Erityislapsi ja sen läksyt - en jaksa
Lapsi on jo kuudennella ja ei ikinä aloita tekemään läksyjä itsenäisesti eikä lue kokeisiin itse.
Väsyttää niin paljon aina juosta lapsen perässä ja pyytää tekemään yhdessä niitä läksyjä...Pyytää siis joka päivä parikymmentä kertaa.
Ja kokeisiin on luettava ääneen ja sanottava kymmeniä kertoja, että yritä nyt keskittyä kuuntelemaan.
Olen niin väsynyt tähän..Onko teillä muilla eritysilasten äideillä tälläistä? Vai jätättekö lapset oman onnensa nojaan?
Kommentit (58)
ihan samanlaista. On myös erityistä tukea tarvitseva. Onneksi tosi hyvin pärjää koulussa ja asiat kiinnostavat, muta ei tee läksyjä ellei yhdessä oteta kirjoja esiin ja istun vieressä et muistaa keskittyä.
Meillä auttanut se, että usein tekee läksyt aamulla klo 7. On aamuvirkku ja saa puolet nopeammin tehtyä silloin kun illalla. Toki silloin pitää itsellä olla aikaa. Koulussa myös avustaja välillä välituntien aikana auttaa, ettei jää toisista jälkeen. Olen myös sopinut opettajan kanssa, että jos menee kotona ylivoimaiseksi, saa jäädä pari kertaa viikossa läksyparkkiin etukäteen tekemään tehtäviä, ei siis rangaistukseksi. Myös tukiopetusta on mahdollisuus saada 1h/ vko tarvittaessa. Meillä ei ole tarvinut paljoakaan näitä tukitoimia, mutta ne ovat saatavilla ja niidenkin avulla on hyvin pärjännyt tämänhetkisessä 30 oppilaan luokassa, mikä on ihan liian suuri. Meillä siis motorisia vaikeuksia ja keskittymisvaikeuttaa, unohtuu ajatuksinsa.
15 ehdotukset todella hyviä.
Meillä myös valvonta toimii hyvin, kun läksyt tehdään keittiön pöydän ääressä ja laitan samalla ruokaa.
Kokeisin luemme yhdessä, sillä meillä pojan lukeminen vielä aika hidasta. silti hän lukee muutaman kappaleen itse ääneen ja sitten kyselen. Loput luemme ääneen yhdessä ja taas kyselen. Tämä kaikki toki pitää jakaa useammalle illalle.
Rankkaa toki on, kun itsekin tulen vasta vähän ennen viittä kotiin töistä, mutta toisaalta lapsen hyvät koetulokset ja pärjääminen toisten joukossa palkitsevat molempia.
Mutta vaatii silti paljon kotonakin. Ei käskeminen auta, osan kyllä käskeä. Pyydän, maanittelen,käsken. Silti aina yhtä hankalaa. Isän läsnäolosta on vähän apua, mutta ei ole aina paikalla, on siis pitkiä aikoja poissa.
E-epaa annan säännöllisesti, en osaa sanoa onko siitä apua vai ei. Lääkkeistä on apua koulussa, mutta ei enää illalla kotona ja viikonloppuisin pidetään taukoa niistä, ettei niiden vaikutus katoa.
Ei nuku tarpeeksi. Valvoo kahteen yöllä monesti nyös arkisin! Tai vähintään kahteentoista. Kukkuu yöt. En voi sille mitään, sillä joudun itse menemään nukkumaan jo puoli kymmeneltä ja kun nukun tekee mitä tahansa yön aikana. Usein löytyy eri paikoistakin nukkumassa kuin omasta sängystä.
Lisäaineetonta kuuria en ole kokeillut, tuntuu vaikealta, kun ostari on vieressä ja valuu sinne koulun jälkeen kavereiden kanssa pelaamaan eikä itse ymmärrä ruokavalion päälle mitää,vaikka kuinka yrittäisin selittää.
Ap
illalle läksyjen jakaminen on hankalaa, kun kokeita saattaa olla usein 2-3 viikossa. Sitä kyllä käytetään.
En voi käskeä lukemaan lasta kappaletta, koska ei siis pysty keskittymään siihen niin kauan että sasi sen luettua. Pystyy keskittymään vain siihen, mikä itseä kiinnostaa. Esim. jos luen hänelle kappaletta, alkaa kysyä jostakin toisesta aiheesta kysymyksiä.
Kiitos kuitenkin kaikille kommenteista ja vinkeistä. Luulen vaan, että tämä on toivoton tapaus, on älykäs, mutta elää sosiaalisesti omassa maailmassaan. On hänellä hyviäkin numeroita esim. on matemaattisesti lahjakas ja laskee päässä numerolaskut nopeammin kuin minä, mutta lukaineissa toivoton.
Ap
saa aina melkein raivokohtauksen, kun käsken niitä tekemään. Usein istun vieressä ja kirjaimellisesti pidän kynästä kiinni (ei osaa kunnolla kirjoittaa) ja sitten tehdään yhdessä tehtäviä.
Minä toisaalta ajattelen että äitinä se on mun etuoikeuteni auttaa...
kaikille teille erityisten lasten vanhemmille.
Olisiko ap apua siitä, jos koulussa opettajan kanssa miettisitte vaihtoehtoja tuolle jatkuvalle läksyrumballe? Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus,että vanhemmat nääntyvät lapsen koulun takia?
Nukkuu aivan liian vähän ja ainakin concerta tuo nukahtamis vaikeuksia ja niitä on muutenkin adhd lapsilla.
Voisiko lääkitystä tarkastaa, niin että tehoa olisi vielä kotonakin ja nukahtamiseenkin on tarjolla melatomia( vai miten se kirjoitettiin).
Kuvat seinälle iltajärjestyksen suhteen ja sinä tarkastat, että lapsi nukkuu ennenkuin itse nukut.
Ei kukaan jaksa, jos yöunet on noin vähäiset. Ei todellakaan voi valvoa kahteen saakka, vaan on nukuttava riittävä määrä.
Tämä on asia, josta keskusteltava lastenpsykiatrin kanssa, joka lastasi hoitaa.
Meidän naapurin add poika nukahtaa yhdeksältä ja on neljännellä luokalla ja concerta on käytössä.
Meillä myös kuopus, jolla voi olla lievä adhd ja nukkuminen on tosi tärkeä juttu, vaikka se nukahtaminen olisikin kiven takana.
Siitä ei voi joustaa.
T.3
Lopetat puolesta tekemisen. Pikkuhiljaa tuossa vaiheessa pitää jo ottaa itse vastuuta ja koska olet tähän asti tehnyt puolesta, joudut nyt tekemään tuplatyön sen asian suhteen, että lapsi itse alkaa ottaa vastuuta. Velvollisuudet pitää hoitaa ennen kuin voi mennä esim. ostarille tai kavereille tai muuta kivaa. Jos läksyjen kanssa tahisemiseen menee koko ilta, niin ei sitten ehdi tehdä muuta! Mutta puolesta älä tee, tukena toki voi olla. Kokeisiin valmistautuminen useana iltana ja kokeisiin lukemisen kanssa sama homma kuin läksyjen, eli vasta kun työ on tehty, pääsee mukaviin juttuihin. Älä tee puolesta. Koko illan jos tahkoaa kokeeseen lukemisen kanssa painiessa, niin ei sitten ehdi mukaviin. Uskoisin, että muutaman kerran hakkaa päätään seinään ja sitten jo sujuu, mutta tiukkana saat kyllä olla ja tehdä tuplatyön nyt tuon kanssa, kun olette jo näin pitkälle menneet puolesta tekien ja puolesta vastuun ottaen. Ja jos kyseessä poika, isän roolin korostaminen nyt kehiin, tärkeää. Napakkaa tekstiä, mutta hyvällä ; ) Tsemppiä!
t. alalla oleva
siis niille läksyille pitää olla tietty aika ja paikka. Sen tullessa vaadit lapsen tekemään ne. Kirjoita päiväjärjestys ylös paperille ja näytä lapselle etukäteen. Sovi, että "tuolloin ne tehdään, toisina aikoina tehdään muuta".
Musta on turha haukkua ap:tä, että hän "tekee lapsen puolesta", sillä eihän hän oikeasti tee. Hän kyllä komentaa ja kehottaa ja istuu vieressä vahtimassa, mutta ei hän tee puolesta. Oma kokemukseni on, että erityislasten kanssa nimenomaan ON komennetava ja vahdittava, että lapsi tekee, koska se itsenäistyminen tulee hitaammin kuin muilla. Minä itse istuin meidän aspergria vahtimassa vielä viimevuonna viidennellä - nyt hän on kasvanut ottamaan itse sen vastuun ja oppinut sen tekniikankin, millä sen pystyy tekemään. Mut se on vaatinut sitä,e ttä istun ja vaadin ja opetan tähän asti. Erityislasta EI saa jättää tuetta!
Oman pojan psykologi (ja muu kuntoutustiimi) oli vakaasti sitä mieltä, että as-lapsen ainoa 'pelastus' on vanhempi joka vaatii. Ymmärtää erityisyyttä, muttei annan erityisyyden takia periksi eikä myöskään käytä sitä tekosyynä tasoittaa lapsen tietä liiaksi. Ihan yhtä lailla tavislapsen on ne läksyt tietyssä kohti päivää tehtävä, miksei myös erityislapsen. Erityislapselle se päivittäinen rutiini vaan on vielä tärkeämpi kuin tavislapselle.
Hän itse kirjoittaa, että lukee koealuetta tuon ikäiselle jolloin lapsi ei varmasti itse ota vastuuta. Aivan eria asia on vaatia lasta itse lukemaan koealue (ja ottamaan näin itse vastuuta)esim ennen kuin pääsee aikaisemman kirjoittajan ehdottamalla tavalla esim kavereille. Ja tietysti tukena pitää olla ja vaatia, eikä jättää tuetta, mutta puolesta ei tehdä.
vaan luki- ja keskittymisongelmaisen tukemista auditiivisen kanavan korostamisella. Se on ihan järkevää ja asiallista tukea.
KUkin oppii eri tavalla ja sen parhaan tavan etsiminen on sitä tärkeämpää, mitä suurempia haasteita lapsella on. Se, että joku muu oppii kirjoista tavaamallakin, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi oppia samoin, eikä se kirjasta tavaaminen ole ainoa lapsen vastuunoton tapa.
Ja jos ja kun lukemisessa on keskittymisen takia vaikeuksia niin oikea paikka harjoitella sitä lukemista paremmaksi EI ole kokeisiin lukeminen, vaan ihan muu lukeminen.
Sillä meitä on muitakin äitejä, jotka kokevat olevansa vastuusaa oman lapsensa pärjäämisessä koulussa.
Mun asperger oirehtivainen poikani (nyt 14v) on saanut kaikenlaista tukea, sekä koulussa että kotona. On kerranut tokan luokan ja ollut erityisluokalla vuoden.
Tuen poikaa lähinnä "potkimalla" vauhtiin, ja vahtimalla että pysyy kirjassa. Katse lähtee nimittäin kokoajan harhailemaan ja ajatukset menee solmuun, niinkuin itse asian ilmaisee.
Oli aikoja jolloin luin aina läksyissä tehtävän ääneen ja varmistin että ymmärtää luetun, sillä helposti jumittuu jos vähänkin epävarma.
Jotkut tutut ja jopa opettajat, olivat sitä mieltä että lapsen täytyy ITSE tehdä läksynsä ja lukea kokeisiin, äiti on jo käynyt koulunsa.
Onneksi olen pitänyt pääni ja siksi poika pärjää hyvin. Psykologi kehui ja varmisti että olen tehnyt oikein.
toiminnanohjausta on ehdottomasti korostettava, siinä siis puutteita. Ja jos ei kykene keskittymään lukeaamaan läksyjä, on keksittävä muita metodeja läksyjenlukuun. Ja vaikka niissä hyödynnettäisiin lukemista, on otettava toisia havainnollistamis- ja muistikeinoja lisäksi. Luulisi toimintaterapeutin kiinnittäneen huomiota toiminnanohjaukseen ja antaneen konkreettisia vinkkejä. Erityisopelta niitä ainakin pitäisi saada. Kyllä se siitä.
Erityisopelta niitä ainakin pitäisi saada. Kyllä se siitä.
ikinä ei ole yhdeltäkään erityisopelta mitään toiminnanohjausvinkkejä tullut. Yleensä eivät kehitä vinkkejä edes niiden aineiden opiskeluun, joita heidän kanssaan tahkotaan. Ihan turhaa väkeä. Toteaa yksi yllä aspergrin kanssa tahkonnut äiti...
Minulla on 2 lasta. Toinen saa kaikista kokeista 10 ilman mitään tukea ja läksyapua. Toista pitää auttaa tosi paljonkin, koska adhd ja hankala edetä. Sama ruokavalio on heillä. Poika, joka saa kymppejä urheilee ja pelaa videopelejä monta tuntia päivässä. Toinen ei ehdi, koska läksyt vie niin paljon aikaa, että ei jää enää läksyjen jälkeen aikaa videopeleihin. Ovat melkein samanikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Oman pojan psykologi (ja muu kuntoutustiimi) oli vakaasti sitä mieltä, että as-lapsen ainoa 'pelastus' on vanhempi joka vaatii. Ymmärtää erityisyyttä, muttei annan erityisyyden takia periksi eikä myöskään käytä sitä tekosyynä tasoittaa lapsen tietä liiaksi. Ihan yhtä lailla tavislapsen on ne läksyt tietyssä kohti päivää tehtävä, miksei myös erityislapsen. Erityislapselle se päivittäinen rutiini vaan on vielä tärkeämpi kuin tavislapselle.
Tämä. Itse olin todella hankala tapaus lapsena, asperger ja ADD diagnooseina. Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni, joka jaksoi uskoa, että koska vaikutin kuitenkin varsin älykkäältä, kannattaa patistaa ja vaatia ja auttaa. Minun ongelmani vähenivät dramaattisesti teini-iässä ja sen jälkeen, ja olen onnistunut suorittamaan maisterintutkinnonkin yliopistosta, ja olemaan menestyksellä alan töissä jo vuosia. Ei olisi onnistunut, ellei kotona olisi vaadittu vaan yrittämään yrittämästä päästyään keskittymään, vaikka se kuinka oli ahdistavaa ja vastenmielistä ja yritin vältellä.
eli onko adhd hallinnassa ja sen takia tehty tarvittavat elämäntapamuutokset.
- säännöllinen päivärytmi (ei koska läksyjä ei tehdä tiettynä kellonaikana)
- lisäaineiden minimointi hänen ruokavaliostaan
- sokerin saannin rajoittaminen
- d-vitamiinia läpi vuoden, kalaöljykapseleita
- saako tämä lapsi riittävästi yöunta (8-9 tuntia)
Teillä on väärä marssijärjestys sinä pyydät etkä käske - siinä on vissi ero.
Tästä alkaen sinä sanot nyt teet/tehdään läksyt - päätät tässä ja nyt mikä kellonaika on sopivin teidän kummankin kannalta. Ei saa olla liian myöhäinen ettei lapsi ole liian väsynyt.
Teidän aikaa ja energiaa syö tuo maanittelu ja kymmeniä kertoja tapahtuvat pyynnöt. Jos ADHD-lapselle jättää mahdollisuuden olla tekemättä läksyjä tottakait hän sen käyttää hyväkseen. Aivotoimintansa ei riitä hetkeä pidemmälle pohtiakseen että kyllä ne on myöhemmin edessä.
En ymmärrä sitä miksi sinä luet koealueen eikä lapsi itse. Minä laittaisin lapsen itsensä lukemaan ääneen ja hiljaa ja sen jälkeen tekisin alueesta muutaman kysymyksen. Jos ei osaisi vastailla saisi lukea uudelleen.
Koealue on pilkottava osiin ja luettava useampana päivänä.
Istutat lapsen keittiönpöydän äärelle silloin kun valmistat ruokaa,lapsi on silmän alla ja valvonta tapahtuu kotitöiden ohessa.
Pienillä muutoksilla saat arjen sujumaan mutta vaatii tiukkuutta panna nuo ehdottamani asiat käytäntöön.