Ettekö tee lapsille toista lämmintä ateriaa alkuillasta?
Päivällä syödyn lounaan lisäksi siis.
Meillä on 1- ja 2-luokkalaiset ja teen heille ruuan klo 17 aikaan, mutta selvästikään muilla perheillä ei ole tällaista käytäntöä. Lasten kaverit pyörivät tuntikausia meillä, iltapäivästä iltaan asti eikä kukaan koskaan soita/hae heitä kotiin syömään. Ihmettelen oikeasti, että onko tosiaan näin yleistä, että perheen kesken ei syödä alkuillasta tai että edes lapsille ei ole ruokaa tarjolla. Eikö ole suositeltavaa, että kasvaville lapsille on kaksi lämmintä ateriaa päivässä? Vai olenko ihan väärässä?
Myönnän, että minua ärsyttää noiden "hyvin yksinään pärjäävien" lasten nurkissa pyöriminen siksikin, että olen itse hoitovapaalla ja tuntuu, että saan tässä vahtia ja ruokkia muidenkin lapset. Myös siitä saa jatkuvasti sanoa, että ei tulla nenä ruokapöydän reunalle tuijottamaan kun me syömme vaan odotetaan lastenhuoneessa. Omatkaan lapset eivät syö kunnolla kun kaverit hoputtavat kyljessä.
Kommentit (95)
ja nuoruudesta (ei siitä nyt niin montaa vuotta ole, kun kotona asuin).
Helposti mulla saattoi olla kolme kaveria kylässä ja veljelläkin lisäksi 1-2. Mutta eihän yleensä kaikki halunneet syödä: olivat jo syöneet tai eivät pitäneet siitä, mitä oli.
Eihän nyt tosiaan silloin voinut tarjota, jos ei oikeasti ollut kuin vain omalle perheelle. Mutta yleensä äiti teki reilusti, että riittäis seuraavakskin päiväks, mut jos ei riittänyt, niin sit tehtiin lisää kun ruoka loppui. Toki me joskus vedettiin ihan vain nuudeleitakin.
Niin, siis itsekin urheilin ja toki oli kavereita sieltäkin. Naapurin urheilevat pojat eivät yleensä meillä syöneet (paitsi jotain välipalaa), mutta jos oli jotain oikein herkkua, niin saattoivat kysyä, jos saisivat ja toki saivat. Siis ei heiltä nyt yleensä erikseen kysytty, kun joka päivä oltiin sekä heillä että meillä. Mutta jos oli joku "vieraampi" kaveri, niin toki kysyttiin. Oli ihan itsestään selvää, että naapurit saisivat ruokapöytään liittyä. Ei siis sillä, että he sitä olettaisivat, vaan sillä, ettei aina erikseen välttämättä kyselty, kun todennäköisesti heillä oli ruoka kotonakin.
Kyllä mä ainakin haluan aina jotain vierailleni tarjota: olivat he sitten aikuisia tai lapsia!
että jos kylässä on vaikka kolmekin kasvuikäistä, urheilevaa koululaiskaveria, niin kerralla menisi meidän kahden hengen talouden 2-3 päivän ruuat. Ei oikein mahdollista varautua sellaiseen määrällisesti saati sitten taloudellisesti...
syövät kyllä tasan kotona jos ei muuta sovita. Joka päivä syödään kuudelta, aina on syöty. Koulun jälkeen kun syövät välipalaa niin ei aiemmin maistu. Meillä menee päivässä saman verran ruokaa kuin perusperheellä kolmessa, siitä ei kuulkaa jaella. Ja kolmen teini-ikäisen pojan kaverit syömässä -huh- eihän riittäis enää rahat oman perheeen ruokkimiseen ja pitäis vissiin ostaa isompia kattiloitakin...
toki ja tarjotaan myös kylässä oleville lapsille jos haluavat.
kun omastaan ei voi mitään jakaa. En tiedä, että missä piireissä on tuollaista itsekkyyttä?
Mun äitini on tosiaan ollut pienituloinen yh ja aina on riittänyt vieraillekin ruokaa. Ei taas hetkellisesti ihmetytä niin paljon, kuinka itsekäs ja vain omaan napaan tuijottava tämä maailmaa on, jos kerran kotoa tulee tuollaiset opit ja mallit.
Ei kai tämä sitten toimikaan molempiin suuntiin, jos suurin osa ajattelee noin? Eikös se suorastaan helpottais, jos lapset sais vaikka aina syödä siellä, missä ovat. Tänään jos ruokkii lapsen kavereineen, niin huomenna ovatkin toisella kaverilla? Mitä sitten, jos joskus tulis itselle vaikka vähän useampi ilta viikossa, kait se nyt pitkässä juoksussa tasoittuu? Tai siis laskeeko joku oikeasti tällaista? Pelkäävätkö ihmiset niin paljon "hyväksikäyttämistä" tai tuijottelevat omaan napaan, että en mä nyt voi antaa tuolle nälkäiselle lapselle lautasellista keittoa, jos he eivät huomenna tarjoa ruokaa omalle lapselleni?
Jos lapsen vanhemmilla ei ole aikaa, rahaa taikka halua tarjota edes omalle lapselleen tarpeeksi ruokaa, jos sillä lapsella ei ole kotona lämmintä ruokaa ollenkaan, niin ihanko oikeasti joku antaa sen lapsen kärsiä vanhempien tyhmyyden takia? Ettekö todella anna nälkäiselle lapselle omistanne? Mitä jos sillä lapsella ei ole huolehtivaa aikuista kotona? Jos siellä ei olekaan sitä ruokaa valmiina odottamassa, kun häädätte kotiin tai käskette nälkäisenä odottelemaan toisessa huoneessa? Onpa sydämetöntä.
olivat sitten lapsia tai aikuisia :D
Mutta en mä koe, että muksun meillä pörräävät kaverit ovat meillä "vieraina". Eli en todellakaan aio väkisin vääntää huonompi laatuista ruokaa , että olisi siitä varaa tarjota samalla monelle muullekin! Eri asia sitten, jos on erikseen jonkun kaverin vanhemman kanssa sovittu, että katson heidänkin lapsen perään jos vanhemmilla menee esim. töissä normaalia myöhempään.
joista lienee järkevämpää tehdä ilmoitus eteen päin kuin ruokkia armeija ikäiseksi omassa kotona.. Jos lapsi ei kotonaan saa ruokaa ja huolenpitoa niin on jo melko isoista asioista kyse.
ettei vaan ole kotona ruokaa laittamassa, kun lapsella on nälkä.
Ja tämä lapsihan voi olla jo iso lapsi, eli olettavat pärjäävän omillaan. Ei se lapsi sitten välttämättä itse jaksakaan huolehtia ruuanlaittamisista tai ei muista.
Ja täälläkin jotkut sanoivat, etteivät tee lapsille kotona illallista. Minun mielestäni se kouluruoka ei vaan riitä lapselle. Ei kaikki lapset, varsinkaan yläasteella edes syö juurikaan siellä koulussa. Ainakaan mun yläasteaikoina kymmenen vuotta sitten. Kyllä se illallinen kotona on se päivän pääateria. Ei koulussa aamupäivällä syöty ruoka. Kaikki ei ilmeisesti näin ajattele, mutta silti heidän lapsensa saattaa sen ruuan tarvita, niin kuin suurin osa tarvitsee. Siinäkö sitten kostat lapselle sen, että heidän vanhempansa ovat idiootteja?
jos eivät huolehdi lapselle ruokaa illalla.
Sen voi tehdä vaikka edellisenä iltana valmiiksi tai ostaa vaikka valmisruokaa ennemmin kuin jättää ilman. Tai antaa vaikka rahaa, että saa mennä ravintolaan syömään.
Tuo oli vastaus siihen, kun joku sanoi näiden olevan sosiaalitapauksia, jos ei olekaan ruokaa kotona. Jotkut siis voivat olla töissä ja jotkut voivat kuvitella, että lapsi ei toista lämmintä ruokaa tarvitse, koska heille itselleenkin riittää se yksi.
Lapset syo koulussa lampiman ruuan ja kotiin tullessa toisen ja ovat hyvinkin nalkaisia ovesta tullessaan. taalla koulussa lapset syo myos omat evaansa aamulla koulussa :) eli tosi kivasti jarkatty.
Ja myos meilla kotona aiti teki ruokaa, kun tuli toista kotiin ja mina sitten murrosikaisena tein vastaavasti ruokaa heille kun he saapuivat kotiin toista :D ajattelin et ei aitin tartte tehda pitkan tyopaivan jalkeen.
en kylla tieda yhtakaan perhetta joka ei tekisi. veikkaan et nuokin lapset saa lampiman ruuan sitten kun menevat kotiinsa, eli on siella odottamassa lammitysta.
Mutta jos meilla on lasten kaveri/kavereita kylassa niin tarjoan heillekkin ruokaa ja toisinaan kun oma poikani on heilla kylassa niin he antavat hanelle ruokaa :)
joka voi olla myös esim munakas ja salaattia tai itsetehtyä - toki usein myös ihan "lämmin ruoka", mutta usein lapset ei jaksa toista ruokaa.
En ole koskan ymmärtänyt miksi pitää olla kaksi LÄMMINTÄ ruokaa?? Samalla tavalla sitä ravinteita saa kylmästäki ruoasta :). Meillä myös usein vispipuuroa, makaronisalaattia tms. Eilen syötiin kylmää savulohta ja salaattia :). Toki usein on lämmintäkin, mutta ei se ole mitenkään oleellista.
Kyllä alkaa ahdistaa nämä täydelliset perheenäidit täällä, onpa onni, etten ole aikaisemmin ehtinyt lueskella tai kirjoitella päivät pitkät kommentteja tänne.
Meillä syödään päivällinen jos ylipäätään syödään. Oma työni loppuu lähes joka päivä klo 17 (ellen ole iltavuorossa klo 20 asti), jonka jälkeen puolen tunnin työmatka ja sen jälkeen kauppareissu. Ruuan laitossa menee vähintään puoli tuntia joten meillä saa ruokaa aikaisintaan klo 18- 18.30. ellei lämmitetä jotain eilistä ja sittenkin kello on melkein kuusi. Yleensä kyllä koko ruokasatsi menee kertasyömisellä, en vieläkään osaa tehdä niin paljon ruokaa, mitä urheilevat kasvuikäiset syö. Ja soitan kyllä lapset kotiin ulkoa tai kavereiltaan, mutta teinit on vähän eriasia kuin pikkulapset tai ykkös-kakkosluokkalaiset. Lasten harrastukset ovat yleensä alkaneet jo klo 17 tai 18 joten yksinhuoltajan on HELVETIN vaikeeta soitella lapsia kotiin klo 16 PÄIVÄLLISELLE. Olen tuontuostakin lapsille (nyt 12- ja 14-v.) sanonut, että jos kaverin perheessä aletaan syömään, sopii lähteä vaikka ulos tai kotiin itsekin syömään sillä aikaa. Eri asia on, jolleivat minua tottele, sitä en töistä käsin pysty valvomaan. Tai sitä, että kaverin äiti käskee syömään, eikä kuuntele, vaikka lapsi sanoo ettei ole lupa syödä kaverilla. Meillä syödään sitten, kun lapset ovat kotiutuneet, usein se saattaa olla jopa klo 20 kun perunoita kuoritaan, mutta syödään kuitenkin. Toisaalta se on kuitenkin parempi vaihtoehto, kun rankkojen jalkapalloharjoitusten jälkeen on nälkä, eikä ennen voi mahaansa täyttää perunoilla, kun en ole sitä ruokaa laittamassa klo 16. Ja kun koko aika poden huonoa omaatuntua urheilevien lasten ruokkimisesta niin tämä keskustelu paransikin mieltäni HURJASTI! Kyllä asioilla on aina kaksi puolta, eikä kaikki ole hyvätuloisia perheitä, joilla on aikaa ja mahdollisuuksia kokkailla lapsilleen. Arvatkaapa ettenkö minä tahtoisi, muttakun se ruokaraha pitää ansaitakin. Kiitos, jaksanpa taas yrittää aina vaan enemmän!
Ja kyllä, olen sattuneista syistä kotona kaikki päivät mut silti. Lapset syövät koulusta tultuaan ja läksyt tehtyään välipalan ja lähtevät ulos tai harrastuksiinsa. Päivällinen on meillä aina klo 19-20, jolloin kaikki ovat kotona ja voimme syödä rauhassa yhdessä. Siitä pidän kiinni. Eikä muuten tartte mitään iltapaloja kukaan.
Älä sinä urheilevien lasten yh-äiti tunne minkäänlaista huonoa omaatuntoa. Jokainen perhe järjestää elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, ja muiden huutelua on ihan turha kuunnella ja siitä mieltään pahoittaa. Olet hyvä äiti ja tarjoat lapsillesi ruokaa!
Ja muuten, itse elin pitkään siinä piinallisessa itse tehdyssä kiireessä, kun kuvittelin että päivällinen PITÄÄ syödä klo 17... Työssäkäyvälle ihmiselle mahdoton suoritus. Niinpä haistatin homeet sille ajatusmallille ja elämä keikahti kerralla helpommaksi. Oispa joku sanonut nuorelle täydellisyyteen pyrkivälle äidille silloin, että relaa vähän ja tee miten helpointa on...
Oletteko pihejä vai epäkohteliaita? En voi kuvitella sikamaisempaa käytöstä kuin että vieraat joutuvat nälkäisinä katselemaan kun isäntäväki syö. Hyi mitä opetatte lapsillennekin.
Ei meillä ainakaan rahatkaan riittäis ruokkia joka päivä 1-4 ylimääräistä ruokailijaa...
koska silloin nukutaan pidempään ja näin ollen aamupalakin syödään myöhemmin.Ruoka on sitten 15 pintaan...
LApset jo kaikki koululaisia
että jos kylässä on vaikka kolmekin kasvuikäistä, urheilevaa koululaiskaveria, niin kerralla menisi meidän kahden hengen talouden 2-3 päivän ruuat. Ei oikein mahdollista varautua sellaiseen määrällisesti saati sitten taloudellisesti...