Tyttö uutinen yllätti, eikä kauhean positiivisesti

Mä kans olen aina halunut poikia (myönnän että johtuu osittain lapsuudestani ja siitä kun isäni aina surkutteli kun oli pelkkiä tyttöjä). Äitini ei myöskään ollut kovin naisellinen eikä siis tukenut mitään "tyttöjuttuja".



Ja ihan hirveästi mua myös ärsytti se kun meitä miehen kanssa säälittiin kun kolmaskin oli poika vaikka me oltiin tyytyväisiä. Siksi ihan piruttani tavallaan toivoin neljännestäkin poikaa.



Mutta tyttö tuli ja on aivan ihana typy! Tosin on vasta 1-vuotias joten en osaa sanoa vielä meidän äiti-tytär suhteesta sen enempää. Poikiin on erittäin hyvät välit ja en ymmärrä miksei tyttäreenkin tulisi aina olemaan.



Ja meidän tyttö saa kyllä olla vapaasti niin prinsessa tai poikatyttö kuin haluaa. Olenhan poikienkin hirviöihastuksia ja sotaleikkejä tukenut täysillä (osllistunut siis itsekkin niihin).

Ja tyttöni myötä kunnioitan ja arvostan itseänikin enemmän naisena.



Hyvä että otit sukupuolesta selvää jo raskausaikana niin ei tule sitten synnytyksen jälkeen "pettymystä". Siinä on ihan tarpeeks muutakin tohinaa.

Uskon että rakastut tyttöösi täysin ennen kuin synnytys on lähelläkään, joten työstä rauhassa ajatuksiasi.

Mulla on juuri päinvastainen tilanne, ennestään kaksi tyttöä ja nyt tiedän masuasukin olevan poika. Ennakko-oletuksena en tietoisesti odottanut jompaa kumpaa sukupuolta, mutta olen myös sukupuolen varmistumisen jälkeen huomannut miettineeni kaikenlaista: onko minusta pojan äidiksi, poikien maailma kun on ihan vieras, kärsiikö poika vahvassa naisjoukossa ja saako "liikaa naisvaikutteita" sisarussarjassaan...? Mies on kyllä pojasta tosi onnellinen, että pitänee luottaa niiden miesjuttujen tulevan sitten sitä kautta. Mutta itse koen epävarmuutta, vaikka en täsmälleen osaakaan sanoa miksi. Mutta ainahan se lapsi on oma persoonansa ja siihen vain sopeutuu, miksei sukupuoleenkin, pitää vain luottaa niin! :)

Olin aina ajatellut itseni pojan äidiksi ja raskausaikana kutsuttiinkin vauvaa pojan nimellä. Ihan raskauden loppumetreillä ultrassa näkyi, että vauva onkin tyttö, mutta toivoin loppuun asti, että lääkäri olisi ollut väärässä arvioissaan. Vauvan syntymän jälkeen oli muutenkin vaikeaa ajatella itseään äitinä, enkä ollenkaan av-mamma-tyyliin rakastunut lapseeni jo laitoksella, vaan useampi kuukausi siinä meni, ennen kuin aloin rakastaan lastani ihan täysillä. Sen jälkeen rakkaus onkin sitten vaan kasvanut ja kasvanut ja nyt tyttäreni on ihana eskarilainen, jonka kanssa teen innolla kaikenlaisia tyttöjen juttuja. Minäkin koen, että tytön äitinä oleminen on vahvistanut naiseuttani ja itseluottamustani. Meillä ei toista lasta ainakaan vielä ole, mutta jos toinen tulisi, olisi varmaan vaikeaa sopeutua pojan äitinä olemiseen.

Mulla on yksi lapsi, tyttö. Olin nuoresta saakka aina kuvitellut, että esikoiseni on poika, ja tyttöuutinen ultrassa oli hienoinen pettymys. Vauvan syntymän jälkeenkin se välillä vielä ailahti, oikeastaan koko ensimmäisen vuoden ajan välillä. Sitten jokin muuttui. Samaan aikaan kuin aloin sopeutua ajatukseen äidiksi tulosta (kyllä, tähän meni VUOSI), rakastuin pieneen tyttäreeni aivan täysin! Jännällä tavalla olen myös itse naisena nyt paljon itseluottavampi kuin aiemmin ja musta on niin ihanaa yhdessä tyttäreni kanssa tehdä kaikkia tyttöjuttuja jne. Ja nyt olen onnellinen, että tuli tyttö eikä poika. Kakkosen kohdalla (masussa) on aivan sama kumpi tulee, molemmissa on puolensa. Jos tulee toinen tyttö, siinä olisi ihanista siskoksista seuraa toisilleen. Jos taas poika, saisin kokea senkin sitten. Lapsilukumme jää todennäköisesti kahteen.

ei jaksa lukea koko ketjua,mutta kuulostaa että ap:lla on joku kompleksi naiseuteen nähden..

Oletko sä pojille miehen mallina, kun et osaa olla naisen mallina... Sulla taitaa olla aika huono itsetunto.

minäkään koskaan ajatellut, että minusta tulisi tytön äitiä ja niin vain esikoinen olikin tyttö! Ja voi kuinka tuota tyttöä olen rakastanut. Itse olen kolmen veljen kanssa kasvanut poikatyttö ja siksi minut yllätti se, että halusin niin nätisti tytön pukea ja tyttöjen jutut on tällä hetkellä meidän yhteinen kiva. Tytöllä kun on nyt pikkuveli.



Koskaan en ultrassa edes halunnut selvittää kumpi on tulossa, mutta toisessa raskaudessa minua ärsytti anoppi ja monet muut, jotka sanoivat kuinka olisikin hienoa jos meille tulisi toinen poika kun on niin hienoa olla "kumpaakin sorttia". AAARGGHHH...Ihan ehkä raskaana ollessa melkein toivoin, että tulisi vain tyttö niin on toisille enemmän kaveria, helppo periä vaatteet, pyörät jne. eteen päin. No poika siis tuli ja aivan yhtä paljon häntäkin rakastan. Yhdessä leikkivät paljon ja jatkuvasti. Ovat kuin yö ja päivä luonteeltaan, mutta ehkä juuri siksi tulevat toimeen. Ei ole sukupuolesta kiinni.



Uskon ap, että ympäristön ennakkoajatusten vuoksi olet nyt asennoitunut pessimistisesti tilanteeseen, mutta tuli sieltä kumpi tahansa, lopulta se tuntuu siltä, että juuri näinhän se kuuluukin olla.

tässä ketjussa ole sairas, vaan joku muu joka noita ihan törkeitä vastauksia tänne kirjoittelee.

Sinä kehität itsellesi tässä nyt ongelman, joka voi pahimmillaan vaikuttaa sinun ja vielä syntymättömän vauvan suhteeseen. Lapsi kuin lapsi, en käsitä, mitä väliä sukupuolella on. En usko, että sinun perheesi on ollenkaan ainoa, jossa on poikia ja sitten tyttö. Ei kai sun tarvitse etukäteen suunnitella lasten leikkejä? Parasta vain luottaa siihen, että lapset huolehtivat itse siitä, millaisia leikkejä leikkivät.



Latasitko kahteen ensimmäiseenkin lapseesi kaikenlaisia odotuksia? Suunnittelitko valmiiksi heidänkin tulevaisuutensa? Valitettavasti lasten elämän etukäteen suunnitteleminen ei onnistu, koska siinä yhtälössä on yksi iso muuttuja: lapsi itse.



En oikein usko, että tässä on loppujen lopuksi lapsen sukupuolesta kyse, vaan jostain muusta. Aloitusviestisi oli sen verran kummallinen, etenkin sen loppu.

Mullon tyttöjä ja poika ja tytön paras eskarikaveri on poika. Leikkii myös tyttöjen kanssa, mutta just eilen kertoi, että kun Nicopetteri oli pois (nimet muutettu) leikin Nicon kanssa tänään. Tyttö riehuu ja pelaa futista, mutta leikkii myös prinsessaleikkejä.



Ja kai te nyt oikeasti tajuatte, että tyttöjä ja poikia hoidetaan loppupeleissä aikas samalla tavalla. Ne pissaa, nukkuu, syö, ulkoilee