Luottamuspula - ero?

1/1: Mitä aidosti koet parisuhteessasi? Koetko, että sinä tulet kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi? Koetko olevasi onnellinen? Koetko, että puolisosi on kiinnostunut sinun elämästäsi, toiveista ja haavaistasi? Koetko, että kohtaatte? Entä toisin päin: koetko, että tunnet puolisosi? Koetko, että kunnioitat ja arvostat häntä, hänen ajatuksiaan ja toiveitaan?

Parisuhteita on monenlaisia ja parisuhteet pysyvät yhdessä hyvin monenlaisista lähtökohdista. Sinä olet kuitenkin vastuussa omasta elämästäsi ja olet parisuhteessasi vapaaehtoisesti. Huomaan tämän vuoksi juuri pohtivani, että oleellista on, mitä sinä ajattelet ja tunnet parisuhteessasi. Luottamuksen tulisi olla eräs parisuhteen kulmakivistä ja mikäli ei ole luottamusta, voi olla vaikea aidosti asettua parisuhteeseen. Mitä tapahtuisi, jos uskaltautuisit jakamaan pohdintojasi ja ajatuksiasi kumppanisi kanssa? Tai hakeutuisitte keskustelemaan asioista ulkopuolisen asiantuntijan ja terapeutin kanssa? Lapsenne hyötyvät sitä, että näkevät ja kokevat, että vanhemmilla on parisuhde, ei vaan mahdollinen vanhemmuussuhde tai ns. kulissiliitto.

Js asiat olisivat tuolla mallilla kuin sinulla "Emme riitele, alkoholi ei ole ongelma, harrastamme yhdessä, meillä on yhteisiä perhetuttuja, seksiä on riittävästi ja se tyydyttää molempia (tai niin minulle sanotaan)" en todellakaan eroaisi, mutta minä olenkin minä. Olen itsekin pettäjä ajatuksissani, se selittänee jotain.

Kiitos vastauksesta. Olen aina perinteisesti ajatellut asioita ensin lasten hyväksi ja sitten perheen tai parisuhteen hyväksi. Enpä ole itseäni ja ajatuksiani, toiveitani tai tarpeitani ehtinyt edes miettiä. Nyt vain alkaa tuntua,että kaipaan todellakin kunnioitusta ja luottamusta. Ikää tulee lisää ja en voi nyt olla varma tämän suhteen kestävän, jos vaikkapa sairastun. Kyllähän tämä tilanne ahdistaa. Ulospäinhän kaikki on kunnossa...