Miten 90-luvun alun lama näkyi elämässäsi?

firma nurin lamassa. Isä työkyvyttömyyseläkkeellä, eli minimielarit sieltä. Kyllä meillä oli todella tiukkaa... Aina ei ollut rahaa ostaa vaikkapa juustoa tai edes kurkkua leivän päälle. Tietty meidän vaatteet oli joko käytettyinä tai jostain halpakaupasta hankittuja ja siitä kiusattiin. En päässyt harrastamaan jalkapalloa (tai siis mitään muutakaan maksullista). Äiti siis työttömänä ja välillä pätkätöitä, niin pienipalkkaisena, ettei tulot olleet sen isommat, kun tuet tippui. Sossun rahoilla ei silti oltu, eikä jostain syystä päästy.

yhtenä kesänä en ollut ja toisena hengaili kotosalla mies

isä työttömäksi eikä enää koskaan saanut muita kuin työllistämispätkiä.



Koulussa kaikki harrastustoiminta loppui.

isäni jäi työttömyysputkeen ja otti lapsemme hoitoon. Miehen työhön ei lama vaikuttanut, ihme kyllä olisiko ollut kaksi viikkoa palkatta työssä.



Muuten ei lama vaikuttanut elämäämme olimme onnekkaita, onneksi, sillä makselimme ennen lamaa ostettua h..n kallista asuntoa, josta emme koskaan saaneet omia pois kun tuli avioero vuosia myöhemmin.

Mun henkilökohtaisessa elämässä näkyi yllättävän vähän. Opiskelin silloin ja sain joka kesä oman alan kesätöitä, tosin 200 km päästä kotoani ja opiskeluistani, mutta se oli vain huisin jännää asua kesät jonkun omakotitalon vintillä alivuokralaisena tai vaihtoehtoisesti asuin teollisuusalueella 60-luvun asuntovaunussa, joka oli niin suuri, ettei sitä voinut siirtää kuin kuorma-autolla. Kaikki viikotkin opiskelujen lomassa sain oltua osa-aikaisessa työssäni.



Isälleni aika taas oli erittäin raskasta. Hällä oli vakituinen duunipaikka, mutta joutui taistelemaan koko työajan duunipaikan lakkauttamista vastaan ja lopulta kun talous alkoi elpymään, niin duunipaikka kuitenkin lopetettiin ja isäni sai vakituisen työpaikkansa takia siirron satojen kilometrien päähän. Vaan sinnepä sitten muutti isäni ja äitini ja sieltä isäni jäi sitten eläkkeelle.



Paljon surullisempiakin kohtaloita toki näin, kuten vaikka sen, että osa ei saa maksettua asuntolainojaan vaikka ikää tulisi 100 eli koko loppuelämänsä ovat ulosotossa.

valmistuin 1991 ja ennätin saada juuri sijaisuuden ennen pahinta lamaa. Kun olin ollut 2 kk töissä, osasto lakkautettiin, mutta mut oli pakko sijoittaa, kun kokematon pomo oli tehnyt mulle ½ v työsopimuksen. Se pelasti mut, uskon. Jälkeeni valmistuneet notkuivat kortistossa.



Minä olin kesäisin työttömänä, mutta sinnittelin työpaikasta toiseen koko ajan muuten. Tein sijaisuuksia yhteensä 10 vuotta, siinä välissä pyöräytin esikoisen ja rakennettiin talo. Ukkokin jäi työttömäksi kun vauva syntyi 95, hoiti sitä sitten kun minä työskentelin. Sitten kouluttautui uudelle alalle ja sai töitä. Se oli meidän pelastuksemme, mutta tiukkoja vuosia olivat:/



V. 2001 sain vakipaikan ja heittäydyin heti samantien raskaaksi: ) Lapsille ennättikin tulla 7 v ikäero - osittain laman syytä...

eikä tämä nykyinenkään lama minuun ole vaikuttanut.

jo kesästä 92 kesätöiden saaminen oli vaikeaa. Pyörittelin peukaloitani, yritin opiskella lisää, sain lyhyitä sijaisuuksia. Sossussakin jouduin asioimaan. Sitten sain tarpeekseni ja lähdin ulkomaille.



Kaveripiirissäni laman vaikutukset kohdistuivat vain meihin nuoriin. Se oli kova paikka. Moni oli aiemmin sanonut että olette pieniä ikäluokkia. Opiskelupaikat ja työpaikat tulevat olemaan kuin tarjottimella ja elämä ruusuista.



Tiedän että joiltakin meni talot ja kaikki. Ja tiedän ihmisiä jotka eivät lopulta edes halunneet töihin. Jälkeenpäin ajatellen, eikö tosiaankaan voitu tehdä mitään toisin ??

isältä meni työpaikka alta, vanhempani ostivat sitä ennen 1993 huippuhalvan rivarin, jota sitten maksoivat äidin palkalla. Tingittiin ruuasta,se oli yksinkertaista, kun asuntolainen korot huitelivat muistaakseni 15% kieppeillä, niin siihen ne perheen rahat hupenivat!! Tämän asunnon he sitten myivät 2,5 kertaiseen hintaan 2000-luvulla. Tein hanttihommia kesätöinä 18-22 vuoden iässä.



Kouluissa ei saanut tukiopetusta, luokkakoot isoja. ei suoraan koskettanut meidän perhettä, mutta tuttavaperheitä kyllä.

nuori, mutta muistan ettei se vaikuttanut perheeseemme oikeastaan mitenkään. Olimme varakkaita ennen lamaa ja vielä varakkaampia sen jälkeen. Isäni osti erään firman keskellä lamaa ja laittoi lafkan pyörimään. Samaan aikaan vanhempani kävivät palkkatöissänsä kuten ennekin. Nettosimme firmasta tuolloin miljoonia.