Miksei joku ymmärrä hyväntahtosta vinoilua vaikka sen sanoja nauraa?
tse olen hyvin itseironinen ja nauran itselleni, lisäksi pienesti ja hyväntahtoisesti myös muille. Tänään taisin loukata erästä puistomammaa. Hän katsoi vain vakavana vaikka nauroin ja sanoin pari kertaa vielä että vitsi, hei se oli vitsi.
Vitsi oli tyyliin sellainen että puhuttiin maratonista ja heitettiin minun ymmärtääkseni vähän huulta aiheesta huono kunto ja korkeat tavoitteet. Heitin jotain sen tyylistä että kun voittaja ylittää maaliviivan niin "yks" siellä vielä ensimmäistä vesipistettä kohti kurottelee henkitoreissaan ja perässä on vain yksi mummo.
Hän tuntui oikeasti loukkaantuvan ja minulle jäi ihan kamala olo. Tuntuu, että pitäisi seuraavan kerran ottaa asia esille. Eikös tuollainen ole päivänselvää huulenheittoa. En ikinä arvostelisi oikeasti kenenkään kuntoa.
Kommentit (42)
Mä oon elänyt ehkä liikaa poikien ja miesten kanssa ja siksi musta on kasvanut piikittelijä. Tykkään, jos mulle vittuillaan ja tykkään itsekin aukoa päätäni. Mistään liikakiloista tai henkilökohtaisista ongelmista en tietenkään piikittele.
Mutta nyt naisvaltaisella alalla olen tajunnut, että miehet ja naiset ovat erilaisia. Miehet eivät loukkaannu herjoista, naiset vetävät herneen heti nenään. Siksipä naisten kanssa onkin syytä pysyä lapset-miehet-kokkaaminen-sisustaminen -puheenaiheissa. Miesten kanssa sit voi olla vähä tylympi, kaikella rakkaudella toki.
T: Se piikittelijä
työskentelen naisvaltaisella alalla ja meillä huumori on monen korvaan sopimatonta. Ei voi vetää herneitä nenään, koska niitä olisi siellä kilo tolkulla.
Ja hei, lapset-miehet-kokkaaminen-sisustaminen aiheistahan repii huumoria vaikka kuinka. Mut niistähän sitten vasta voikin loukkaantua.
T.38
jollekulle pienikenkäiselle miehelle heittäisi, että "tiesithän, että kengän koko korreloi tiedätkylläminkä kanssa, hehehe", ja miehellä sattuisi olemaan tavallista pienempi, niin kyllä sitä varmaan vähän kirpaisisi. Kyllä kaikilla on varmaan ne alueet, joista ei haluaisi läppää heitettävän. Ja eikö olekin kivempi ottaa vaikka erityislapsiläppää vastaan semmoiselta, jolla on omaakin kokemusta, kuin joltakulta, jonka lapsi on 5- vuotiaana lukion ekalla jne.