Väestöliitto Psykologi

1/1: Mitä aidosti koet parisuhteessasi? Koetko, että sinä tulet kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi? Koetko olevasi onnellinen? Koetko, että puolisosi on kiinnostunut sinun elämästäsi, toiveista ja haavaistasi? Koetko, että kohtaatte? Entä toisin päin: koetko, että tunnet puolisosi? Koetko, että kunnioitat ja arvostat häntä, hänen ajatuksiaan ja toiveitaan?

Parisuhteita on monenlaisia ja parisuhteet pysyvät yhdessä hyvin monenlaisista lähtökohdista. Sinä olet kuitenkin vastuussa omasta elämästäsi ja olet parisuhteessasi vapaaehtoisesti. Huomaan tämän vuoksi juuri pohtivani, että oleellista on, mitä sinä ajattelet ja tunnet parisuhteessasi. Luottamuksen tulisi olla eräs parisuhteen kulmakivistä ja mikäli ei ole luottamusta, voi olla vaikea aidosti asettua parisuhteeseen. Mitä tapahtuisi, jos uskaltautuisit jakamaan pohdintojasi ja ajatuksiasi kumppanisi kanssa? Tai hakeutuisitte keskustelemaan asioista ulkopuolisen asiantuntijan ja terapeutin kanssa? Lapsenne hyötyvät sitä, että näkevät ja kokevat, että vanhemmilla on parisuhde, ei vaan mahdollinen vanhemmuussuhde tai ns. kulissiliitto.

0/53: Olisi tärkeää, että voisitte keskustella asiasta rauhassa ja rakentavassa hengessä tulevan ex-miehesi kanssa. Puolisosi on hyvä tiedostaa tämä asia ja tuoda omille vanhemmilleen esiin, että tällainen käytös ei saa  jatkua.  Lasten etu ei ole, että heidän aikanaan puhutaan pahaa tai mustamaalataan jompaakumpaa vanhempaa. Joskus aikuinen voi huomaamattaan ajatella, että pieni lapsi ei kuule tai ymmärrä asioita. Eivät he kaikkea ymmärräkään, mutta he ymmärtävät ilmapiirin kuinka puhutaan, ei-kielellisen viestinnän aikuisten puheesta, eli sen onko puhe hyväksyvää kunnioittavaa ja sallivaa, vai ikävää, halveeraavaa, jopa pelottavaa.

Erotilanteessa voi tuntua hyvin haasteelliselta aina ulkopuolisten kommentit eroon, tai omaan vanhemmuuteen liittyen.  Se on ymmärrettävästi loukkaavaa, sillä erotilanteessa olemme yleensä aina haavoittuvaisia ja herkkiä.   

Tietenkin olisi tärkeää jollain tavalla myös tuoda anopillesi esiin, että koet välillä haastavana hänen tapansa puhua sinusta lasten aikana. Erotilanteessa perheen lähipiiri, sukulaiset ja ystävät ovat myös usein huolissaan, peloissaan ja haavoittuvaisia. Isovanhemmat voivat pelätä, että perheen vanhempien ero vaikuttaa heidän mahdollisuuteensa viettää esimerkiksi aikaa lastenlasten kanssa. Tällaiset asiat olisi hyvä nostaa keskusteluun ja itse aikuisena tuoda myös muille lasten lähiaikuisille ja isovanhemmille näkyväksi, että perheen vanhempien tarkoituksena ei ole erota suvusta tai ystävistä. Erotilanteessa aikuiset eroavat toinen toisistaan, mutta vanhemmuuden vastuu molemmilla kuitenkin säilyy. Vanhemmuuteen kuuluu myös yhteydenpito läheisiin ihmisiin, sukulaisiin ja ystäviin. Tämä on lasten etu.   

118/119:

Huonolle suhteelle kannattaa heti tehdä jotakin, tuli lapsia tai ei. Parisuhteen tuntuessa haasteelliselta, kannattaa asia ottaa selkeästi esille ja käsittelyyn puolison kanssa. Mikä suhteessa on mielestäsi huonoa ja voiko asiaan vaikuttaa?  Tämä on äärimmäisen tärkeää, erityisesti jos pohditaan perheen perustamista ja siihen liittyviä teemoja. Aikuisena voi joskus ajatella että muutos, kuten lasten tuleminen maailmaan, voisi parantaa suhdetta. Muutos voikin parantaa, mutta haasteellisista asioita tulee lähtökohtaisesti käsitellä ennen kuin elämään tulee vielä vanhemmuuden vastuu. Parisuhteessa olemme vapaaehtoisesti. Mutta vanhemmuuden kautta yhteys toiseen vanhempaan tulisi aina säilyä. Tuon aina ihmisille esiin, että mikäli perheessä on jo lapsia, lasten tulisi olla motivaatio yrittää parantaa suhdetta ja käsitellä vaikeita asioita, jotta välttämättä ei tarvitse päästyä suhteessa eroon. Lapset eivät kuitenkaan saa olla ainoa syy ylläpitää suhdetta puolisoon. Toisen ihmisen, tämän toisen aikuisen ja kumppanin tulee olla se syy, että juuri hänen kanssaan haluan elää ja aamukahvini juoda. Lapset usein kokevat taakkana, ja voivat jopa alkaa oireilemaan joko fyysisesti tai psyykkisesti, mikäli aistivat, että ovat perheen ainoa syy, miksi vanhemmat ovat yhdessä.

0/17: Ero on asia, jonka käsittely ei tavallaan koskaan lopu lasten kanssa. Asiaa tulee vaan aina käsitellä uudelleen ja uudelleen, lapsen kehitystasolle sopivalla tavalla. Tämän vuoksi tuotkin kysymyksessäsi esiin tärkeän pohdinnan.

Esiteini on vielä lapsi, joka ei ole enää niin pieni. Esiteini on ollut ehkä ihastunut ja kokenut rakkauden tunteita, mutta toisaalta ei ole vielä nuoruusikäinen, eikä itse ole elämässään vielä paljoakaan kohdannut seurustelun tai parisuhteen teemoja.

Mitä vanhempi lapsi tai nuori on, sitä laaja-alaisemmin hän voi ja kykenee ymmärtämään maailman eri aspekteja. Toisaalta, lapsi ja nuori on aina omien vanhempiensa lapsi, eikä hänen tehtävänään ole olla vanhempiensa uskottu. Ei edes nuoruusiässä. Tämä voi joskus olla vanhemmalle haasteellista, sillä nuori voi myös hakeutua olemaan kuulijaan roolissa vanhemmalleen. Vanhemman tulee kuitenkin aina muistaa, että hän on vanhempana lapselleen, ei tasaveroisena ystävänä. Tämän vuoksi aikuisen tuleekin hakea itselleen tukea omaan eroprosessiinsa omilta aikuisystäviltään, sukulaisilta, tuttavilta tai ulkopuolisen avun kautta.

Lasten ei siis koskaan tule joutua olemaan vanhempiensa terapeutteja. Lapsille ja nuorille tulee kertoa erosta lapsen tasoisesti, jotta lapsi ymmärtää, miksi on erottu. Lapselle ja nuorelle ei kuitenkaan koskaan saisi mustamaalata tai panetella toista aikuista. Lapsen ja nuoren ei tarvitse tietää yksityiskohtia vanhempiensa parisuhdeasioista. Heidän ei pidä eikä tarvitse kuulla, mikäli joku on ollut uskoton, pettänyt tai valehdellut. Lapselle toisen vanhemman mustamaalaaminen on sama asia, kuin vanhempi mustamaalaisi lastaan, sillä lapsi on aina osa molempia vanhempiaan.

Lapselle voi ja tuleekin kertoa, että ero on aikuisellekin vaikea asia. Lapselle voi myös näyttää, että on surullinen erosta. Tunteiden alle ei kuitenkaan lapsen aikana tulisi musertua, vaan itselle tulee hakea apua, että aikuisena itse jaksaa omien tunteidensa kanssa ja jaksaa tukea lapsiaan erotilanteessa.

 Lapselle ja nuorelle voi kertoa, että joskus aikuisten välinen rakkaus loppuu. Aikuisen rakkaus lasta kohtaan ei kuitenkaan koskaan lopu. Lapsen saaminen ei myöskään ollut virhe. Lapsen vanhempien yhteinen suhde oli tärkeä, sillä he saivat maailmaan niin hienon asian, kuin kyseinen lapsi/nuori on. Mikäli  lapsen vanhempien väliset suhteet ovat hyvät, voi lapselle myös sanoa aidosti, että vanhempana toivoo toiselle lapsen vanhemmalle hyvää ja että toivoo, että toinen vanhempi löytää vielä uuden aikuisen rakkauden elämäänsä.  Mikäli suhteet lapsen toiseen vanhempaan eivät ole kovin lämpimät, voi kuitenkin lapselle sanoittaa, että he aikuisina pyrkivät olemaan asiallisissa väleissä toistensa kanssa. Ja lapsen ei tarvitse huolehtia vanhemmistaan ja heidän väleistään, vanhemmat hoitavat asiat toistensa kanssa.

Lapsen kanssa vanhemman on tärkeintä muistaa luoda sellainen tila ja tunne lapselle, että voidaan palata vaikeisiinkin teemoihin, kuten vanhempien eroasioista puhumiseen. Ja aikuisena on tärkeää ajoittain nostaa asiaa esiin, ei pakottamalla vaan tunnustelemalla, olisikohan nyt sellainen hetki, jolloin teini haluaisi ajatuksiaan tuoda esiin.

0/13: Pohdit tärkeää teemaa! Olet toiminut hienosti siinä, kertomasi mukaan, että et ole liian aikaisin eron jälkeen tuonut lapsesi elämään uusia ihmisiä! Lapset tarvitsevat nimittäin aina aikaa sopeutua vanhempiensa eroon. Ja lähes aina lapset toivovat kuitenkin sydämessään että omat vanhemmat palaisivat takaisin yhteen. Uusiin ihmisiin tutustuminen voi siis olla lapsille haasteellista. Esiteinit kokevat myös usein paljon surua ja vihaakin vanhempiensa eroon liittyen ja nämä tunteet tarvitsevat tilaa ja aikaa niiden käsittelyyn. Toisaalta taas, joskus vanhemmat kuvaavat sitä, kuinka lapset ovat sopeutuneet olettamaansa helpommin uusiin elämäntilanteisiin. Joskus lasten ja nuorten oireilut eroon voivatkin tulla viiveellä, eli vuoden, parin, jopa neljän vuoden päästä tapahtuneesta vanhempien erosta.

 Oleellista lapsille on, että heidän maailmansa on turvallinen.  Vanhempien ero jo sinällään horjuttaa lasten kokemaa turvallisuutta, sillä ero on kriisi ja mullistua kaikille perheenjäsenille. Olisi hyvä, että ennen kuin esittelee lapsille uutta kumppania, kertoisi ensin asiasta lapsen toiselle vanhemmalle. Näin lapsi ei joudu kantamaan salaisuutta toisen vanhemman uudesta kumppanista. Olisi myös hyvä, että lapsi saisi rauhassa tutustua vanhemman uuteen kumppaniin. Tällä tarkoitan, että aikuiset rauhassa seurustelevat ja tutustuvat sekä toisiinsa että myös toistensa elämänpiireihin, eli lapsiin, perheisiin, ystäviin, ympäristöön, ennen kuin muutetaan yhteiseen kotiin. Tämä siksi, että lapsi saa aikaa tottua jälleen uuteen elämäntilanteeseen eron jälkeen.  Tärkeää on myös, että vanhempana sanoittaa lapselle, että vanhemman uusi puoliso ei vie biologisen vanhemman paikkaa hänen elämässään.

Uuden kumppanin kanssa kannattaa aina etukäteen keskustella hänen ajatuksistaan ja toiveistaan teidän yhteisen perheenne suhteen.  Minkälaisia mielipiteitä ja ajatuksia perheen aikuisilla on kasvatuskysymyksistä yms. On tärkeää muistaa, että vanhemmuuden vastuu lapsesta säilyy aina lapsen omilla vanhemmilla. Mutta kun perheeseen muuttaa uusi ihminen, hän on myös osa perhettä. Uusperheessä tuleekin erityisesti muistaa, että vanhemmalla olisi joskus aivan kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, eikä aina olla koko uuden perheen voimin. Tämä voi joskus aikuisiltakin unohtua, kun on elämään saanut uuden rakkauden ja haluaa olla rakkautensa kohteen kanssa kokoaikaisesti. Lapsi kuitenkin tarvitsee ajoittain aivan omaa aikaa oman vanhempansa kanssa. Samoin teini-ikäisten voi olla vaikea hyväksyä ja kestää oman vanhemman läheisyyden ja hellyydenosoituksia toisen aikuisen kanssa. Nuori voi kokea mustasukkaisuutta omasta vanhemmastaan ja toisaalta aikuisten välinen läheisyys voi muuten vaan tuntua nuoresta kiusalliselta. Nämä asiat on hyvä muistaa, mutta toisaalta tuoda esiin, että aikuinen myös saa ja voi näyttää hellyyttään ja rakkauttaan ympärilleen myös fyysisesti, kuten koskemalla, halaamalla ja pussailemallakin kumppaniaan. Nuoren kanssa tulee myös aidosti keskustella rajoista, sekä nuoren omasta yksityisyydestä ja sen tarpeesta että aikuisten yksityisyydestä. Lapsia ja nuoria voi myös mietityttää kaikki konkreettiset asiat, kun perheeseen muuttaa toinen vieras aikuinen: peseytymiseen ja hygienia-asioihin liittyen nuorta voi hämmentää esimerkiksi nähdä vähäpukeinen vastakkaista sukupuolta oleva aikuinen omassa kotona tai heitä voi mietityttää minkälaisissa vaatteissa he voivat aamupalapöydässään istua, jos vieressä istuu heille vielä vieras aikuinen. Aikuisena on siis tärkeää uskaltautua avoimesti keskustelemaan kaikista asioista myös oman lapsen kanssa ja luoda sellainen kodin ilmapiiri, että lapsi uskaltaa tuoda esiin omia ajatuksiaan ja toiveitaan.