Krooninen vauvakuume/ pohdintaa neljännestä

Tilanteemme lyhykäisyydessään (ihan sillä riskillä että joku tunnistaa). Kärsin ilmeisesti kroonisesta vauvakuumeesta. Kun kolmas lapseni n. 3 v sitten syntyi tuntui pitkään että nyt riittää. Tämä on tässä. Olin aika pitkään kotona ja nyt syksyllä palasin työelämään. Olen nauttinut töistäni ja lapsilla on hyvät hoitopaikat. Esikoiseni aloittaa syksyllä koulun ja elämä on mallillaan. Vauvan vaatteet ja tarvikkeet on myyty pois ja elämä on helppoa. Nyt kuitenkin ihan puskan takaa on vauvakuume jälleen nostanut päätään ja mikä pahinta (tai parasta, riippuu miten sen ottaa) mies kuumeilee enemmän kuin minä. Hän höpöttää ihan jatkuvasti vauvasta ja yrittää yllyttää heittämään ehkäisyn romukoppaan. Ja minä en tiedä olenko innoissani vai kauhuissani.



Kotiin mahtuisi hyvin vielä vaikka montakin lasta. Autoon taas ei. Auto menisi TAAS vaihtoon. Ja mitä ympäristö sanoisi? Niin voimaakkasti tuli puhuttua sen puolesta, että kolme riittää meille ja nyt taas! Entäs työt? Olen juuri taas palannut töihin ja päässyt hommiin sisälle ja sitten taas uudestaan kotiin. Pomo varmaan repisi pelihousunsa. Mutta sitten taas...ajatus pienestä kasvamassa vatsassa, synnytyksestä, vauvavuodesta ja neljännestä taaperosta kipittämässä toisten perässä. Tämä on ihan kauheaa!