmisenä, niin myös tässä asiassa, joten jos tytön saat, niin anna itsellesi aikaa ja koita selvitellä omat pään sisäiset ongelmakohdat,jotta osaat olla roolimallina lapsillesi,olivatpa sitten poikia tai tyttöjä.

Enkä mä edes ollut mikään poikatyttö vaikka leikinkin joskus poikien kanssa. Autoista en välittänyt, mutta legoilla muistan leikkineeni eikä silloin edes ollut mitään vaaleanpunaisia "tyttö-legoja".

Mulla oli ihan omat jutut myös, kavereina paljon tyttöjä.

Enkä mä edes koe että mun veljet olis olleet mitään mun suojelijoita ja tai olisivat tehneet musta mitenkään vanhempaa. Mä olen aina saanut olla se mikä olen, mulle on sallittu poikien ja tyttöjen leikit.

Siskoa en ole kaivannut koskaan, en edes nyt aikuisena, mutta kuten sanoin mulla oli paljon tyttökavereita ja osa niistä on vieläkin mun elämässä mukana, nyt ystävinä.



Mä olen ollut myös naapurin "ottotyttö", sillä oli 3 poikaa ja se tykkäs välillä puuhata mun kanssa. Otti mukaansa ostoksille tai letitti mun tukkaan jne.



Kummitädilläni oli myös poika ja kummitäti sai myös "nauttia" mun kanssa välillä niistä tyttöjen jutuista ja mä muistan nauttineeni niin naapurin kuin kummitätini seurasta kun sain olla yksin huomionkohteena, se oli ihanaa kun 3 lapsen perheessä se ei aina vanhemmiltani onnistunut, siis se että pystyivät antamaan aikaa vain yhdelle lapselle kerrallaan.



Anyway, ei ole traumoja. Tulen toimeen nyt aikuisena niin miesten kuin naisten kanssa. Miesten seura on ihanan mutkatonta, mutta parhaat ystäväni ovat kuitenkin naisia.



Itselläni on poika ja tyttö.

tuli ensin 3 poikaa ja mulla oli neljättä odottaessa samat fiilikset kun sulla. myös muiden ihmisten hössötys tytöstä ärsytti ja masensi.



Kaikki ovat minulle aina sanoneet kuinka sovin niin hyvin poikien äidiksi ja tykkäsin "roolistani" sellaisena.



Saimme tytön joka on nyt 4 v. ja minulla on tyttäreni kanssa hyvä suhde, kyllä häneen synnyttyä rakastui sukupuolesta välittämättä!

Tyttömme on isukin kietonut pikkusormen ympärille ja paljon touhuaa juuri isän kanssa. Veljet osaavat ottaa siskon hyvin leikkeihin mutta ei kaikkiin, prinsessaleikit leikitään kavereiden kanssa ja päiväkodissa.



Veljien kanssa kasvaessa tyttö on kyllä oppinut pitämään oikein hyvin puolensa eli en usko että sinullakaan on huolta tulevaisuudessa että"miehet potkivat päähän" Tytössämme on myös vähän poikatyttömäisyyttä mutta myös sitä prinsessaa.

Minun kanssa hän kesäisin innoissaan ajelee moottoripyörällä. Tyttö leikkii usein legoilla poikien kanssa



Meillä vanhimmalla pojalla oma huone mutta 8 ja 10 v veljet ja tyttö nukkuvat samassa.



Itselläni ei ole veljiä vain sisko ja jotenkin pojat ja miehet olivat pitkään "outoja otuksia" minulle koska en sellaisen kanssa ollut kasvanut.



Olemme nauraneet mieheni kanssa että kun tyttö on treffi-iässä täytyy olla aika rohkea jannu joka uskaltaa viedä tytön treffeille kun kolme veljeä ja isä pitää varmaan 3-asteen kuulustelun.