Lausutko aina nimet Julia ja Erika muodossa Juulia ja Eerika?
Jos itse näen nimet lyhyessä muodossa kirjoitettuna niin kysyn ilman muuta miten lausutaan. Siis jos kyse suomalaisesta lapsesta.
Onko tähän olemassa kielioppisääntöä?
Kommentit (92)
En kysele kuinka lausutaan, korjaavat jos haluavat.
Mun nimi on Niina ja ihmetyttää kun lähes aina saa vieraille ihmisille olla sanomassa, et se kirjotetaan kahdella iillä. Jotkut tututkin yrittää aina vaan vääntää sen Ninaksi.
pääsääntöisesti suomalaiset nimet lausutaan kuten kirjoitetaan. Korjatkoon joku, jos haluaa lapsensa nimen lausuttavan jotenkin muuten.
Lausun pitkillä vokaaleilla. Tiedostan kyllä ristiriidan ja pidän sitä kiusallisena. Pitäisin kovasti Julia-nimestä, mutta koska sen ääntämystä joutuisi aina selittelemään, en aio antaa sitä omalle lapselleni. Eerika kahdella eellä kirjoitettuna näyttää rumalle, mutta Erika äännettynä lyhyellä eellä kuulostaa vastaavasti yhtä tyhmälle. Harmi.
Lausun lähtökohtaisesti nämä pitkillä vokaaleilla.
Erika lausuttuna ihan 'erika'?!?
Erikan enhä vähän pidempänä, mutta en Eerikana.
Se pitkä lausuminen tulee ruotsista, esim. englannissa Erica on lyhyellä e:llä, Julia taas vähän pitemmällä u:lla, mutta ei suomalaisella kaksoisvokaalilla kuitenkaan.
Tietysti, jos henkilö itse lausuu nimensä lyhyenä, teen minäkin niin, mutta harvoin täällä törmää ihmisiin, joiden nimi olisi Erika, Julia, Erik, Pia, Nea, Ida, Mikael tms. ja joiden nimi sanottaisiin lyhyellä vokaalilla. Ja lähes yhtä harvoin niihin, joiden nimi kirjoitettaisiin pitkällä vokaalilla.
Tämä taitaa olla aika paikkakuntasidonnaista. Täällä Aihe Vapaalla asia tuntuu olevan aika kuuma peruna ja monilla joku outo kuvitelma, että suomea äännettäisiin ja kirjoitettaisiin aina yksi yhteen, mutta oikeassa elämässä en ole moiseen törmännyt, vaan ruotsalaispohjaiset nimet kirjoitetaan ja lausutaan samalla tavalla oli niiden kantaja sitten suomen-, ruotsin- tai kaksikielinen.
.. kun oma nimeni lausutaan koko ajan väärin. Olen saanut korjata äänneasua jo yli 30 vuotta. Ja ihan normaali nimi on kyseessä, vastaava kuin Erika ja Julia. Suomalaiset on vaan juntteja.
Ehkä siksi, että sukulainen on Erika ja häntä on aina kutsuttu tuolla tavalla kahden een mukaan.
Julia ja Juulia on eri nimiä ihan niinkuin Sara ja Saara tai Nina ja Niina.
Jos en tiedä mikä käytäntö on, sanon Julia lyhyellä uulla ja Eerika kahdella eellä, kuten myös Erik. Mikaelin lausun Mikael. Ninaa en "osaa" sanoa ihan lyhyellä iillä (vrt. Sara, Nana), vaan se on joko puolitoista iitä tai selvästi Niina.
Jos olisi halunnut lausuttavan toisin, olisi kirjoitusasukin ehkä Juulia tms.
Julia, ja kyllä se ihan Julia lausutaan. Kyllä aika moni sen yrittää ensalkuun pitkittää, mutta olen yleensä heti sanonut korostetusti itse jotenkin nimen seuraavassa yhteydessä niin, että tajuavat kyllä heti, että siis joo, yhdellä uulla vaan :)
Tunnen kaksi Erikaa, toinen lausutaan lyhyenä ja toinen pitkänä. Se lyhyt versio tuntuu vähän hölmältä sanoa, mutta jos vanhemmat niin haluaa, niin jo vain se mulle passaa.
Julia ja Juulia ovat eri nimet. Poikani on Julius ja kyllä otti korvaan kun neuvolantäti sanoi aina Juulius.
Myös Ida, Nea, Pia jne., jos ei erikseen sanota, että kuuluu ääntää kahdella vokaalilla.
Nimet ovat ruotsinkielistä perintöä, siksi.
Julia ja Juulia ovat aivan samaa alkuperää, turha väittää muuta.
Julia ja Juulia ovat aivan samaa alkuperää, turha väittää muuta.
Eli vaikka e lausutaan tietyissä sanoissa pidempänä kuin yksöis-e mutta lyhyempänä kuin ee.
Tämä näkyy nimissä esim. juuri Erikassa. Erika lausuttuna täsmälleen niin kuin se kirjoitetaan töksähtäisi puheessa liikaa.
Julian sen sijaan pystyy lausumaan yksöis-u:lla.
jos joku haluaa lapsen nimeksi Juulia, niin se varmaan sit antaa sen!