Ai että mua ärsyttää!! tietyt äidit...
Facebookissa on nyt monella äidillä päivitys:
Olen kokki, taloudenhoitaja, vanhempi, tuomari, opettaja, lastenhoitaja, sairaanhoitaja, "remontti-reiska", piika, turvanantaja ja lohduttaja.Minulla ei ole lomaa, ei vapaapäiviä eikä sairaslomaa. Työskentelen koko päivän ja joskus läpi yönkin. Olen alipalkattu ja ylityöllistetty. Kerro jos SINUN työsi on rankempa...a... kuin minun! Kopioi tämä jos olet ÄITI
Minä en tunne olevani oikeastaan yksikään noista. Siivous ja kaikki menee siinä sivussa.
Eräs äiti-ihminen nostaa itsensä jalustalle kuinka hänellä on rankkaa kotona kun pitää KOKOAJAN siivota, laittaa ruokaa jne
Siivoaa aamusta iltaan ja kaikki päivityksetkin on täynnä valitusta kuinka kukaan ei arvosta hänen työtään...
Esim: viikkasin 2h pyykkejä ja en saa arvostusta TYÖLLENI kun tuo 3v lapsi meni ja kaatoi pinot..
Halooooo, ihan kuin 3v lapsen pitäisi ylistää äitiään kuin tämä olisi tehnyt jonkin urotyön!
Kuulema tuon päivityksen idea on siinä kun isät ovat muka niin loppu työpäivän jälkeen (8h) ja äideillä on työt 24/7.
Jokaisen omavalinta on jäädä kotiin lasten kanssa, ja kotityöt nyt kuuluu kyllä siihen.
Ärsyttää kun nostaa itsens jalustalle kun hän SIIVOAA aamusta iltaan. Mitään muuta elämää ei tunnu olevan.
tuskin kukaan ymmärtää mitä ajan takaa, mutta kiitos kun sain murpettaa asiasta.
Kommentit (45)
Kyllä välillä tuntuu tuolta, koska minulla ja miehelläni ei ole käytännössä yhtään yhteistä aikaa ja oma aikakin on kortilla.
Toisin on serkun perheessä. Isoäiti hoitaa heillä lapsia aina kun vanhemmat keksivät jotain kivaa yhdessä, johon eivät lapset mahdu tai jos on jotain lääkäri ym tärkeitä menoja, niin apua saavat tai jos ovat itse sairaina, niin silloinkin apua on.
Itse en kyllä siivoa koko aikaa, mutta yleisesti voin sanoa, että vanhemmuus ilman hyviä tukiverkkoja on SITOVAA. Tulevat isovanhemmat voivat luvata vaikka mitä, mutta oikeasti eivät auta, vaikka apu olisi joskus tarpeenkin.
Kiitosta on vähän paha vaatia marttyyrikruunu päässä. Jos jatkuvasti näkee vain sen mitä MINÄ teen niin muistaako sitä koskaan kehua sitä puolisoa? Arvostusta ja kunnioitusta ei saa sitä vaatimalla vaan antamalla niitä myös toiselle.
jos odottaa saavansa kiitosta vähän itselleen? Kirjoittaako ne kotiäidit siellä FB:ssä tuon päivityksen perään että muistakaa sitten olla kehumatta miehiänne vai?
Kiitosta on vähän paha vaatia marttyyrikruunu päässä. Jos jatkuvasti näkee vain sen mitä MINÄ teen niin muistaako sitä koskaan kehua sitä puolisoa? Arvostusta ja kunnioitusta ei saa sitä vaatimalla vaan antamalla niitä myös toiselle.
Semmonen ihminen selvittää kaikille miten RASKASTA on hoitaa yksin koti ja perhe, eikä suvaitse jos joku perheellinen valittaa omaa väsymystään -koska hänellähän on kumppani joka tekee osansa.
4
Isät ovat aivan yhtä rautaisia, elleivät rautaisempiakin, riippuen alasta millä ovat.
Minusta äidit ovat todellisia monitoimipakkauksia joilla on aina sata rautaa tulessa! Rautaisia naisia...
jos äitiä kuvailee sillä sanalla... Mutta useimmissa perheissä mies tekee työn, ei muuta.
Äiti saattaa parhaillaan imettää vauvaa, lohduttaa kuopusta, neuvoa vanhinta, laittaa samalla ruokaa ja pyyhkiä lattialta sotkua... Ja tälläinen jatkuva läsnäolo on kokopäiväistä ja jokapäiväistä aamusta yöhön! Se vastuu voi joskus olla uuvuttavaa. Vaikka se on tietoisesti valittua niin silti monen vuoden päivystysvuoro on kaikille rankkaa ja työlästä... oli kyseessä mies tai nainen!
Pointti on siinä että monesti kotiäitejä väheksytään ja heidän oletetaan vain lomailevan ja ottavan iisisti... Todellisuudessa he tekevät monipuolista, erityisesti henkisesti vaativaa hommaa josta kukaan ei välttämttä koskaan anna arvostusta eikä palkkaa ja se tuntuu joskus naisista pahalta kun kaiken aherruksen jälkeen ei saa työlleen arvostusta.
En mä sano, etteikö olisi hyvä "arvostaa" äitiä ja kiittää näiden työpanksesta ja muistaa sanoa rakkautensa ääneen, mutta hei, ei äitiyteen nyt mitään raketinkeksijää tarvita. Se EI oikeasti ole henkisesti vaativaa, siitä selviää aivan hyvin varsin keskinkertaisilla älynlahjoilla ja aika moni näyttää selviävän vielä keskinkertaisella luonteenlaadulla ja täysin vaillinaisella organisointikyyvlläkin. Varsinkin se äiti, joka joutuu käyttämään joka päivä koko päivän siivoamiseen.
Ja ei se kotiäidin työ monipuolistakaan ole, päinvastoin.
Tämän sanon itse sekä kotiäitinä että työssä käyvänä äitinä olleena ihmisenä.
mies kehuis mua siitä, miten lattiat kiiltää. Ei helvetti, mä olen todellakin jotain ihan muuta kuin piika...
Työvanhemmat (jos molemmat ovat työvanhempia) eivät tiedä, että mitä menettävät. Lapset saavat todellisen läsnäolevan vanhemman ja ulosmittaavat kyllä hänestä kaiken mikä irti lähtee ellei pidä puoliaan. Puoliaan voi pitää vain "lomailemalla" kodin ulkopuolella. Työssäkäyvinen lapset ovat aivan erilaisia kuin kotona hoidetut. Toki lapsikohtaisia luonne-erojakin on, mutta yleistäen kyllä näin.
Paljonko itse kehut miestäsi?
Miksi työssäkäyvä ei saisi kiitosta kotona tekemästään "työstä"? -Koska joku jo kiittää?
Kysyy kotiäiti, joka ajatteli tänään ainoastaan tyhjätä tiskikoneen. Muuta ei tartte tehdä!
4
Kuuntelen juttuja hänen päivästään töissä, kommentoin ja annan mielipiteitä siitä miten asiakkaita pitäisi käsitellä. Kiitän myös joka kerta kun hän tekee jotain kotona. Toivoisin tämän olevan molemminpuolista.
Miksi oletat että naiset täällä eivät kehuisi tai kiittäisi puolisoitaan?
Paljonko itse kehut miestäsi?
Miksi työssäkäyvä ei saisi kiitosta kotona tekemästään "työstä"? -Koska joku jo kiittää?
Kysyy kotiäiti, joka ajatteli tänään ainoastaan tyhjätä tiskikoneen. Muuta ei tartte tehdä!
4
Uraäidit eivät taida käsittää sanaa "henkisesti vaativa työ" samalla ´tavalla kuin kotiäidit, joten tässä tarkennusta.
Kyse ei ole älyllisestä vaativuudesta vaan jatkuvasti saatavilla olon = turnauskestävyyden, joustavuuden, monipuolisuuden, sosiaalisten taitojen ja kohtuullisissa määrin myös älyllisistä vaatimuksita. Kotiäiti on moniosaaja eikä kapean alan erityisosaaja.
jos odottaa saavansa kiitosta vähän itselleen? Kirjoittaako ne kotiäidit siellä FB:ssä tuon päivityksen perään että muistakaa sitten olla kehumatta miehiänne vai?
Kiitosta on vähän paha vaatia marttyyrikruunu päässä. Jos jatkuvasti näkee vain sen mitä MINÄ teen niin muistaako sitä koskaan kehua sitä puolisoa? Arvostusta ja kunnioitusta ei saa sitä vaatimalla vaan antamalla niitä myös toiselle.
Nyt ei oikeastaan tuossa kommentissani kehumisesta ollut kyse suoraan tuosta FB-päivityksestä vaan siitä, että usein äitiyden raskautta valittavat äitit näkevät vain sen minkä he itse tekevät perheen eteen. He unohtavat puolison panoksen ihan täysin. "MINÄ olen taas koko päivän siivonnut, MINÄ olen taas laittanut ruokaa, MINÄ olen pessyt pyykit" he vaativat miestä huomaamaan miten siistiä on ja ruokakin on pöydässä jne jne. He eivät hoksaa, että miehelläkin voi olla raskasta töissä (toki riippuu ammatista) vaan keskittyvät siihen miten MINULLA on rankkaa olla kotona. Tekeekö mieli kehua ja antaa tunnustusta?
-- en itsekään miehelle selvitä miten hyvin vaihtoi kesärenkaat! :D
jos mieheni on vaihtanut renkaat minun autooni omansa lisäksi, ihan varmasti minä kiitän häntä siitä. ja kerron olevani tyytyväinen hänen huomaavaisuudestaan.
Todellakin on! Ainakin jos on hyvä äiti... laiska ja laiminlyövä äiti voi ottaa lunkista ja olla välittämättä...
Sun tarvii jaksaa koko päivä palvella pienten ihmisten tarpeita ja kaikki lasten päivittäis tarpeet menee edelle. Sä lohdutat kun tulee pipi joka välissä, sä otat syliin ja samalla imuroit, sä toimit sovittelijana kun lapset tappelee sata kertaa päivässä, sä kerrot ohjeita, neuvoja, kasvatat ja opastat sata ja tuhat kertaa ennen kuin ne opit alkaa joskus aikanaan mennä perille...
sä laitat ruokaa jatkuvasti... aamupalaa, lounasta, välipalaa, päivällistä iltapalaa... otat huomioon allergiat ja kuuntelet narinaa kun ei ruoka kelpaa... siivoat sotkut... ja ruuan on oltava terveellistä myös...
Sä siivoat kotia, peset pyykkiä ja olet lapsille läsnä koko ajan...
Sitten välillä kuulet olevasi tyhmä ja sua vihataan jne...
Kyllä äitinä olo voi olla toisinaan henkisesti hajottavaa. Siinä on kuitenkin mukana tunteet, vastuu ja velvollisuus. Vaikka se ei olisi professoritason hommaa niin silti lapsen kasvatuksen merkitys on valtava! Kun lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla niin ei se ole ihan sama piten toimitaan!
mutta kylläpä tuollaisena oman äitiytensä näkevä on hurja suorittajaluonne. Jos se että laittaa ruokaa itselleen ja perheelleen on sitä että "on kokki" tai sitä että hoitaa omaa kotiaan jossa asuu on "taloudenhoitajuutta" tai "piikomista", niin mitä ihmettä ne olivat ajatelleet aikuisen elämään ylipäänsä kuuluvan? Kokeeko äiti todella olevansa "tuomari" kieltäessään omaa lastaan tekemästä jotain kiellettyä, "sairaanhoitaja" laittaessaan lapselleen laastarin sormeen (omaishoitajuus toki on eri asia) ja "remontti-reiska" ruuvatessaan naulan seinään? Jos oikeasti paiskii remonttia siinä perhe-elämän ohessa niin miten se äitiyden rankkuutta on, eikö se nyt ole remontin tekemisen rankkuutta?
Ja että "lohduttaja" ja "turvanantajakin" ovat näiden äitien mielestä ammattinimikkeitä - eikö lastaan halua lohduttaa ja olla hänelle turvana ihan vain perhe-elämän puitteissa, onko sekin pakkotyötä?
Musta nämä ovat aika masentavia nämä tällaiset marttyyrijulistukset, vaikka ne kai on tarkoitettu äitiyttä ylentäviksi.
Facebookissa on nyt monella äidillä päivitys: Olen kokki, taloudenhoitaja, vanhempi, tuomari, opettaja, lastenhoitaja, sairaanhoitaja, "remontti-reiska", piika, turvanantaja ja lohduttaja.
Se sanoo että kiitos rakas kun olet jaksanut hoitaa kotia niin hyvin. Ja minulle tuo merkitsee paljon! Joku voi pitää typeränä mutta ei kiinnosta minua... jokaiselle omalla tavallaan...
Ne työssäkäyvät puolisot ovat sitä mieltä että heidän työnsä on raskasta ja arvokasta, ja unohtavat kiittää sitä kotona olevaa siitä mitä hän tekee. Olemme varmaan yhtä mieltä siitä että jokaisella on oikeus odottaa saavansa jotain kiitosta työstään? Se että äiti saa arvostusta ole keneltäkään muulta pois. Mutta täällä taas huomaa kuinka nainen on toiselle susi, äitien osa on edelleen olla se katkera, näkymätön raataja mikä hän on aina ollut. Miestä sen sijaan tulee muistaa kiitellä ja hyvitellä.
jos odottaa saavansa kiitosta vähän itselleen? Kirjoittaako ne kotiäidit siellä FB:ssä tuon päivityksen perään että muistakaa sitten olla kehumatta miehiänne vai?
Kiitosta on vähän paha vaatia marttyyrikruunu päässä. Jos jatkuvasti näkee vain sen mitä MINÄ teen niin muistaako sitä koskaan kehua sitä puolisoa? Arvostusta ja kunnioitusta ei saa sitä vaatimalla vaan antamalla niitä myös toiselle.
Nyt ei oikeastaan tuossa kommentissani kehumisesta ollut kyse suoraan tuosta FB-päivityksestä vaan siitä, että usein äitiyden raskautta valittavat äitit näkevät vain sen minkä he itse tekevät perheen eteen. He unohtavat puolison panoksen ihan täysin. "MINÄ olen taas koko päivän siivonnut, MINÄ olen taas laittanut ruokaa, MINÄ olen pessyt pyykit" he vaativat miestä huomaamaan miten siistiä on ja ruokakin on pöydässä jne jne. He eivät hoksaa, että miehelläkin voi olla raskasta töissä (toki riippuu ammatista) vaan keskittyvät siihen miten MINULLA on rankkaa olla kotona. Tekeekö mieli kehua ja antaa tunnustusta?
tyhmä nainen saa olla, jos tuollaiseen asemaan on itsensä vängännyt, nykypäivänä!
Isät ovat aivan yhtä rautaisia, elleivät rautaisempiakin, riippuen alasta millä ovat.
Minusta äidit ovat todellisia monitoimipakkauksia joilla on aina sata rautaa tulessa! Rautaisia naisia...
jos äitiä kuvailee sillä sanalla... Mutta useimmissa perheissä mies tekee työn, ei muuta.
Äiti saattaa parhaillaan imettää vauvaa, lohduttaa kuopusta, neuvoa vanhinta, laittaa samalla ruokaa ja pyyhkiä lattialta sotkua... Ja tälläinen jatkuva läsnäolo on kokopäiväistä ja jokapäiväistä aamusta yöhön! Se vastuu voi joskus olla uuvuttavaa. Vaikka se on tietoisesti valittua niin silti monen vuoden päivystysvuoro on kaikille rankkaa ja työlästä... oli kyseessä mies tai nainen!
Juu, molemminpuolinen kiittely on hyvä!
Mutta nyt puhutaan siitä että omahyväsyydessään joku huutaa huomiota: minä, minä, minä ja minä..
Ja odottaa että kumppani näkee "Oi, täälä on lattia pesty, kiitoksia!"
-Eikä sitä sitten nähdä kiittää että se työssäkäyvä vaihtaa renkaat: ja ITSE siitä kiittäisi: häntähän paapotaan töissä jo!
Kyllä minusta tuossa on eroa.
Itse se on lattia pestävä, kävi töissä tai ei. Kiitostako siitä joku odottaa?
Itse kiittäisin jos joku sen pesee vaikka ekan kertaan koko vuoteen TAI siitä maksan ulkopuoliselle.
Mutta kiitostako arjesta annetaan viikottain? Ah, jälleen lattia kiiltää!!
Mahtaako sitä edes huomata kumppani -jos kerran kaiket päivät menee siivotessa??
4
On se hei vähän eri asia että kumppani kiittää miten hyvin oletkaan lattian pessyt -kuin että sen sanoo joku jolle teet sen asian PALKKATYÖNÄ!
Toki ihmistä motivoi TYÖSSÄ kiitos mutta tartteeko työssäkäyvä nainen kumppaniltaan kiitosta?
Aina voi kumppanille olla mukava mutta kyllä toi on omasta pääkopasta kiinni että elämä musertuu jos mies ei kehu miten lattia kiiltää.
Itse pesen lattian kun se on likanen, ei siitä tartte selkään taputtaa.
T. 4, joka saa työssään sitten kiitosta -kun on työssä eikä vanhempainvapaalla, ei mua tartte miehen kiitellä kotitöistä: teen niitä että illalla saadaan olla koko perhe yhdessä eikä yhteisestä ajasta mene siivoamiseen, en itsekään miehelle selvitä miten hyvin vaihtoi kesärenkaat! :D