Miksei joku ymmärrä hyväntahtosta vinoilua vaikka sen sanoja nauraa?

Vitsihän tämä vain oli.



Kannattaisiko miettiä omia motiivejasi ja käytöstäsi, jos tuntuu, että vinoilut ei mene toisten jakeluun. Kaikkien huumorintaju ei veny määrättömästi, ja toisaalta jotkut ihmiset ihan tunnetaan vittumaisuudestaan.

Olosin nauranut silmät päästä. Mutta ehkä se osui sit johonkin arkaan paikkaan, tai sitten kuvittelit koko homman.



Minusta vitsissä ei ollut vikaa.

ja sen suurin sudenkuoppa on se, että olettaa muiden elävän samanlaisessa todellisuudessa kuin itse elää, ja luottavan toistensa hyväntahtoisuuteen ja vilpittömyyteen. Kumpikin johtopäätös kun on väärä.



Mä olen myös kertonut varsin huonoja vitsejäkin, ihan ajattelemattomuuttani, ja joskus siksi että hermostun ja jännitän sosiaalisia tilanteita ja yritän olla se hauska tyyppi. Useimmiten onnistuu, joskus ei. On oikeastikin ihan hyvä ohje olla vaan neutraali ennen kuin todella tuntee toisen ihmisen. Se on joskus vaikeaa mut se on kuitenkin toisen kunnioittamista.

niin on että vitsissä on aina puoli totuutta, seurailkaa ihmisten puheita tarkkaan ja omia ajatuksia. aina se vitsi jostain oikeasta asiasta alkunsa saa.

kyllähän tuossakin ap:n esimerkissä oli totta, että tuolla naisella oli huono kunto, ja siitä sitten "vitsailtiin". Se olisi ollut eri juttu, jos nainen todistetusti olisi rautakuntoinen, vaikka tämän vuoden maraton- juoksun Euroopan mestari, ja olisi vitsailtu hänen rämpivän vesiesteissä, siitä olisi tiennyt, ettei todellakaan yritetä vittuilla naisen huonommuudesta.

Huumori on elämän suola ja en tajua, jos ihminen ei voi sen vertaa olla ottamatta itseään vakavasti, ettei kestä vinoilua! Itse harrastan itseironiaa ja myös toisille vinoilua. Monet hyvät naurut on siitä saatu ja annettu. Monesti vitsit laukaisevat tilanteen kivasti.



Muistakaa, että huumorintaju ei ole geeneissä, vaan sitä pitää lapselle opettaa!



Joskus joku äiti saattaa tilittää omasta äitiydestään, niin voin hyvin sanoa "Niin, se on raskasta sulla kun olet noin huono äiti!" Yleensä yhdytään kaikki nauruun ja voidaan jatkaa siitä kepeämmissä merkeissä.

Ironia on huonoa huumoria, jos pitää kohdistaa toisiin ihmisiin. Hyvin yksinkertaista.

Yhdessä hänen kanssaan on keskusteltu kunnon parantamisesta tavoitteena. En mielestäni tökkäissyt mitään kauhean arkaa paikkaa, mutta tästä ketjusta opin, että ihmiset ovat aika herkkiä ja tosikoita. Eli jatkossa mieluummin suu viivana vaan menemään.

ap

Siis miksi ihmeessä syytät vastapuolta? Ehkä itse et ole niin sosiaalisesti sukkela kuin kuvittelet olevasi? Opettele olemaan hauska ilman toisten loukkaamista.

Huh huh. Tulipahan tällainenkin puoli ihmisistä esiin. Minä heitän yleensä enimmäkseen itsestäni tuollaista juttuja. Nyt vaan juuri tänään satuin heittämään sen tuosta toisesta henkilöstä, ensimmäisestä, joka tuntuu pahastuvan jostain noin harmittomasta. Mutta vastaaviahan on av näköjään pullollaan.



Täällä siis olen joko ilkeä tai tosikko. Joka tapauksessa täysin väärässä, sanon mitä tahansa. Nämä vastaukset kertovat todella paljon teistä. Ja yllättävät oikeasti. Tottakai tällainen pistää miettimään. On vaan rasittavaa varoa muiden seurassa, itse kun olen tavattoman rento ihminen. Pingotus tarttukoon. ap

En kuule ap huomannut yhtäkään. Ihmiset vaan vastasivat sun kysymykseesi. Jonka itse kysyit. :)



Mutta alkuperäiseen ihmetykseen: Tuon tyylinen herja, jonka ap heitti oli kyllä hauska itsessään. Mutta näitä heitellään vain ja ainoastaan erittäin läheisessä seurassa! Saatan itsekin tällaisia laukoa, mutta vain ihmisille, joiden tiedän niille nauravan. Monet naiset varsinkin ovat sellaisia, että heidät täytyy tuntea TODELLA hyvin, ennen kuin tuollaista voi sanoa. Onhan se harmi.

Mä olen aika kova piikittelijä. Olen huomannut, että toisille naisille ei saa sanoa mitään herjaavaa. Miehet osaavat sen sijaan erottaa hyväntahtoisen päänaukomisen todellisesta loukkaamisesta.



Naisilla ylipäänsä tota huumorintajua on aika vähän. Oma oleminen otetaan saakelin vakavasti eikä mistään lasketa leikkiä. Naisia pitää mielistellä koko ajan, jos tahtoo pysyä väleissä. Välillä haluisin ihan tosta syystä olla mies.



Tsemiä ap:lle.



Kummeli-nainen

se juttu vain oli häntä mollaava ja hän tajusi sen. Se että ap huomauttelee muiden puutteista ja nauraa päälle ei vielä tee niistä hauskoja. Juttu voi olla hauska jos se sopii tilanteeseen ja ko. ihmisten väliseen suhteeseen, muuten se on vain ilkkumista.



Erikoinen ajatus että se jotenkin parantaisi juttua että ilkeilijä nauraa päälle. "Onpas sulla pahannäköinen akne hahhahhaa."

että siihen normaali-ihminen heittäisi vastaläpän hyvin helposti. Tyyliin "sä olisit sitten varmaan se mummo!" Mutta ei maailman tärkein Suomi-nainen, jonka kunto on sentään pyhä asia. Voi tuollaista kevyttä huulenheittoa meikäläinen niin kaipailisi tuonne hiekkalaatikon reunalle, jossa keskustelu yleensä rajoittuu lasten tuotteiden hintavertailuihin, ja siitä keljuilua ei ymmärrä kukaan.

Mä olen aika kova piikittelijä.

Miksi piikittelet ihmisiä?

Jos ihmisellä on loistava huumorintaju, hän osaa vitsailla ilmankin, että vitsit loukkaavat mahdollisesti vastapuolta.

Toisaalta, sosiaalinen lahjakkuus ei kulje käsi kädessä vitsailutarpeen kanssa, eli huumorin viljely vaatii myös tarkkaa pelisilmää ja harkintaa kenelle voi sanoa mitäkin.

että siihen normaali-ihminen heittäisi vastaläpän hyvin helposti. Tyyliin "sä olisit sitten varmaan se mummo!" Mutta ei maailman tärkein Suomi-nainen, jonka kunto on sentään pyhä asia. Voi tuollaista kevyttä huulenheittoa meikäläinen niin kaipailisi tuonne hiekkalaatikon reunalle, jossa keskustelu yleensä rajoittuu lasten tuotteiden hintavertailuihin, ja siitä keljuilua ei ymmärrä kukaan.

Mun kunnosta saa ainakin vitsailla ja itse asiassa vitsaillaankin. Maratonille treenatessani olin kyllä itse parhain mollaaja.

Töissä työskentelemme pienissä porukoissa, joissa vitsin heitto on välillä aika hurjaa. Ylilyöntejäkin on välillä eikä puhe oli tosiaan vieraiden korville sopivaa. Rankka työ, rankat jutut. Ei tulisi kyllä mieleenkään (no ehkä joskus) viljellä samanlaista huumoria muussa ympäristössä.

Ap:n juttu ihan kesyä tasoa, mutta silti vieraassa seurassa kannattaa harkita sanojaan. Jotkut ihmiset on vaan herkkänahkasempia.

Pari sellaista töissäkin

"voi kun sulle on jäänyt iso maha, ootko taas paksuna, haahaaa, vitsi vitsi"



"ai sulla on mustelma käsivarressa, mää nauroinki kaikille kahvipöydässä, että olen kuullut huhun, että ukkos on alkkis ja hakkaa sua, haahaa, vitsivitsi"



"oletpa väsyneen näköinen, oletkin niin kulahtaneen näköinen nykyään, haahaa, vitsivitsi"



"vai aerobicciin olet lähtenyt. Etkö ole kuullut, ettei norsut voi sinne mennä, haahaa, vitsivitsi"



"onpa sulla karmeen näköiset housut, ei sovi tollaselle lattaperseelle, haahaa, vitsivitsi"



Yleensä näille ei kukaan naura ja kaikki inhoaa näitä tyyppejä ja heitä aletaan pikkuhiljaa välttelemään.

Pari sellaista töissäkin

"voi kun sulle on jäänyt iso maha, ootko taas paksuna, haahaaa, vitsi vitsi"

"ai sulla on mustelma käsivarressa, mää nauroinki kaikille kahvipöydässä, että olen kuullut huhun, että ukkos on alkkis ja hakkaa sua, haahaa, vitsivitsi"

"oletpa väsyneen näköinen, oletkin niin kulahtaneen näköinen nykyään, haahaa, vitsivitsi"

"vai aerobicciin olet lähtenyt. Etkö ole kuullut, ettei norsut voi sinne mennä, haahaa, vitsivitsi"

"onpa sulla karmeen näköiset housut, ei sovi tollaselle lattaperseelle, haahaa, vitsivitsi"

Yleensä näille ei kukaan naura ja kaikki inhoaa näitä tyyppejä ja heitä aletaan pikkuhiljaa välttelemään.

huumori.

Kyllä toi musta kertoo enemmän siitä, että ap:n kaltaisilla ei ole tilannetajua, ja mitä tahansa pitäisi saada sanoa, ja kaikkien on vaan aina otettava kaikki huumorilla. Eikä edes suostuta pohtimaankaan sitä vaihtoehtoa, että vika voisi olla omassa vitsinheittokyvyssä tai ihmisarvioinnissa, vaan vika on AINA toisessa osapuolessa..eli empatiakyky puuttuu.



Mäkin harrastan tosi paljon itseironiaa, mikä johtuu osaltaan huonosta itsetunnosta. Toisten piikittelyssä pitää huomioida aiheet, eräälle tyypille voi hyvin heittää läppää tämän seksielämästä, mutta työelämästä ei, syystä tai toisesta. Ja kyllä mustakin on ihan hauskaa, jos mulle heitetään vastaavaa läppää, on vitsailtu itkuherkkyydestäni ja terapiassa käynnistäni ja masennuksestani, mutta ulkonäkö on arka aihe. Tilannetaju ja ajoitus on huumorin a ja o. Muuten olet vain huono koomikko.

Mä oon elänyt ehkä liikaa poikien ja miesten kanssa ja siksi musta on kasvanut piikittelijä. Tykkään, jos mulle vittuillaan ja tykkään itsekin aukoa päätäni. Mistään liikakiloista tai henkilökohtaisista ongelmista en tietenkään piikittele.



Mutta nyt naisvaltaisella alalla olen tajunnut, että miehet ja naiset ovat erilaisia. Miehet eivät loukkaannu herjoista, naiset vetävät herneen heti nenään. Siksipä naisten kanssa onkin syytä pysyä lapset-miehet-kokkaaminen-sisustaminen -puheenaiheissa. Miesten kanssa sit voi olla vähä tylympi, kaikella rakkaudella toki.



T: Se piikittelijä

luulen, että ainakin osa miehistä kyllä hieman pahoittaa mielensä noista herjoista, mutta eihän sitä voi tietenkään muille näyttää. Lisäksi en arvosta ollenkaan semmoista kovuutta ihmisessä, joka on yleensä tullut lähinnä omien ikävien kokemusten kautta, että sitten ei heru ollenkaan ymmärtämystä muiden kuin itsenkaltaisille ihmisille- mä olen itsevarma/ hauska/ urheilullinen, sunkin pitää olla, muuten olet täysin arvoton. Tällainen meininki on usein miehillä, ja siksi kaikki vittuilevat toisilleen toisten tunteista (eihän miehillä tosin niitä tietenkään ole) välittämättä. Ei se miesten maailma ole niin rento ja auvoinen, kuin jotkut naissovinistit haluavat kuvitella.

Ens kerralla sitten sitä läppää omalla kustannuksella, ei muiden. Ellet tosiaan ole varma, että juttu ymmärretään oikein.

Olen nainen ja mun miesvaltaisella työpaikalla heitetään "herjaa" ja paljon, itsestä ja muista. Ja olen ihan satavarma siitä, ettei kukaan loukkaannu. En minä eikä kukaan miehistä :) aiheet tosin on sellaisia, että kaikilla on tiedossa ettei ketään loukkaa.

luulen, että ainakin osa miehistä kyllä hieman pahoittaa mielensä noista herjoista, mutta eihän sitä voi tietenkään muille näyttää. Lisäksi en arvosta ollenkaan semmoista kovuutta ihmisessä, joka on yleensä tullut lähinnä omien ikävien kokemusten kautta, että sitten ei heru ollenkaan ymmärtämystä muiden kuin itsenkaltaisille ihmisille- mä olen itsevarma/ hauska/ urheilullinen, sunkin pitää olla, muuten olet täysin arvoton. Tällainen meininki on usein miehillä, ja siksi kaikki vittuilevat toisilleen toisten tunteista (eihän miehillä tosin niitä tietenkään ole) välittämättä. Ei se miesten maailma ole niin rento ja auvoinen, kuin jotkut naissovinistit haluavat kuvitella.